UUSIMMAT

Käyttökokemukset

18.02.2018 11:00 | Antti Voutilainen

Käyttökokemukset

Rival 600 -hiiren muotoilu on onnistunut. Etu- ja keskisormi asettuvat mukavasti ”kouruihinsa”. Päänäppäinten pintamateriaali on mattapintaista muovia, johon tosin jää nopeasti selvät kulumisjäljet. Rulla pyörii erittäin pehmeästi, mutta porrastus on silti selkeä. Rullan viereen sijoitettu tarkkuuden vaihtonäppäin palvelee tarkoituksessaan varsin mallikkaasti, vaikka päällisin puolin se näyttääkin olevan koholla melkoisen rajusti.

Hiiren kyljistä löytyvät silikoniyhdistettä olevat kaistaleet ansaitsevat kiitoksensa. Erityisesti oikean kyljen sormituntuma tuntuu hyvältä, ja myös vasemmasta kyljestä löytyvien kylkinäppäinten tuntuma on varsin hyvä.

Ymmärrystä sen sijaan ei löydy kolmannelle kylkinäppäimelle, johon peukalo ei yksinkertaisesti normaalissa hiiriotteessa yllä. Painaakseen kolmatta näppäintä käden joutuu nostamaan hiiren päältä, mikä ei tietenkään palvele pelikäytössä ollenkaan. Käyttäjän pitää olla joko pitkäkyntinen tai -sorminen ylettääkseen viimeiseen kylkinäppäimeen. Työpöytäkäytössä näppäimen sijoittelu ei niinkään häiritse, mutta pelikentillä hiiriotteen tilapäinen rikkominen yhden näppäimen painamiseksi voi olla kohtalokasta. Jos näppäimen sijainti olisi sentin tai puolitoista lähempänä peukaloa, ylistäisin kolmatta näppäintä.

Rival 600:n mukana toimitettavat lisäpainot eivät vaikuttaneet käyttökokemukseen merkittävästi. Kaikkien painojen ollessa kiinni hiiressä, hiiri ”liimautuu” paremmin alustaansa. Tuntuma oli kuitenkin hyvä myös ilman painoja. Painojen asettaminen vain yhdelle kyljelle ei vaikuttanut käyttötuntumaan. Merkittävää lisäarvoa painoista ei saanut, mutta niille, jotka pitävät painavammasta hiirestä, painot ovat varmasti tervetulleet.

Nostokorkeus on Rival 600 -hiiren kohdalla hyvin ristiriitainen ominaisuus. Käsituntumalla ero low- ja high-asetusten välillä on olematon. Kursori pomppii työpöydällä hyvin samalla tavalla, oli asetus kumpi tahansa. Pelikäytössä eron huomaaminen oli vielä vaikeampaa. Kursorin käytöstä verrattiin myös SteelSeriesin Sensei RAW -hiiren tuottamaan liikerataan. Hieman yllättäen Sensei RAW -hiirellä nostokorkeus tuntui olevan pienempi. Kursorin liike nostaessa oli maltillisempi. Vertailu tehtiin käsivaralla, joten havainnoijasta johtuvaa virhemarginaalia voi ilmetä.

Erillisen korkeussensorin hyödyt jäivät noin kolmen viikon testiajasta huolimatta epäselviksi.

Ydintehtävässään Rival 600 -hiiri suoriutui mallikkaasti. Hiirtä oli mukava käyttää niin työpöydällä kuin pelikäytössäkin. Pelitesteihin kuului Battlefield 1, Titanfall 2, Tom Clancy’s Rainbow Six: Siege ja Escape from Tarkov. Hiiri luki liikettä moitteettomasti ja kaikki näppäimet, joihin yletti, toimivat mallikkaasti. Pelitesteissä sensorin tarkkuutena oli 1600 DPI. Titanfall 2 -pelissä käytettiin myös 4000 DPI:n tarkkuutta.

Täysin moitteetta hiiri ei testijaksosta selvinnyt. Sen toiminnassa ilmeni kolme kertaa sensorin uinahtelua, eli sensori ei rekisteröinyt kaikkea liikettä. Tämä ilmeni kursorin odottamattomana pysähtelynä hiirtä liikutettaessa. Ensimmäisen kerran ongelman ilmetessä pysähtely oli huomattavan rajua, jonka vuoksi pelisessio piti keskeyttää. Sensorin temppuilu jatkui, vaikka hiiri käytettiin hetken aikaa virrattomana. Ensimmäisellä kerralla tietokoneen uudelleenkäynnistys poisti ongelman. Seuraavilla kerroilla häiriö poistui, kun hiiren ohjelmistosta kävi muuttamassa nostokorkeuden asetusta. Syvyyssensorin viallisuus ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto.

Rival 600:n ja muiden SteelSeriesin oheislaitteiden hallintaan tarkoitettu SteelSeries Engine 3 on päänäkymässään varsin pelkistetty, samoin laitehallinnan yleisnäkymä on sekin varsin pelkistetty. Kaikkien toimintojen hallinta yhdestä näkymästä ansaitsee kuitenkin kiitoksen. Monesti toiminnot ripotellaan välilehdille.

Settings-osiossa määritetään kaikki hiiren asetukset. Hiirelle pystyy määrittämään kaksi eri herkkyyttä. Vaihto niiden kesken onnistuu lennosta hiiren päälle sijoitetulla näppäimellä. Samaisesta näkymästä pystyy säätämään hiiren kiihdytystä tai hidastusta, mikäli joku sen kokee tarpeelliseksi.

Erikoisempaan kastiin asettuu Angle Snapping -toiminto. Toiminnon avulla kursorin liikkeen saa ”oikaistua”. Ääriasentoon väännettynä kursorin liike on luotisuoraa pysty- tai vaakasuunnassa vaikka hiiren liike ei olisikaan. Pelikäytössä toiminteesta voi hyvinkin olla hyötyä, kunhan asetusta ei käännä täysille, ellei satu pitämään hyvin kulmikkaista liikeradoista.

Illumination-näppäimen takaa löytyy hiiren LED-valojen hallinta. Sama pelkistetty linja jatkuu myöskin valohallinnassa. Valoille löytyy neljä eri tehostetta ja ne saa halutessaan myös sammutettua, mikäli työpöydän valosaastetta haluaa rajoittaa. Valojen säätöä ei voi sanoa erityisen käyttäjäystävälliseksi ja säätäminen tapahtuikin alussa yrityksen ja erehdyksen kautta. Kun ohjelman lainalaisuudet on sisäistänyt, säätäminen onnistuu kuitenkin varsin sujuvasti.

SteelSeries Rival 600 -hiiren tulokset mousetester-ohjelmassa olivat moitteettomia, kuten langalliselta hiireltä sopiikin odottaa.

Sisältö

  1. Johdanto
  2. Ominaisuudet
  3. Käyttökokemukset
  4. Yhteenveto

Muropaketin uusimmat