Grant Morrisonin Supergods on jokaisen supersankarifanin raamattu
Supersankari-ilmiöstä kiinnostuneille ei suomenkielistä kirjallisuutta liiemmin löydy. Pohdintatuokion tuloksena mieleen tulee oikeastaan vain Ilpo Lagerstedtin kunnianhimoinen, mutta pintapuoliseksi jäänyt Supersankarit vuodelta 1991.
Moni asia on ehtinyt muuttua trikoosankarien piireissä kahdessa vuosikymmenessä, joten on syytä suunnata katseet ulkomaille.
Englanninkielisillä kirjamarkkinoilla supersankareista kertovaa tietokirjallisuutta on tarjolla runsaasti. Tuorein tuote tällä rintamalla on kesällä ilmestynyt Supergods (Random House), jonka on kirjoittanut sarjakuva-alalla yli 30 vuotta toiminut Grant Morrison (s. 1960). Käsikirjoittajan tunnetuimpia töitä ovat mm. Arkham Asylum, Doom Patrol ja The Invisibles, mutta suomeksi häneltä on julkaistu lähinnä vain Ryhmä-X:n 2000-luvulle päivittänyttä New X-Men -sarjakuvaa ja muutama numero nostalgista All-Star Supermania.
Supergodsin kannet sulkevat väliinsä kaksi matkaa. Ensimmäinen ja ensisijainen niistä on supersankareiden, toinen Grant Morrisonin.
Kirja kertoo kuinka supersankarit syntyivät, kukoistivat, kaatuivat, syntyivät uudelleen ja päätyivät lopulta lukuisten eri vaiheiden jälkeen koko maailman tuntemiksi populaarikulttuurin ikoneiksi, joiden olemassaolo ei ole enää vuosiin ollut riippuvainen kasvualustana toimineista sarjakuvalehdistä.
Grant Morrison käy läpi DC Comicsin ja Marvelin kaltaisten suurten kustantamoiden syntytarinat, 1980-luvun murroksen, Hollywoodin supersankarielokuvat ja syyskuun 2001 WTC-iskujen vaikutuksen genreen. Samalla hän kuitenkin tarkastelee supersankareita myös laajemmassa mittakaavassa. Mitä supersankarit kertovat meistä ja mitä me kerromme supersankareista? ”Behold, I teach you the superman: He is this lightning, he is this madness!”, siteeraa Morrison heti kirjansa alussa Friedrich Nietzchen Zarathustraa.
Trikoisiin pukeutuvien sankareiden lisäksi Supergods kertoo kirjoittajastaan. Valokeila seuraa Grant Morrisonin kokemuksia sarjakuva-alalla, mutta tietenkin Supergods kertoo myös käsikirjoittajan elämästä sekä tapahtumista, jotka ovat vaikuttaneet Morrisonin tarinoihin ja tapaan kirjoittaa.
Pasifisti-isän ja sci-fi-harrastaja-äidin kasvattama mies kertoo vuolaasti huumekokemuksistaan, näkemistään ylimaallisista visioista ja tavoitteistaan. Vaikka sävy on henkilökohtainen ja avoin, ei Supergods ole paatoksellinen. Kaikkea Morrisonin kirjoittamaa ei voi ymmärtää, mutta kirja on silti keskeytyksettä kiinnostava sukellus itseään kaaosmaagikoksikin tituleeraavan miehen mieleen.
Supergods on tulvillaan mielenkiintoista nippelitietoa ja se onnistuu varmasti yllättämään monen itseään supersankariasiantuntijanakin pitävän lukijan. Sarjakuviin vähemmän perehtyneille Supergods on tasokas ja tarkka ponnahduslauta maailmaan, joka saa mielikuvituksellisuudessaan kuumeisimmankin huumetripin kalpenemaan. Oli lukijan tausta mikä tahansa, Supergods on tuhti tietolähde, jossa riittää sulateltavaa pitkäksi aikaa.
Teräsmiestä, Batmania ja Hämähäkkimiestä ei Supergodsin jälkeen enää koskaan katso samalla tavalla kuin ennen. Koetukselle voi joutua myös oma minäkuva. Siihen Grant Morrison ainakin pyrkii.
Teksti: Tatu Junni
