Flow 2014: Kännissä olisi kivempaa!

Maailman suurin indiebändi The National ei enää toikkaroi lavalla entiseen tyyliinsä.

Jotain on kadonnut. 

Maailman hienoin The National soittaa Flow´n lauantain pääesiintyjänä lämpimässä elokuun yössä. Kohti stadioneita matkalla olevan indiesuuruuden esiintyminen näyttää ja suurimman osan ajasta kuulostaakin upealta, mutta jokin uupuu. Jokin joka on ollut läsnä kaikilla aiemmilla Suomen keikoilla. Vuoden 2009 Ankkarokista, jossa bändiä ei ollut katsomassa kuin kourallinen ihmisiä, aina viime syksyn jäähallin keikkaan asti mukana on ollut vaaran tuntu. Vaaran tuntu siitä, että paketti leviää hetkenä minä hyvänsä käsiin.

Nyt tuntuu siltä kuin orkesteri olisi ollut kiertueella liian pitkään.

The Nationalin viehätys livenä perustuu pitkältä laulajansa Matt Berningerin karismaan ja arvaamattomuuteen. Viinipulloa pitkin keikkaa tyhjentäneen laulajan känninen toikkarointi on ollut suureksi osaksi vain show´ta, mutta toimivaa sellaista. Nyt pullo on kadonnut ja tilalle astunut nousuhumalan sijaan duuninsa darrassa hoitavan oloinen hujoppi.

Tuoreimman Trouble Will Find Me -levyn biisit kuulostavat hyvältä, vaikka miksaaja on ihan pihalla. Vanhojen kappaleiden esittäminen ei tunnu ainakaan laulajaa juuri kiinnostavan. Berninger mölisee ne vähän sinnepäin. Mr. Novemberin aikana laulaja hyppää tuttuun tyyylinsä yleisön sekaan. Sekin tuntuu jotenkin liian turvalliselta.

Hetkittäin lavalla on se maailman paras The National, se joka saa ihokarvat pystyyn ja kyyneleen silmäkulmaan. Suurimman osan ajasta orkesteri vetää automaattivaihteella.

Kuulostaako vanhan, liian monta kertaa bändin nähneen fanin kitinältä? Sitä tämä onkin. Settilistasta en edes viitsi aloittaa.

Ensikertalaiselle varmasti hieno kokemus, jos tuhnut soundit eivät häirinneet liikaa. 

Ehkä ensi kerralla nähdään taas vanha tuttu, maaiman hienoin The National.  

Teksti: Aki Lehti
Kuvat: Tomi Palsa, Samuli Pentti