Testit ja loppuyhteenveto
Testit
Vertailun laitteet kytkettiin yksitellen osaksi neljän tietokoneen kotiverkkoa, jonka keskipisteenä toimi Zyxelin WLAN-tukiasemalla ja neliporttisella reitittimellä varustettu ADSL-modeemi. Tietokoneista yhtä lukumatta kaikki olivat yhteydessä verkkoon langattomasti. Testilaitteet kytkettiin ohjeiden mukaisesti verkkokaapelilla reitittimen verkkoliitäntään. Vastaava verkkojärjestely löytyy monesta suomalaiskodista, joten testilaitteiden toiminta tässä vertailussa antaa hyvän perusvertailupohjan vastaavia laitteita harkitseville.
Tiedonsiirtonopeutta tietokoneen ja vertailulaitteiden välillä testattiin siirtämällä vajaan kolmen gigatavun edestä suurehkoja videotiedostoja molempiin suuntiin verkkopiuhaa pitkin ja kellotetuista ajoista laskettiin keskiarvot. Langattoman yhteyden yli siirtonopeudet jäivät luonnollisesti selvästi kuvaajassa esiintyviä langallisen yhteyden arvoja huonommiksi. Käytössä olleet verkkojärjestelyt eivät luonnollisestikaan mahdollistaneet vertailulaitteiden gigabitin verkkoyhteyden tarjoaman maksiminopeuden hyödyntämistä, joten tulokset edustavat lähinnä suuntaa-antavia tuloksia tavallisessa kotiverkossa.
Kuten kuvaajasta näkyy, laitteiden välille saatiin aikaiseksi selviä eroja, vaikka yleisesti rajoittavana tekijänä toimikin kotiverkon reititin. Fujitsu Siemensin kotiserveri suoriutui tehtävästi yli minuutin Buffalon LinkStation Pro Duoa nopeammin ja LaCie jäi pitämään perää vielä puolisen minuuttia Buffaloa hitaampana. Fujitsun selkeä kärkisija ei tullut täytenä yllätyksenä, sillä tiedossahan oli, että tietokonekomponentteihin perustuvana laitteena siitä löytyy ylivoimaisesti eniten rautatason vääntöä. Erityisesti prosessointiteho näyttää kyntensä siinä vaiheessa, kun yhteyttä serveriin otetaan useammalta tietokoneelta samanaikaisesti ja suoritettavien toimintojen määrä kasvaa.
Siirtonopeuksina Fujitsun mitatuksi keskiarvoksi muodostui testissä 7,5 Mt/s, Buffalon 6,4 Mt/s ja LaCien tasan 6 Mt/s, eli tietoa saa liikkumaan perusverkossa tietokoneen ja verkkolevyn/serverin välillä noin 20-25 gigatavua tunnissa.
Tehonkulutus sähköverkosta mitattiin pistorasiaan liitettävän energiamittarin avulla laitteiden ollessa normaalisti päällä sekä tiedonsiirron aikana. Verkkolevyt ja kotiserveri ovat oletusarvoisesti aina päällä, joten tehonkulutuksella on sähkölaskun kannalta jonkin verran merkitystä. Fujitsu kuluttaa mittausten mukaan selvästi eniten virtaa, jääden kuitenkin
valmistajan ilmoittamasta 80 watin maksimilukemasta vielä selvästi. Kovemman usean tietokoneen suunnalta tulevan rasituksen aikana kulutus saattaa nousta lähemmäs valmistajan ilmoittamaa arvoa. LaCie ja Buffalo pärjäävät karkeasti ottaen puolta vähemmällä sähköannoksella, joka on selvää, kun pidetään mielessä laitteissa käytetty tekniikka. Buffalo on LaCieta vielä noin viitisen wattia pihimpi ja jää samalla selvästi valmistajan ilmoittaman 35 watin maksimilukeman alapuolelle.
Loppusanat
Kotikäyttöön tarkoitetut verkkolevyt ja tiedostopalvelimet eivät turhaan ole viime aikoina nostaneet suosiotaan. Hyvin toteutettuina laitteina ne parantavat huomattavasti kotiverkon tietokoneiden hyödynnettävyyttä sekä vähentävät tarvetta säilyttää samoja tiedostoja useissa eri paikoissa. Kodin kaikki mediatiedostot voidaan keskittää yhteen ja samaan paikkaan verkkolevylle, josta ne saadaan nopeasti käytettäväksi operoitavasta tietokoneesta riippumatta. Helppokäyttöisellä ohjelmistolla varustettuna verkkolevyt saattavat myös mullistaa varmuuskopiointikäytäntöjä huomattavasti tehokkaampaan suuntaan.
Yksi merkittävistä tämän ryhmän tuotteiden ominaisuuksista on helppokäyttöisyys niin käyttöönoton kuin ylläpidonkin osalta. Lähes jokaisesta laajakaistataloudesta löytyy reitittimellä varustettu modeemi, mutta tiedot verkon asetuksista ja hallinnasta ovat monesti heikoilla kantimilla. Helppo asennettavuus ilman tarvetta erikoistiedoille ja taidoille on siis lähes ehdoton vaatimus verkkotallennuslaitteiden menestykselle. Pienellä viitselijäisyydellä harrastaja rakentaa kelpo kotiserverin muutaman kympin käytetyistä komponenteista sekä parista kiintolevystä, joten kaupallisten tuotteiden on yksinkertaisesti loistettava helppokäyttöisyydellään ja toimivalla ohjelmistollaan.
Buffalon LinkStation Pro Duo on testiryhmän edullisin laite, tosin vain niukalla erolla saman hintaluokan LaCieen nähden. Ulkonäöltään tylsästi muotoiltu LinkStation ei juurikaan vakuuta ja rakenteellisessa laaduntunnussakin olisi hieman petraamisen varaa. Erityisesti hämmennystä aiheutti kiintolevyjen hutera kiinnitys, joka mahdollistaa levyjen pienen heilumisen laitteen sisällä. Kooltaan kompakti laite on helppo sijoittaa vaikkapa ADSL-modeemin viereen, eikä kiintolevyjen sekä tuulettimen hurinaa ole juurikaan kuultavissa, kunhan purkkia ei sijoita aivan sängyn läheisyyteen. Varmuutta tallennukseen tuo mahdollisuus kytkeä laitteen kaksi kiintolevyä RAID 1 -tilaan, jolloin samat tiedostot tallentuvat molemmille levyille antaen tuplaturvan.
LinkStationin asennus on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi ja asennusohjelma tarjoileekin runsain mitoin selkeitä värikuvia asennuksen vaiheista. Toisella testikoneista asennus ei onnistunut aivan kitkatta, mutta pienistä ongelmista huolimatta laite saatiin nopeasti toimintaan. Webbiselaimessa toimiva hallintakonsoli tarjoaa paljon säädettävää, mutta keskitason kotikäyttäjälle hieman yksinkertaisempi ja visuaalisempi käyttöliittymä voisi olla parempi. Toisaalta LinkStation Pro Duo on suunnattu enemmän yrityskäyttöön, mikä selittää asian. Mukavaa lisäarvoa tuo etäkäytön mahdollistava Buffalo Web Access, jonka avulla käyttäjä pääsee tiedostoihinsa käsiksi mistä tahansa nettiyhteyden ja -selaimen avulla. Buffalon varmuuskopiointiratkaisu on Memo AutoBackup, joka ajaa kohtaisesti asiansa, mutta on vain 30 päivän kokeiluversio.
LaCien 2big Network on LinkStation Pro Duon suora kilpailija, vaikka hintaa löytyykin muutama kymppi enemmän. Yksi LaCien avainsanoista tuntuisi olevan tyyli – tuote on pakattu tyylikkäästi ja sama linja jatkuu myös kuorten muotoilussa. Tukevan tuntuiset täysalumiinikuoret antavat laadukkaan vaikutelman ja auttavat myös komponenttien äänettömässä jäähdyttämisessä. Passiivijäähdytteisestä alumiinikuoresta huolimatta LaCie ei pysy aina täysin ääneti, sillä tarvittaessa jäähdytystä herää avustamaan lämpötilaohjattu tuuletin. Buffalon tapaan laitteen kaksi kiintolevyä on mahdollista asettaa tiedostojen kannalta turvalliseen RAID 1 -tilaan. Miinuksen arvoinen ratkaisu on ulkoinen virtalähde, joka vie ylimääräistä tilaa lattialla.
LaCien asennus on esimerkillisen suoraviivainen ja helppo, eikä käyttäjältä kysellä juuri mitään. Testikolmikon ainoana LaCie tukee Windowsin ja Mac OS:n ohella Linuxia. Buffalon tapaan toisen testitietokoneen kanssa esiintyi hieman ongelmia verkkolevyn oman ohjelmiston suhteen, vaikka levy löytyikin ongelmitta verkkoympäristön puolelta. 2big Networkin hallinta on tiivistetty näppärästi Windowsin tilariville sijoittuvaan Ethernet Agent -ohjelmaan. Tarkemmat asetukset säädetään nettiselaimeen aukeavan konsolin kautta, joka on ehkäpä liiankin karu ja niukasti varustettu. Myös LaCie toimittaa verkkolevynsä mukana varmuuskopiontiohjelman, jonka toteutus ei ehkä kaikesta helppoudesta huolimatta saa käyttäjää innostumaan säännöllisestä varmuuskopioinnista.
Fujitsu Siemensin Scaleo Home Server 1900 on kolmikon ainoa puhdasverinen palvelin ja sen huomaa niin hinnasta kuin painostakin. Kompaktin pöytäkoneen kokoinen laite on tyylikkään hillityn näköinen, vaikkakaan muoviset kuoret eivät puhuttele kaikkia. Verkkolevyihin nähden Scaleo Home Serverin sijoittaminen järkevästi saattaa tuottaa ongelmia, sillä kaikilla ei ole mahdollista piilottaa tietokoneen kokoista laitetta esimerkiksi vaatehuoneeseen. USB-liitäntöjä löytyy myös etupaneelista, joka parantaa käytettävyyttä. Helposti huollettavissa olevan kotelon sisältä löytyy täysiverinen tietokone sekä kaksi kiintolevyä. Laajennusvaraa on vielä kahden tyhjän levypaikan verran.
Scaleon sisällä pyörii Microsoftin Home Server -käyttöjärjestelmä, joka on suunniteltu juurikin nimensä mukaiseen tarkoitukseen. Ohjelmiston asentamisessa tietokoneille kestää hieman pidempään kuin Buffalon ja LaCien verkkolevyjen tapauksessa, mutta toimenpide on helppo ja johdonmukainen. Serverin asetuksia hallitaan Home Server Console ohjelman avulla, joka on ulkoasultaan ja käytettävyydeltään valovuoden verkkolevyjen selainkonsoleita edellä. Erityismaininnan ansaitsevat Scaleon virranhallinta- sekä varmuuskopiointitoiminnot. Kirsikkana kakun päällä tarjolla on kattavat etähallintatoiminnot nettiyhteyden välityksellä sekä mahdollisuus ajaa omia sovelluksia serverillä. Kaikkiaan ohjelmisto on hyvin suunniteltu, johdonmukainen ja tiivis paketti – juuri sellainen kuin tällaisista laitteista toivoisi löytyvän.
Mikä vertailun laitteista on sitten paras? Vai tekeekö verkkotallennusratkaisulla mitään? Tässä testiryhmässä selvästi eniten edukseen esiintyi Fujitsu Siemensin Scaleo-kotiserveri, joka osoittautui suuremmillekin massoille erittäin valmiiksi ja monipuoliseksi laitteeksi. Toisaalta hintaa on lähes kolminkertaisesti vertailun kahteen verkkolevyyn nähden, vaikka tallennuskapasiteettia löytyy samainen teratavu. Hinnastaan huolimatta Scaleo on hintansa arvoinen laite verkkolevyihin verrattuna, sillä se tarjoaa monipuoliset työkalut koko kotiverkon hallintaan. Esimerkiksi automaattinen varmuuskopiointi ajastuksineen on aivan omaa luokkaansa ja varmasti pitkän pennin arvoinen. Eivät Buffalon ja LaCien verkkolevytkään toki hullumpia laitteita ole, sillä pieneen tilaa on onnistuttu pakkaamaan aimo annos hyödyllisiä toimintoja. Kaksikosta LaCie tarjoaa enemmän tyyliä, laaduntuntua ja yksinkertaista toimivuutta, kun taasen Buffalo tarjoaa enemmän kustomoitavia ominaisuuksia sekä etähallintamahdollisuuden Web Access -palvelun muodossa.
