Uusimmat

Mekaaninen näppäimistö vastaan nestemäinen elintarvike

26.05.2012 16:00 Janne Mikola

Arvostelin SteelSeriesin 6Gv2-näppäimistön aiemmin keväällä. Näppäimistö onnistui kuin onnistuikin raivaamaan roolin itselleen minun vakionäppäimistönäni, vaikka vielä artikkelia kirjoittaessa olin asian suhteen hieman skeptinen. Tuo on erityisen kova juttu siksi, että edellinen näppäimistöni, Logitechin UltraX Flat, oli näppäimistöjen spektrin ihan toisesta ääripäästä: kevytrakenteinen, ohut ja helposti näppäiltävä. Se, että 6Gv2 sai kunnian jäädä pöydälleni ei sinänsä tarkoita, että mikään arvostelussa esitetty olisi muuttunut. Täydellisestä tuotteesta ei vieläkään ole kyse, ja erityisen paljon tuskastumista aiheuttaa edelleen epästandardi näppäinsijoittelu heittomerkin ja tähden osalta.

Pari sanaa voisi heittää myös siitä, miten mekaaniset kytkimet kestävät ajan rattaita. Vaikka lauta onkin jo painosta päätellen jykevää tekoa, niin on kuitenkin muutaman kuukauden käytön jälkeen huomattavissa, että tietyt, yleisimmin käytetyt näppäimet, kuten J, K ja L ovat huomattavasti kevyempiä painaa, kuin vaikka äärimmäisen harvoin käytetty Num Lock. Eli kyllä mekaaninenkin näppäimistö kuluu, ja puheet siitä voidaan osin unohtaa, että yksi mekaaninen näppäimistö tuntuu aina samalta kuin toinen samanlainen jossain muualla.

Toisaalta, pakko sanoa että noiden edellä mainittujen ”kuluneiden” näppäimien (varsinainen kuluva osa on tietysti näppäinhatun alla oleva kytkin) naputtelutuntuma on jotenkin mukavampi, kuin tuon Scroll Lockin, joka pistää sen omaan makuuni pari prosenttia liikaa vastaan siellä aivan painalluksen loppupäässä. Eli, ehkä näppäimistö on osin vielä sisäänajovaiheessa.

Mutta, sattuipa tässä hiljattain seuraavaa: pöydälläni ollut Sprite-nimistä virvoitusjuomaa sisältänyt muovinen pullo kuuli herra Newtonin kutsuvan yhden G:n voimalla, ja päätti kaatua kyljelleen pöydälle. Pieni vesivahinkohan siitä sitten seurasi, uhrina uljas näppäimistöni. Kaikki tämä tapahtui kesken erittäin upottavan Portal 2 -pelisession, joten kyllä tuska oli suurta.

Valitettavasti ihan niin paljon ei journalistin mieltä vielä tästä kaverista löytynyt, että olisin siinä kohtaa pysähtynyt dokumentoimaan ja tarkkailemaan tilannetta. Eli vaikka varmasti ”kuva olis kiva”, niin onnettomuustilanteesta tai sitä seuranneesta pelastusoperaatiosta sellaisia ei löydy. Sen sijaan aloitin välittömästi elvytystoimenpiteet, eikä siinä ehtinyt kissaa sanoa, kun näppäimistö oli irti tietokoneesta ja näppäinhattuja alkoi naksahtelemaan irti rungosta.

Pakko myöntää, että yksi ensimmäisiä ajatuksia jo tuossa kohtaa oli, että onneksi kyseessä on mekaaninen näppäimistö. Selviämistodennäköisyyden pitäisi olla korkeampi, kuin tavallisella kumihattunäppäimistöllä.

Tosiaan, irrottelin näppäimistöstä näppäinhatut, huuhtelin ne rohkeasti kylmällä hanavedellä ja kuivasin pyyhkeellä. Olipa mukavaa puuhaa verrattuna joidenkin kumihattunäppäimistöjen, esimerkiksi aiemman UltraX Flatin tyyliin, missä jokaisen näppäimen alla on pieni valkoinen muovinen ”sarana”, mihin näppäimen pitää naksahtaa kiinni. Kyllä tämä pystysuunnassa liikkuvan jousen sisältävän mekaanisen kytkimen päällä lepääminen on vaan kovin paljon robustimpi menetelmä. Ainoa pohdinnan aihe heräsi sen suhteen, että mitenköhän monella irrotus-kiinnityskerralla nämä alkavat löystymään niin paljon, että irtoilevat jo suorastaan itsestään. Tätä on kuitenkin vaikea arvioida etukäteen, eikä tällaisia ongelmia toistaiseksi ole ilmaantunut.

Näppäimistön runkoa sen sijaan en uskaltanut huuhdella. Ja tuskin se olisi moista operaatiota sentään kestänytkään, mutta pelastavana enkelinä tässä toimi se, että 6Gv2:n runko on paljon suljetumpi, kuin minkään näkemäni kumihattunäppäimistön. Noissa usein näppäimistön sisällä olevat läpikuultavat muoviliuskat jotka toimivat piirilevyinä paistavat läpi suurin piirtein heti seuraavana näppäinhatun irrottamisen jälkeen. 6Gv2:ssa sen sijaan alla on kiinteä kerros muovia, joka muodostaa ikään kuin kourun tai altaan, johon Spriteni sitten kertyi. Lisäsuojaa antoi se tosiasia, että luonnollisesti jokaista kytkintä suojelee sen päällä oleva näppäinhattu sen verran, että neste valui kytkimien sijaan näppäimistön rungolle. Käytännössä lievästi kaltevan näppäimistön alareunaan kertynyt virvoitusjuoma oli kuivailtavissa pois kuivalla rätillä ja talouspaperilla.

Taiteilijan näkemys tapahtuneesta.

Runko sai käytännön pakosta kuivatusaika yhtä pitkään, kuin vedellä pestyt näppäinhatutkin. Myöhemmin saman illan aikana oli edessä jokaisen nörtin lempipalapeli: muistelu siitä, missä järjestyksessä näppäimet paikallaan ovatkaan. Kun paketti lopulta oli kasassa, niin kaikki toimi kuin uutena.

Lisäpiste siis mekaanisille näppäimistöille, tai vähintään SteelSeries 6Gv2:lle! Tottahan toki, jos nesteen määrä olisi ollut suurempi, ja herra paratkoon jos tämä arvostelija joisi muita kuin light-limsoja, olisi tällekin raudalle voinut pysyvää vahinkoa käydä. Perinteisemmän näppäimistön kanssa oltaisiin kuitenkin jo tällä kertaa melko varmasti oltu roskalavan äärellä. Tämän sanon ihan vuosien kokemuksella nesteiden kaatelusta näppäimistöille.

(Lehtonen lisää:kun olin nuori mies ja pelailin ensimmäisellä PC:lläni, IBM PS/2:lla, onnistuin kaatamaan sen mekaanisen ja täysraudasta tehdyn näppäimistön päälle ison lasillisen sokerikolaa. Kyllä se siitä hetkeksi pimeni, mutta löin sen kunnon pesishuitaisuilla pöydän reunaa vasten, jonka jälkeen se toimi taas erinomaisesti vuosikaupalla. Nykyään käytän itsekin Steelseriesin 6GV2:ta ja pidän siitä kovasti)