Arvostelu: Neil Gaimanin Kuolema saapui vihdoinkin Suomeen – Elämisen kallis hinta on syksyn sarjakuvahelmi
Maailman ihanin Kuolema on vihdoinkin kääntynyt suomeksi goottien ja hyvän sarjakuvan ystävien iloksi.
Nykyään lähinnä romaaneja kirjoittavan Neil Gaimanin kehuttua Sandman-sarjakuvaa (1989–1996) pyrittiin Suomessa julkaisemaan 1990-luvulla sekä Kalma-lehdessä että omissa albumeissaan. Vastaanotto oli suopea, mutta ostajia ei siunaantunut tarpeeksi. Kalma lakkautettiin ja Sandman-albumien sarja jäi ikävästi kesken – jopa niin ikävästi, ettei vuonna 1996 käynnistynyttä Usvien aikaa ole vieläkään saatettu päätökseen.
Vaikka Gaiman palaa tänä syksynä hetkeksi Sandmanin pariin, ei Suomessa kannata enää nykyään edes harkita vanhojen seikkailuiden julkaisemista. 75-osaisesta sarjakuvasta kiinnostuneet ovat nimittäin varmasti hankkineet Nukkumatin seikkailut omakseen alkuperäiskielellä jo vuosia sitten.
Mutta aina on Kuolema.
Sandmanin hehkeä sisko on vuosien saatossa seikkaillut kahdessa minisarjassa sekä muutamassa sarjakuvanovellissa. Nyt näistä Vertigo-tarinoista on koottu erittäin toimiva kokonaisuus.
Kuolema: Elämisen kallis hinta (Egmont, 2013) sisältää hieman harhaanjohtavasta nimestään huolimatta vuoden 1993 Death: The High Cost of Livingin lisäksi myös vuoden 1996 Death: The Time of Your Lifen sekä lyhyemmät tarinat Talvinen kertomus, Kehrä ja Kuoleman puheenvuoro elämän puolesta. Koko albumin tarinoista suomeksi on aikaisemmin julkaistu vain Talvinen kertomus. Se nähtiin Tähtivaeltaja-lehdessä vuosituhannen alussa (TV 2/2000), joskin eri suomennoksella ja mustavalkoisena.
Neil Gaiman on käsikirjoittanut albumin kaikki tarinat, mutta piirtäjäporras on monimuotoisempi. Minisarjojen kuvituksesta vastaa Ryhmä-X:n ja Aaveajaja 2099:n lukijoille hyvin tuttu Chric Bachalo yhdessä tussaaja Mark Buckinghamin kanssa. Näissä 1990-luvun tarinoissa miehen kynänjälki on maltillisempaa kuin nykyisin – ja Gaimanin tarinoihin erinomaisesti sopivaa. Novellitarinoiden kuvittajiksi ovat valikoituneet Jeff Jones sekä Sandmanin kansiartisti Dave McKean.
Varsinaisten sarjakuvien lisäksi kovakantinen Elämisen kallis hinta sisältää kenties laajimman galleriaosuuden, johon olen valtavirran jenkkialbumeissa törmännyt. Oman näkemyksensä Kuolemasta ovat luoneet mm. Jeff Smith, Arthur Adams ja Adam Hughes. Galleria rohmuaa albumista melkein 50 sivua, mutta ei silti tunnu pakkopullalta. Näin upeaa ja monipuolista taidetta ihastelee ilokseen imbesillikin.
Pisteeksi i:n päälle mukaan on otettu Tori Amosin The High Cost of Living -albumia varten kirjoittama esipuhe. Jostain syystä Claire Danesin vastaava teksti The Time of Your Life -jenkkialbumista ei ole päässyt tähän kokoelmaan mukaan. Muuten Elämisen kallis hinta on sekä sisällöltään että suomalaiselta toimitustyöltään ensiluokkaista ja viimeisen päälle huolellista jälkeä.
Entäs ne sarjakuvat?
Huonoa tarinaa ei kokoelmasta löydä, mutta kaksi on kuitenkin ylitse muiden. Elämä on parasta aikaa (Death: The Time of Your Life) ravistelee realistisella ihmisuhdekuvauksellaan. Rockpiirejä ja lesboparin ongelmia käsitellessä on aina vaara sortua kliseisiin ja korniuksiin. Neil Gaiman on välttänyt ne hienosti, ja tarina onnistuu olemaan aidosti koskettava. Aikoinaan kohua aiheuttanut AIDS-opastus Kuoleman puheenvuoro elämän puolesta puolestaan on paras valistussarjakuva kautta aikain. Siinä tekee yllätysvierailun muuan Vertigo-faneille hyvin tuttu hahmo…
Kuolema: Elämisen kallis hinta on vilkkaan sarjakuvasyksyn hienoimpia helmiä. Sen lukeminen ei vaadi suurempia taustatietoja hahmosta, eikä myöskään Sandman-tarinoiden lukemista. Vaikea on siis keksiä syytä, miksi Kuolemaa ei kantaisi kirjahyllyänsä koristamaan.
Teksti: Tatu Junni
