Kuvakaappaukset ja promokuvat, nuo pelitoimittajan ainainen ilonlähde

Pelitoimittaja/taittaja joutuu kamppailemaa viikoittain erään pelitalojen perussynnin kanssa. Firmojen markkinoinnin mielestä on paljon kivempaa jakaa peleistä tosi kivan ja stailin näköisiä kuvakaappauksia. Toimittaja ja lukijat puolestaan tykkäisivät enemmän kuvista, jotka näyttävät millainen peli on oikeasti. Silloin pelatessa. Mutta mokomat pelien käyttöliittymäthän vain pilaavat visuaalisen maiseman – tehdään siis mieluummin vain tyyliteltyjä shotteja ja renderöidään maisemakuvia, kyllä ne journoille kelpaavat.

Ja sitten toimittajalla on käsissään pelijuttu, joka pitäisi taittaa saitille tai lehteen – eikä käytettävissä ole ainuttakaan kuvaa, josta näkisi miltä se peli oikeasti näyttää…

PC-pelien rintamalla tämä ei ole ongelma. PC-peleistä saa useimmiten kuvakaappauksia vaivattomasti, joko erillisellä apuohjelmalla tai pelin sisäisellä kuvantallennuksella. Joskus tämä ei ollut aivan näin helppoa, muistan kyllä miten DOS-aikaan perusmuistiin yritettiin kuvagrabbereita, joiden kera peli suostuisi käynnistymäänkin. Ovelinta homma oli MikroBitti/C=Lehti/Pelit-lehden villeinä vuosina, kun pelitiimiläisten käytössä oli itse tehty kaapparisofta ja printteriliittimeen kytketty mekaaninen laukaisin. Paina nappia, kuva tallentui levylle. Oli muuten meikäläisen käytössä tosi pitkään.

Konsolipelit ovat kuitenkin se murheenkryyni. Niistä kun ei yksinkertaisesti oteta kuvakaappauksia. Ainakaan noin vain. Lukijatkin ovat kommentoineet, että eikös toimittajan työhön kuulu kuvien ottaminen? Juu, kuuluu, joskus. Kun siitä sovitaan erikseen. Mutta 99 prosentissa tapauksia konsolipeliarvostelijan ensisijainen jopi on tehdä peliarvostelu. Jos kuvia haluttaisiin, niin siitä konsolipelistä ei saa kuvia ilman erikoislaitteita. Ja ne maksavat hunajaa.

Jos hyvin käy, niin konsolipeleistäkin saa kuvia niin sanotun debug-konsolin avulla. Muun muassa Wiin, PS2/PS3:n ja Xbox 360:n debugit ovat pelikehittäjille ja toimittajille tarkoitettuja erikoislaitteita. Niillä ei voida ajaa normaalipelejä, niitä kauppojen hyllyiltä löytyviä, mutta debugeille tarkoitetut ennakko- ja arvostelukoodit sen sijaan toimivat moitteetta. Debug-laitteen avulla peleistä on mahdollista napsia , hyvälaatuisia, täysresoluutioisia kuvia. Oikeita kuvia aidosta pelistä.

Debug-koodeja ei kuitenkaan nähdä läheskään kaikista peleistä, joten palaamme takaisin alkuperäiseen whineen. Normaalikonsoleilla ei normipeleistä saa kuvia, joten tällöin on pakko tyytyä kuviin, joita on saatavissa joko pelialan palveluputiikkien tai julkaisijan kautta. Eivätkä nämä aina lämmitä.

Erityisesti Electronic Arts on surullisen tunnettu siitä, että heidän pelikuvansa ovat 99,9% käsiteltyjä, tyyliteltyjä ja usein lähikuvia. Aitoa peliä näkee EA:n kuvissa vain harvoin. Tuoreita tällaisia ongelmatapauksia ovat olleet muun muassa NHL:t, Juiced 2 ja Project Gotham Racing 4. Tosin Juiced 2 yllätti hieman, pelistä löytyi kaikkien tyylittelyjen joukosta myös pari oikeaa kuvaa. Gotham 4 sen sijaan pilasi kaksikin työpäivää – debug-koodi kun kieltäytyi yhteistyöstä. Minusta et kuvia ota, hähä, peli vain nauroi. Mitä hiton järkeä on estää kuvien ottaminen debug-koodista, häh? Sama ongelma vaivasi kuulemma muitakin journoja.

Ja entä kun niitä debug-versioita sitten saadaan? Joskus kuvien ottamisessa on outoja rajoituksia, joskus omia kuvia ei saa ottaa ollenkaan, kuvia saa ottaa vain tietyistä osista pelejä tai niitä saa julkaista vain tietyn päivämäärän jälkeen. Ja jos debug-koodi olisikin ja kuvia saisi ottaa, niin olemme yhden perimmäisen kysymyksen äärellä: onko meillä varaa ottaa omia kuvia? PC:llä kuvien ottaminen on helppoa. Räps vain, taustalla oleva ohjelma tallentaa kuvan.

Konsoliräpsintä vaatii erityisvalmisteluja ja vaivannäköä, kun konsoli täytyy konfiguroida yhteen kuvia ottavan erillisen tietokoneen kanssa. Sitten kesken pelaamisen täytyy yrittää painella toisella koneella näppäimiä ja sählätä kuvien tallennuksen kanssa, joskin jotkut ohjelmat suoriutuvat tästä muita siistimmin. Silti, vaiva on ylimääräinen lisä pelaamiseen, omiaan pilaamaan pelihetket ja tunnelmoinnin. Tämä pitäisi ottaa huomioon myös juttupalkkioissa, kun freelance-arvostelijat joutuvat tuhraamaan ylimääräisten asioiden parissa, eikä meillä suoraan sanoen ole sellaiseen varaa. Julkaisemme mieluummin sen hyvän arvostelun, promokuvia käyttäen, kuin jutun jossa kolmannes arvosteluun käytetystä ajasta on mennyt kuvakaappausten valmisteluun ja ottamiseen, pelaamisen ja arvostelun kirjoittamisen sijaan.

Mukavaa kuvallista lisäväriä saa joskus niissä konsolipeleissä, jotka tukevat erikseen kuvankaappausta tai ns. valokuvatilaa. Tällöin arvostelijoiden omasta pelailustaan mahdollisesti ottamat kuvat ovat mukava lisä ja niitä kyllä käytetään jutussa.

Mitään helppoa ratkaisua kuvaongelmaan ei ole luvassa. Jos markkinointipäällikön mielestä tyylitelty, photoshopattu kuva on parempi kuin aito pelikuva, niin ei ole vaikea arvata kumpia medialle tarjotaan. Mielikuvitukselle riittää töitä jatkossakin, kun yritämme hahmottaa aitoa peliä promokuvan alta.