Uusimmat

Arvostelu: HBO:n Westworld-scifisarja haastaa katsojan

02.10.2016 11:16 Aki Lehti

Jättisatsaus käsittelee tekoälyä ja ihmisyyttä. 

Tämän vuoden kunnianhimoisin ja odotetuin uutuussarja Westworld on rohkea veto jopa HBO:lta. Huomenna 3. lokakuuta HBO Nordicilla alkava scifi / länkkäri -hybridi haluaa selvästi olla uusi Game of Thrones, mutta moiseen jättisuosioon noustakseen sarja voi olla liiankin haastava, kunnianhimoinen ja monimutkainen.

Sarja perustuu vuoden 1973 Westworld -elokuvaan, jonka ohjasi ehkä parhaiten Jurassic Park -kirjailijana tunnettu Michael Crichton. Uusintaversiosta ei oikein voi puhua, sillä sarja nappaa elokuvasta vain perusideansa androidien asuttamasta teemapuistosta. Tv-sarja päätyy pohtimaan vaikeita kysymyksiä – ihmisyyttä ja elämän tarkoitusta.

Jonathan Nolan toimii vastaavana tuottajana, käsikirjoittajana ja ohjaajana, Lisa Joy on vastaava tuottaja ja käsikirjoittaja ja J.J. Abrams, Jerry Weintraub ja Bryan Burk ovat vastaavia tuottajia.

Westworld tuntuu eniten Nolanin luomukselta, joka sotkee yhteen ideoita ja vaikutteita esimerkiksi Blade Runnerista, Mementosta, Deadwoodista ja Lostista.

Ensimmäinen jakso esittelee melkoisen määrän hahmoja. Villiin länteen sijoittuvan stoorin keskiössä on Dolores (Evan Rachel Wood), jonka luo palaa yllättäen nuorimies nimeltään Teddy (James Marsden). He päätyvät Ed Harrisin esittämän revolverimiehen tappamiksi, joka on vain käymässä Westworldissa. Sinne pääsee kuka tahansa, jolla on tarpeeksi rahaa, tekemään mitä ikinä haluaakaan, vailla seurauksia tai rangaistuksia. Westworldin asukkaat kuten Dolores ja Teddy ovat robotteja, jotka heräävät seuraavana päivänä muistamatta mitään väkivaltaisesta kohtalostaan. Ei niin yllättäen monet Westworldin vieraista toteuttavat sairaimpia fantasioitaan. Väkivaltaa, seksiä ja raiskauksia riittää, mutta ne eivät tunnu itsetarkoituksellisilta kuten niin monessa muussa HBO:n sarjassa.

Rikkaiden huviksi tarkoitetussa maailmassa kaikki ei tietenkään mene kuten pitäisi. Robotit Dolores ja bordellinpitäjä Madam Maeve Millay (Thandie Newton) alkavat muistaa asioita, joita niiden ei pitäisi, sekä käyttäytyä omituisesti. Oikeassa maailmassa Jeffrey Wrightin esittämä ohjelmoijien johtaja Bernard Lowe huomaa ensimmäisenä, että jotain on vialla. Westworldin ja robottien luoja Dr. Robert Ford (Sir Anthony Hopkins) on neljän ensimmäisen jakson perusteella sarjan pahis, joka innostuu robottien tullessa tietoiseksi itsestään.

Liikaa spoilaamatta sivujuonissa nähdään muun muassa Ed Harrisin psykoottisen revolverimiehen yritys päästä syvemmälle Westworldin pelimaailman sisuksiin ja kuinka World loi robotit ja koko fantasiamaailman. Kolmannen ja neljännen jakson aikana mukaan tulee ehkä vähän liikaa Lost-sarjan tyylistä ”kysymyksiä ja mysteereitä vailla vastauksia” -menoa, mutta ei häiritsevissä määrin.

Isolla rahalla toteutettu Westworld on todella upean näköinen. Se kysyy isoja kysymyksiä ja pohtii ihmisyyttä lähinnä hahmojen kautta, jotka eivät ole ihmisiä lainkaan. Hienosta näyttelijäkastista muutaman jakson perusteella eniten loistavat Wright, Wood ja häiriintynyt Harris. Moittimista ei löydy kenenkään suorituksesta.

Westworldia on suunniteltu viiden tai jopa kuuden tuotantokauden mittaiseksi tarinaksi. Hitti tästä tulee taatusti, mutta toivottavasti suuri yleisö jaksaa seurata monimutkaista ja haastavaa tarinaa, jotta Nolan kumppaneineen saa kerrottua stoorinsa loppuun asti. Kaikki varmaan muistavat myös jättibudjetilla tehdyn HBO:n Carnivalen kohtalon..

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat