Arvio: Uusi Teräslilja-albumi tarjoaa mutanttizombeja, natsidinoja ja Petri Hiltusen
Istu ja pala! Tähtivaeltaja-lehden sivuilta tuttu Teräslilja on saanut kaikessa hiljaisuudessa kolmannen kokopaksun albuminsa.
Vaikka P. A. Mannisen luoma tulevaisuuden lainvalvoja onkin siirtynyt kirjakauppojen hyllyille huomaamattomasti, riittää Teräslilja vs mutanttizombiet -albumissa (Seitti, 2015) menoa ja melskettä enemmän kuin Karjalankannaksella syksyllä 1939.
No, vähempää ei toisaalta odottaisikaan sarjakuvalta, joka huipentuu natsidinosaurusten hyökkäykseen!
Tarinan kuvaus kuuluu täten:
”Mutanttizombiet vyöryvät, Maailmankaupunkia uhkaa lopullinen tuho, ja ainoa vihje pelastuksesta on syvällä vihollislinjojen toisella puolen! Teräslilja, legendaarinen verenhimoinen poliisirobotti, lähetetään tälle epätoivoiselle tehtävälle. Mutta tyydyttääkö suoli- ja aivokylpy antisankarimme halut, vai löytääkö hän seikkailun edetessä jotain muutakin, mistä tykätä..?”
Teräsliljan kolmas sarjakuva-albumi on poikkeuksellinen tapaus. Tällä kertaa hahmon rajoja koetellaan jopa yllättävän rohkeasti – mukana on peräti, perkele, romantiikkaa! Erikoinen on myös albumin rakenne. Normaalistihan Teräslilja on totuttu näkemään noin 10 sivun mittaisissa seikkailuissa, mutta tällä kertaa tarina venyy aina 120 sivun tienoille.
Täysin ei episodimaisuuttaan ole Teräslilja hukannut – siitä pitää huolen Mutanttizombiet-albumin piirtäjän jatkuva vaihtuminen. P.A. Manninen vastaa käsikirjoituksesta, mutta on kuvittanut itse vain osan tarinasta. Lopuista sivuista vastaavat Miisa Lopperi, Krisse Tuominen, Aleksi Siirtola, Janne Luokkanen, Outi Mentula, Joonas Kainulainen, Sauli Jokinen, Henri Tervapuro, Mikko J. Jakonen – ja itse Petri Hiltunen.
Kukaan ei tietenkään piirrä Teräsliljaa yhtä hyvin kuin P.A. Manninen, mutta erilaiset tulkinnat tutusta hahmosta ovat kyllä mielenkiintoista luettavaa. Lukuiloa ei raasta liiemmin edes se, että osa albumiin päätyneistä kuvittajista ei ole vielä järin vahvoja viivanvääntäjiä.
Teräslilja-albumeista Teräslilja vs mutanttizombiet ei pärjää vertailussa edeltäjilleen (vuoden 2007 Kivaa pahaa ja vuoden 2013 Iso Pipi), mutta sen voi kuitenkin kelpuuttaa kirjahyllyyn hyvin niiden viereen. Lisäkiitokset albumi ansaitsee tekijätiimin esittelystä, esipuheesta ja bonuspiirroksista.
Kuinka monta ihmistä olet tappanut?
Määrittele – ihminen-
Teräslilja ei petä!
