Uusimmat

Arvostelu: Juho Juntusen Manala on koko perheen sarjakuva Saatanasta

12.04.2011 09:43 Muropaketin toimitus

Manala

Suomen virallinen rocksarjakuvataiteilija Juho Juntunen on julkaissut muutaman vuoden tauon jälkeen uuden albumin. Karvaturrin edellinen teos kertoi Paholaisen morsiamesta (Like, 2007), ja samalla tulikivenkatkuisella maaperällä liikutaan myös tällä kertaa.

Puupäähatullakin palkitun Juho Juntusen käsikirjoittama ja piirtämä Manala (Like, 2011) on kokoelma alun perin Egmont-kustannuksen jo lakkautetussa Viivi ja Wagner -lehdessä julkaistuista stripeistä. Sarjakuvaa tähdittävät maineeltansa ja toimenkuvaltansa kieltämättä kamalat, mutta Juntusen käsitteleminä sangen sympaattiset Saatana ja Viikatemies. Hahmot saattavat olla Viivi ja Wagner -lehden ohella joillekin tuttuja myös Poppamies-yhtiön chilikastikkeiden etiketeistä.

Sivuosissa nähdään mm. Wagner-sika, Janne Kataja, Adolf Hitler ja paholaisen pilkkaamista rakastava Jumala. Jopa sarjakuvamaestro itse esiintyy yhdessä kollegansa Juba Tuomolan kanssa stripissä, joka on yksinkertaisuudessaan yksi albumin parhaista.

Paheellisista hahmoistaan huolimatta Manala ammentaa huumorinsa aika kilteistä aiheista, ainakin jos albumin sisältöä vertaa vaikkapa Soundi-lehden tai Munkit, nunnat ja donitsit –albumin (Johnny Kniga, 2003) yhden ruudun räävittömyyksiin. Edes anaalivitsejä ei juuri viljellä, mitä nyt yksi Ikea-avain päätyy hassusti Viikatemiehen takapuoleen… Manala onkin Juntusen mitta-asteikolla selvästi koko perheen sarjakuva, eräänlainen 2010-luvun Matti Mainio ja Jussi Juonio. Vaikka albumin sivuilla Jumala juottaa Saatanalle tequilaa ja kissa halkaistaan viikatteella kahtia, ei tästä voi vetää hernettä nenäänsä kuin Päivi Räsänen tai joku muu pipokaupassa päänsä koosta erehtynyt möllöttäjä.  

Niin sympaattinen sarjakuva kun Manala onkin, vaihtelee sen strippien taso turhan paljon. Osalle jutuista hörähtää ääneen, mutta kokonaisuus jää keskinkertaisuuden asteelle. Joukossa on yksinkertaisesti turhan monta vitsiä, joita Juntunen on viljellyt eri variaatioiden muodossa vuosien mittaan jo liikaakin. Etenkin jatkuva Forssan kaupunkiin viittaaminen alkaa puuduttaa jo ennen kuin Manala on ehtinyt edes puoliväliin. Albumi toimiikin sitä paremmin, mitä vähemmän Juntusen sarjakuvia on lukenut.

Parasta albumissa on ehdottomasti letkeän asenteen ohella Juntusen karkea, kohopainomenetelmää kosiskeleva piirrosjälki, joka on hioutunut huippuunsa. Juuri tällaisella rupisella otteella piruparkoja ja kalmaisia kouria pitääkin piirtää.

Tutustu Manalan strippeihin Poppamiehen kotisivuilla.

Arvostelija: Tatu Junni

Muropaketin uusimmat