UUSIMMAT

Haastattelu: Kisun äiti Katja Tukiainen loihti ilmeen Helsingin sarjakuvafestivaaleille

22.08.2013 12:00 | Muropaketin toimitus

Katja Tukiainen

Helsingin sarjakuvafestivaalien tämän vuoden ilmeen on luonut Katja Tukiainen. Kisu-sarjakuvan äitinäkin tunnettu nainen on saanut nimeä sarjakuvien lisäksi myös taidemaalarina sekä installaatiotaiteilijana.

Luova Katja Tukiainen on ollut lapsesta pitäen, mutta tunnetuksi hän tuli 1990-luvulla Naarassarjojen myötä. Viisi sarjakuva-albumia (mm. Tyttöjen leikit, Postia Intiasta ja Rusina) julkaisseen Tukiaisen tunnetuimpiin tuotoksiin kuuluva Kisu näki päivänvalon vuonna 2003. Sympaattinen katti juhlistaa tänä vuonna siis kymmenettä syntymäpäiväänsä.

Luonnollisesti Tukiainen on mukana syyskuun 6.-8. päivä järjestettävillä sarjakuvafestivaaleilla. Hänen ajatuksiaan pääsee kuulemaan Sanomatalolla perjantaina 6.9. järjestettävässä haastattelutilaisuudessa. Tapahtumaan on vapaa pääsy, kuten muihinkin sarjakuvafestivaalien päiväsaikaan järjestettäviin tilaisuuksiin.

Moi Katja. Mitkä olivat omia sarjakuvasuosikkejasi lapsena ja miten ensimmäiset omat sarjakuvasi syntyivät?

– Opin lukemaan äitini vanhoista 50-luvun Aku Ankoista. Carl Barksin mestarilliset sarjat vaikuttivat valtavasti ymmärrykseeni siitä, kuinka kuvalla kerrotaan tarinaa. Äidilläni oli tallessa myös muutama vanha Pikku Lulu ja Jännä Jussi -sarjakuvalehti. Ensimmäiset sarjakuvani syntyivät niin että minä piirsin kuvat ja äitini kirjoitti tekstit saneluni perusteella. Ensimmäinen kuvatarina syntyi, kun näin teatterikappaleen nimeltä Lintu Sininen. Taisin olla neljävuotias. Kun olin kuudenvanha, ajoimme läpi Euroopan, nukuimme teltassa ja pääsin ensimmäistä kertaa Vatikaanin taidemuseoon.

Kuinka paljon itse luet sarjakuvia nykyään ja mistä sarjasta olet erityisesti nauttinut viime aikoina?

– Saattaa hyvinkin olla, että käyn enemmän taidenäyttelyissä, kuin luen sarjakuvia. Viime viikonloppuna näin ja pidin Jarmo Mäkilän maalauksista Galerie Forsblomissa. Minusta on pitkään tuntunut, että Mäkilän maalausten pojat elävät ja seikkailevat omien maalausteni hienossa rinnakkaismaailmassa. Minä näen maalaukset kertomuksina, niin että uppoan maalaukseen sisälle.  On joitakin sarjakuvia, joihin en väsy. Yksi on Mark BeyerinAmy & Jordan ja toinen on Hugo Prattin Corto Maltese Venetsiassa. Jälkimmäiseen liittyy tietenkin rakkauteni vanhaan opiskelukaupunkiini.

Mistä ajatuksesta lähdit liikkeelle, kun aloit rakentaa tämän vuoden Helsingin sarjakuvafestivaaleille visuaalista ilmettä?

– Ajattelin, että Kisu-hahmoni ehkä kiinnostaa nyt ihmisiä. Kisu on monille aivan tuore tuttavuus Helsingin Sanomien sunnuntaisarjakuvasivuilta, vaikka Kisu ilmestyikin ensimmäisen kerran jo kymmenen vuotta sitten. Kisu ilmestyi ensin Popi nimisessä lastenlehdessä, sitten Leppis-lehdessä, molemmissa kuukausittain. Kisun kaveriksi festivaalijulisteeseen maalasin vanhimman hahmoni Mademoiselle Good Heavens’n, eli Neiti Hyvät Hyssykät nimisen nuoren naisen. Neiti on esiintynyt maalauksissani, installaatioissani ja sarjakuvissani jo 25 vuotta. Neiti oli pitkään nimetön ja välillä sillä on ollut minun, äitini tai isoäitini nimi. ”Hyvät hyssykät!” on hieno vanha sadattelu, jota isoäitini käytti. Minun maailmassani ”hyssykät” tarkoittavat myös kahta korvien lähelle kiedottua hiusnutturaa tai lettirinkeliä.

Katja Tukiainen

Lukuisten kehujen lisäksi olet saanut mm. Suomen sarjakuvaseuran Puupäähatun vuonna 2003 ja Muotoilun valtionpalkinnon vuonna 2007. Mikä kaikista saamistasi tunnustuksista on tuntunut urasi aikana parhaalta?

– Tuohon voisi lisätä vielä William Thuring -palkinnon vuodelta 2011. Mutta kesällä lensin Italiaan tapani mukaan katsomaan Venetsian biennaalia perheeni kanssa. Lentoemäntä tuli kiittämään minua Kisu-sarjakuvastani, jota hän kertoi lukevansa lapsensa kanssa. Minua liikuttaa aina kovasti sellainen, että ihminen rohkenee tulla henkilökohtaisesti kiittämään. Sellainen tuntuu erityisen arvokkaalta. Olen itse ujo uusia ihmisiä tavatessani.

Mitä odotat tämän vuoden sarjakuvafestivaaleilta eniten?

– On jännittävää nähdä miltä tämän kuluvan vuoden aikana askartelemani 32 Kisu-sarjakuvaoriginaalia näyttävät rivissä. Ripustan ne festivaalinäyttelyyni Sanomatalon Art Kaarisilta galleriaan. Joku ehkä jaksaa laskea kuinka monta kissankäpälää olen maalannut, leikannut ja liimannut paikoilleen. Itse en osaa sanoa muuta kuin että monta!

Mikä on paras / kamalin muistosi aikaisempien vuosien festivaaleilta?

– 90-luvulla tein sarjakuvia Naarassarjat-lehteen, jota Johanna Rojola ja Kata Koskivaara pyörittivät. Meillä oli festivaaleilla myyntipöytä, jonka takana seisominen oli minulle kiusallista. Lehti oli kyllä oikein hauska ja hyvä, mutta en pidä väkijoukoista, ehkä uskallan sen jo tunnustaa. Toinen hassu asia liittyy signeeraamiseen. Kun piirrän tai maalaan, en osaa keskittyä, jos vieras ihminen katselee. Sarjakuvafestivaaleilla ihmisillä on tapana pyytää piirrosta ostamaansa kirjaan, signeerauksen lisäksi. En uskaltanut nuorempana kertoa, että en haluaisi piirtää jonottavien ihmisten katseiden alla. Kerran piirtäessäni sitten tunsin, kuinka tussipiirrokseni alkoi mennä pieleen, ja aina vaan yhä enemmän pieleen. Lopulta päädyin värittämään asiakkaan albumin koko sisäkannen mustaksi.

Kisu juhlii tänä vuonna 10-vuotissynttäreitä. Ovatko juhlat olleet jo ja jos eivät, mitä on luvassa?

– Kisu juhlii perhepiirissä. ^-^

Sinulta on luvassa näyttely Galerie Forsblomissa syksyllä. Mitä siellä on näytillä ja mitä muuta loppuvuosi tuo tullessaan?

– Silloin tällöin teen hyvin poliittisia teoksia. Pääsääntöisesti haluan tuoda maalauksillani maailmaan rauhaa, tasapainoa ja kauneutta. Koska maailma on hyvin julma, en halua lisätä pahaa oloa kenellekään. Minä toivon että ihmiset saavat maalauksiani katsellessaan voimaa ja rohkeutta. Tuulta päin! Tulevan maalausnäyttelyni nimi Galerie Forsblomissa on Kaunis Maailma. Avajaiset ovat torstaina 21. marraskuuta.

Teksti: Tatu Junni