Todiste korruptiosta? Vai sittenkin tyhmyydestä?

Sarjassamme ”pelijournalismikaustit”, osa X. Creative Assemblyn Total War: Rome II ilmestyi tänään, mutta pelitoimittajat ovat pelanneet sitä jo hetken aikaa. Noin viikon, sillä esimerkiksi Dome sai oman arvostelukappaleensa viime keskiviikkona. Oletettavasti aika moni muu saitti sai omansa samoihin aikoihin, sillä en aikanaan kuullut kollegoiltani pahemmin juttuja pelistä sitä ennen. Arvostelut sai julkaista eilen kello 16:00 Suomen aikaa, joten edessä oli aika hikisiä pelisessioita. Onhan Rome II kuitenkin aika eeppinen peli, jonka kanssa sinuiksi pääsemisessä menee hetki.

Minua ei kauheasti tarvinnut tökkiä, sillä olen fanittanut Total War –sarjaa sen ensimmäisestä osasta saakka ja sen jokainen peli on minulle suuri tapaus. Niinpä pelin parissa vierähtikin enemmän aikaa kuin olisi ehkä ollut terveellistä. Tarpeeksi? Paha sanoa. Oikeastihan Total War –peleistä paljastuu uusia ja ihmeellisiä juttuja (joku voisi sanoa bugeja) vielä viikkojen pelaamisen jälkeen, joten ehkä ei. Mutta sen verran kuitenkin, että arvostelun pystyi kirjoittamaan hyvällä omallatunnolla.

Ja sitten alkoi kohu. Joku oli bongannut netistä, että Rome II:n saavutuksia pääsi ihastelemaan jo ennen pelin julkaisua. Kukapa peliä silloin pelaisikaan, elleivät arvostelijat? Ja voi sitä kauhistuksen määrää kun saavutuksista kävi ilmi, että vain 31% pelaajista oli pelannut edes tuntia! Tästäpä rempseät kuvamakrot saatiin aikaan. Kyllä nyt kelpaa revitellä Eurogamerin 7/10 –arvosanalla ja muilla. Paskaakos ne pellet taas asiasta tietävät, kun eivät ole edes peliä pelanneet!

Klikatkaa isoksi niin saatte kuvasta jotain selvääkin.

Paitsi että… nyt ah-niin-nerokkaat kuvamakromaakarit löivät niin sanotusti hakkunsa paskaan, koska kuva ei liity mitenkään arvosteluprosessiin. Ei voi liittyä. Puolustuksen todistuskappale numero 1, allekirjoittaneen Steam-pelilistasta äskettäin napsaistu kuva arvostelukappaleesta:

Kiinnittäkää huomiota seuraaviin yksityiskohtiin ja verratkaa kuvamakroon:

1. Pelin nimi
2. Saavutusten puuttuminen

On paha sanoa, kenen pelisessioita käppyrä oikeasti kuvaa, mutta ei arvostelijoiden. Veikkaisin, että kyseessä on ollut jonkinlainen Creative Assemblyn oma sisäinen testiprosessi, jolla on ehkä kokeiltu vaikka achievementien toimimista ja joku on unohtanut nollata tilastot. Tai sitten ketään ei ole kiinnostanut. Huvittavintahan koko jutussa on, että kuvassa pädetään sillä, että ”arvostelukappaleiden tilastot tallentuvat Steamiin”. Harmittavasti näin ei nimenomaan juuri usein ole, koska arvostelukappaleet eivät aina ole ihan tavallisia kopioita pelistä.

Joskus käy niin, että syystä tai toisesta pelijulkaisijat eivät lähetä arvostelijoille sitä samaa versiota pelistä, jonka itse kukin voi sitten julkaisun jälkeen kaupasta ostaa. Kasvavissa määrin käy niin, että arvostelukappale on erillinen painos pelistä. Joskus eroa ei ole kuin Steamin sisäinen pelin tunnuskoodi, mikä tarkoittaa sitä, että pelillä ei voi esimerkiksi pelata moninpeliä aidon version omistajien kanssa, eikä siihen voi ostaa DLC:tä, mutta se on muuten ihan saavutuksia vaille valmis tapaus. Saints Row 4 on esimerkiksi tällainen peli.

Toisinaan taas arvostelukappale on monilta osin rajoitettu. Voi olla, että siitä puuttuvat vaikka kokonaan saavutukset. Voi olla, että sitä voi pelata vain kaksi viikkoa, ennen kuin se itsekseen häviää kokonaan Steamin pelilistasta. Näin oli Borderlands II:n tapauksessa. Joskus arvostelukappaletta ei edes lähetetä toimittajille, vaan saamme erityisen Steam-tilin, jonka pelilistassa on vain arvosteluversio pelistä ja joka itsekseen lakkaa toimimasta tietyn ajan kuluttua.

Usein nämä arvostelukappaleet eivät näy mitenkään ulospäin, mikä on tavallaan harmi. Olisihan se kiva repäistä kaverien ihmeteltäväksi vaikka Saints Row 4:n achievementit ennen pelin ilmestymistä tai saada kaverit kateudesta vihreiksi kun ”Miikka is now playing XCOM: Enemy Within” paukahtisi odottelijoiden ruudulle syyskuussa. Vaan ei: kukaan muu kuin arvostelija itse ei usein tiedä edes pelanneensa peliä.

Se on toki faktaa, että arvostelijat eivät aina pelaa niin paljon kuin joku voisi lonkalta kuvitella. Monen mielessä on visio siitä, että peli on pelattu läpi pariinkin kertaan ennen arvostelutekstin kirjoittamista. Läpipeluuseen toki pyritään, varsinkin tarinallisten pelien kanssa, sillä tarinan taso ei aina toimi ihan kympillä loppuun saakka.

Joskus tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska pelit ovat joko liian pitkiä tai laajoja (mikään ei pilaa päivää niin tehokkaasti kuin peliruuhkan keskellä arvosteluun tuleva MMO tai 80 tunnin JRPG-ihme), tai edes tarpeellista, koska mielipide valmistuu jo reippaasti sitä ennen. Joskus pelit vain ovat niin huonoja, että sen tietää jo muutaman tunnin jälkeen. The Walking Dead: Survival Instinct oli esimerkiksi niin kammottavaa paskaa, että mielipiteeni oli valmis jo ensimmäisen kentän jälkeen. Suomalaisella sisulla sissitin vielä pari kenttää eteenpäin, mutta siihen jäi. Jos ensimmäiset neljä tuntia pelistä ovat täyttä kuraa, tuskin ne pari muuta mielipidettä muuttavat.

Ja toki joskus käy vain niin, että arvostelija ei vain tehny työtään kunnolla. Toimittajien juorukerhoissa kuulee välillä tarinoita arvosteluista, jotka on kirjoitettu toinen silmä laatikon takakantta ja toinen Wikipediaa – tai muiden arvosteluja – silmäillen. Tällaisilla referaattiarvosteluilla ei kuitenkaan pitkälle pötki, sillä kyllä sen huomaa jokainen, jos arvostelussa ei oikeasti tarjota mitään mielipiteitä tai muutakaan sellaista infoa, jonka selvittäminen olisi vaatinut pelaamista. Ja jos moisesta puuhastelusta sattuu jäämään kiinni, maine alalla on mennyt pitkäksi aikaa, ellei pysyvästi.

Jotkut saitit ovat ottaneet käytännökseen kertoa arvostelun yhteydessä, montako tuntia peliä pelattiin, mikä on toki ihan jalo pyrkimys läpinäkyvään prosessiin, mutta ei välttämättä niin arvokas juttu kuin voisi kuvitella. Itse pelasin näemmä Total Waria yli 20 tuntia. Onko mielipiteeni tuplasti arvokkaampi kuin jonkun, joka pelasi vain 10? Jos joku 30 tuntia pelannut sanoo, että peli olikin ihan perseestä, onko hän automaattisesti oikeassa ja minä väärässä? Lopulta arvostelut ovat kuitenkin vain yhden miehen – tai naisen – mielipiteitä, joita ei kannata pitää minään taivaallisena totuutena. Emme mekään pidä ja me sentään kirjoitamme niitä.

Ps. Lue arvostelu: Total War: Rome II (PC)