UUSIMMAT

Alien-päivä 4/10: H.R. Gigerin avaruushirviön seikkailut ja sekoilut sarjakuvissa

26.04.2016 10:00 | Akseli Heikkilä

Tänään, 26. huhtikuuta, vietetään kansainvälistä Alien-päivää. Sen kunniaksi Dome.fi julkaisee koko päivän aikana erikoisartikkeleita vuonna 1979 päivänvalonsa nähneen avaruushirviön kunniaksi.

Alien-päivän ajankohdaksi on valikoitunut 26. huhtikuuta Aliens-elokuvan planeetta LV-426:n mukaan (vrt. Yhdysvalloissa käytössä oleva kalenterimerkintä “4/26”).  20th Century Foxin masinoimaa juhlapäivää vietetään USA:ssa elokuvanäytösten lisäksi muun muassa julkaisemalla erilaista Alien-sisältöä sosiaalisissa medioissa sekä uusien Alien-tuotteiden lanseerauksilla.

Dome.fi:n Alien-päivän juttukimarassa neljäntenä on vuorossa Alienin ura valkokankaan ulkopuolella. Alien-elokuvat kun lienevät tuttuja lähes jokaiselle populaarikulttuuriin vähänkään perehtyneelle, mutta verenhimoiset raakalaiset ovat temmeltäneet myös sarjakuvien sivuilla aina vuodesta 1988 asti.

Lue myös muut Alien-päivän 2016 jutut.

”On olemassa tällaisia olentoja, jotka elävät avaruudessa. Ne elävät syödäkseen ja vihatakseen. Niillä on happoa veren sijasta ja niiden nahka on kova kuin teräs. Et näe niitä ennen kuin ne ovat yläpuolellasi. Ja sittenkin näet vain hampaat, jotka välkkyvät kuin kipinät, kun ne napsahtavat.”

Näin kuvaillaan Alien-hirviötä ensimmäisen Aliens-sarjakuvan suomennoksessa Aliens – muukalaiset 1 (Semic, 1991).

Sitaatti on varsin pätevä alustus xenomorphin eli tuttavallisemmin Alienin luonteenlaadusta – ne ovat avaruuden viheliäimpiä petoja. Hahmo on kiehtova paitsi armottoman luonteensa, mutta ennen kaikkea visuaalisesti omaperäisen ja kekseliään ulkomuotonsa vuoksi. Alien-hirviön on tunnetusti suunnitellut arvostettu sveitsiläinen kuvataiteilija H. R. Giger (1940 – 2014). Ei siis ole ihme, että useat sarjakuvataiteilijat ovat vuosien saatossa halunneet luoda oman visuaalisen näkemyksensä puistattavasta avaruusmuukalaisesta.

Alien-sarjakuva

Alien-sarjakuvan sikiövaihe

Jos ollaan aivan tarkkoja, ensimmäisen kerran Alien nähtiin sarjakuvasivuilla jo vuonna 1979. Tuolloin Ridley Scottin Alien – kahdeksas matkustaja -elokuva sai ensi-iltansa ja leffasta julkaistiin myös sarjakuvasovitus. Adaptaation käsikirjoituksesta ja kuvituksesta vastasivat aikanaan varsin nimekkäät taiteilijamaestrot Archie Goodwin ja Walter Simonson.

Alien oli yksi vuoden 1979 suurista elokuvatapauksista ympäri maailmaa ja sarjakuvasovitus julkaistiin myös Suomessa. Kuten monille menestyksekkäille kauhuelokuville, myös Alienille tehtiin jatko-osa, tosin vasta seitsemän vuotta originaalin elokuvan ilmestymisen jälkeen. Ohjaajaksi palkattiin Terminator-leffalla (1984) mainetta luonut nuori visionääri James Cameron. Vuoden 1986 Aliens – paluu oli edeltäjäänsä toiminnallisempi ja sotaisampi kokonaisuus, mutta myös yksi kaikkein aikojen onnistuneimpia jatko-osia genre-elokuvien historiassa.

Viimeistään Aliens – paluu teki Alien-hahmosta lähtemättömän osan amerikkalaista popkulttuurikuvastoa ja julman muukalaisen mahdollisuuksiin alettiin uskoa myös valkokankaan ulkopuolella.

Aliens

Hirviö syntyy

Heinäkuussa 1988 Dark Horse -kustantamo julkaisi ensimmäisen osan Mark Verheidenin kirjoittamasta Aliens-sarjakuvasta (Aliens 1– 6, 1988-1989). Sarjakuva sijoittuu kymmenen vuoden päähän Aliens – paluu -elokuvan tapahtumista ja toimii relevanttina jatkona leffalle. Sarjakuva oli etenkin alkupuolellaan synkkää scifi-horroria ja kuvitukseltaan graafista ja raakaa. Veressä ja suolenpätkissä ei säästelty. Päähenkilöinä toimivat Aliens-elokuvasta tutut korpraali Dwayne Hicks ja autioplaneetan raunioista löydetty orpotyttö Rebecca ”Newt” Jorden. Tummat ja limaiset Alienit elävät lähinnä näiden kahden traumatisoituneen henkilön painajaisissa, ja arvata saattaa, että paha uni muuttuu pian todeksi.

Ei mene kauaakaan, kun Hicks sekä Newt joutuvat taistelemaan henkensä edestä – eivät pelkästään Alieneita, vaan myös pahantahtoisia ihmisiä vastaan, jotka haluavat tavalla tai toisella hyötyä muukalaisista.

Verheidenin Aliens-sarjakuva oli menestys kotimaassaan ja se sai nopeasti jatkoa vuosina 1989-1990. Kyseisen tarinakokonaisuuden viimeinen sivu tarjosi erittäin mieluisan yllätyksen pitkäaikaisille Alien-faneille, kun elokuvista tuttu Ellen Ripley astui yllättäen kuvioihin raskaasti aseistettuna. Näyttävällä ruudulla sankaritar uhoaa laittavansa valtoimenaan rellestävät xenomorphit kuriin ja järjestykseen.

Alien-elokuvien päähahmo pääsi kunnolla vauhtiin Alien: Earth War –tarinassa, joka tunnetaan kolmantena Aliens-sarjakuvan tarinakokonaisuutena.

Sarjakuvat ja niitä edeltäneet elokuvat kulkivat suhteellisen loogisesti käsi kädessä aina vuoteen 1992 asti. Tuolloin ensi-iltansa sai David Fincherin ohjaama elokuva Alien 3.  Heti tarinan alkumetreillä sarjakuvissa seikkailleet Newt ja Hicks menettävät henkensä. Dark Horsella oli jo valmiina jonkin verran kyseisten hahmojen tähdittämiä Aliens-tarinoita ennen elokuvan ensi-iltaa. Kustantamo halusi pitää kiinni elokuviin linkittyvästä tarinalinjasta ja päätti vaihtaa sarjakuvissa esiintyvän kaksikon nimet.

Hicks sai luvan olla Wilks ja Newt nimettiin Billieksi. Nämä muutokset tehtiin myös vanhoista sarjakuvista otettuihin uusintapainoksiin.

Jotta hahmologiikassa pysyisi edes jonkinlainen tolkku, sarjakuvissa esiintyvän Ellen Ripleyn kerrottiin olevan alkuperäisen Ripleyn synteettinen klooni. Näyttelijä Sigourney Weaverin esittämä hahmo kun tunnetusti kuolee Alien 3:n lopussa. Eikä mennyt kuin muutama vuosi, kun Alien – ylösnousemus (Alien: Resurrection) palautti Ripleyn valkokankaalle samalla verukkeella.

Alien

Sci-fi-kauhun kuningatar

Aliens-sarjakuva oli määrällisesti suosionsa huipulla vuonna 1993, jolloin julkaistiin peräti yksitoista toisistaan erillistä sarjakuvatarinaa – joko useampaan eri numeroon hajautettuina tarinakokonaisuuksina tai yksittäisinä one-shot -albumeina. 1990-luvun alussa nähtiin myös kuuluisa Aliens vs. Predator –sarjakuva, jossa xenomorphit ottavat mittaa toisen valkokankaalta sarjakuviin siirtyneen avaruusmetsästäjän Predatorin kanssa. Kyseinen seikkailu on julkaistu myös suomeksi Agentti X9 -lehden sivuilla vuosina 1991–1992.

Alienin omat sarjakuvatarinat pyrkivät 1990-luvulla omalta osaltaan syventämään hirviön taustoja ja mytologiaa, eikä tarinoissa enää välttämättä esiintynyt lainkaan elokuvista tuttuja hahmoja. Käsikirjoitukset käsittelivät usein ihmisen kyltymätöntä tarvetta hallita tuntematonta ja tappavaa muukalaista tai vaihtoehtoisesti kehittää oma biokemiallinen ase luonnon luomasta täydellisestä tappajasta. Useissa varhaisissa tarinoissa käsitellään myös ihmisten ja androidien välisiä rakkaussuhteita. Näissä jaksoissa hahmot pohdiskelevat, voiko rakkaus, himo ja läheisyys olla aitoa, kun toinen osapuoli on elävää lihaa ja verta, toinen vain pitkälle kehittynyttä teknologiaa, virtapiirejä ja tekoälyä.

Aliens-sarjakuvia ilmestyi säännöllisesti aina vuoteen 1999 asti, jolloin neliosainen Aliens: Xenogenesis julkaistiin. Tämän jälkeen sarjakuva siirtyi kymmenen vuotta kestäneelle tauolle. Täysin työttömänä ei Alienin kuitenkaan tarvinnut sarjisruutujen osalta viihtyä. Avaruushirviö esiintyi pitkin 2000-lukua crossover-julkaisuissa, joissa xenomorphit ottavat mittaa jonkin tunnetun sarjakuvahahmon kanssa. Lisäksi julkaistiin muutamia uusia Aliens vs Predator -tarinoita.

Alien

Alienin haastajat

Xenomorphit ovat laji, jonka ensimmäinen tietoinen teko on tappaminen. Niinpä valkokankaalla Arnold Schwarzeneggerille kakkoseksi jäänyt Predator ei ole ollut ainoa popkulttuurihahmo, joka on ottanut sarjakuvissa yhteen muukalaisten kanssa. Alienit ovat ajautuneet vastakkain muun muassa Batmanin, Teräsmiehen, Vihreän Lyhdyn, Terminaattorin, Judge Dreddin, Witchbladen, Darknessin ja WildC.A.T.s.-ryhmän kanssa.

DC Comicsin Teräsmies oli ensimmäinen merkittävä sarjakuvahahmo, joka sai luvan mitellä Alieneita vastaan. Vuoden 1995 Superman/Aliens –tarina on paitsi pioneeri alallaan myös Alien-crossovereiden parhaimmistoa. Tarina leikittelee suhteellisen kekseliäästi Teräsmiehen Kryptonia kohtaan tuntemalla koti-ikävällä ja kirkasotsaisella periaatteella olla surmaamatta vihollisiaan, vaikka hänellä vastassaan avaruuden tappavin peto.

Pari vuotta myöhemmin Alienit saivat vastaansa DC Comicsin toisen titaanin, Batmanin. Ikävä kyllä tämä kohtaaminen toimii paljon kehnommin kuin Alienin avaruuspaini Teriksen kanssa. Batman/Aliens sijoittuu viidakkoon, joka on jo lähtöasetelmaltaan pökkelö miljöö varjoisten kujien ja pimeiden katujen yön ritarille. Lisäksi tarina on väkisin väännetty kliseevyörytys, jota ei pelasta edes legendaarisen kauhukuvittaja Bernie Wrightsonin näyttävä piirrosjälki.

Sekä Teräsmiehen että Batmanin kohtaamiset avaruushirviön kanssa saivat myöhemmin jatkoa. Supersankarit ovat myös yhdistäneet voimansa Alieneita ja Predatoreita vastaan varsinaisessa crossover-sirkuksessa: Superman & Batman vs Aliens & Predator (2007).

Ikävä kyllä valtaosa crossover-sarjakuvista on tarinallisesti köyhiä ja ne onnistuvat vain harvoin tuomaan mitään uutta Alien-hahmoon saati vastapuoleen. Viihdearvoltaan ne saattavat olla kuitenkin kohtalaisia. Onhan toki mukava seurata miten Alien raatelee Teräsmiehen rinnasta ikonisen S-kirjaimen tai kuinka Batman tuskailee Alienin hampaiden välistä ilmestyvän kielimäisen ja teräviä hampaita sisältävän ulokkeen kanssa.

Huomioitavaa on, että Alien tai Predator  eivät ole tiettävästi kinastelleet yhdenkään Marvel-hahmon kanssa sarjakuvamuodossa.  Ainakin ajatuksen tasolla olisi kiehtovaa nähdä, miten Ryhmä-X:ään kuuluva mutantti Wolverine suhtautuisi siihen, että tämän adamantium-kynsille sihisisi lävistetyn Alienin kellertävää happoverta. Toisaalta mutanttimaailmasta löytyy jo valmiiksi avaruusolentorotu Brood eli Niljahirviöt, joka on selkeä kopio Alienista.

Alien

Ylösnousemus

Alienin oman sarjakuvan hiljaiselo päättyi vuonna 2009 julkaistuun neliosaiseen Aliens: More Than Human -tarinaan, joka jatkoi ansiokkaasti Alien-sarjakuvien peruskuvastoa. Utelias avaruutta tutkiva ihminen (tai androidi) päätyy vihamielisten muukalaisten asuttamalle planeetalle, joutuu näiden terrorisoitavaksi ja joutuu pelon sekä epätietoisuuden keskellä pohtimaan suhtautumistaan moraaliin.

Samana vuonna tuli kuluneeksi 30 vuotta ensimmäisen Alien-elokuvan ilmestymisestä ja kyseistä merkkipaalua uudelleen aloitettu sarjakuva omasta puolestaan kunnioitti. Seuraavana vuonna myös Aliens vs. Predator -saaga sai sarjakuvallista jatkoa Three World War –tarinakokonaisuuden myötä. Tämän jälkeen molemmat sarjakuvat ovat jatkaneet ilmestymistään.

Dark Horse julkaisee parhaillaan Brian Woodin kirjoittamaa kaksitoistaosaista Aliens: Defiance –sarjaa, joka on saanut faneilta pääosin kiitosta ja ylitystä siitä, että sarjakuva tekee kunniaa yhdelle maailman tunnetuimmista avaruushirviöistä. Eikä niitä crossovereitakaan ole unohdettu. Viimeksi Alien on kohdannut uhkean avaruusvampyyri Vampirellan. Sinänsä verikekkereiden kestitsijöiden sotkeminen samaan tarinaan on kutkuttava, joskin aika kaukaa haettu ajatus.

Uusi Alien-elokuva Alien: Covenant ilmestyy vuonna 2017. Sen myötä on varmaa, ettei avaruushirviö katoa mihinkään myöskään lehtihyllyistä. Ridley Scottin ohjaama elokuva on jatkoa Prometheukselle ja esiosa ensimmäiselle Alienille. Ei liene suuri yllätys, että siltoja on jo rakennettu sarjakuvarintamalla: vuoden 2014 Fire and Stone -tarinassa noteerattiin Alienin ja Prometheuksen tapahtumien lisäksi myös Predatorin olemassaolo. Totta kai.

Lue myös muut Alien-päivän 2016 jutut.