Haastattelussa Kamujen isä Patrick McDonnell: ”Sarjakuvat ja eläimet ovat aina kuuluneet yhteen”

Lemmikkieläinten iloista ja suruista kertovan Kamut-sarjakuvan menestyksen salaisuus lienee sympaattinen huumori ja ajatuksia herättävä elämänfilosofia. Sarjakuvan isä Patrick McDonnell vaikuttaa luomuksensa mukaiselta mieheltä; lempeältä ja pohdiskelevalta. Hänen vierailuaan Suomeen saatiin odottaa kieli pitkällä. 

Suomi on aina ollut suopea maa Kamuille. Kati-kissan ja Jalo-koiran tähdittämiä sarjakuvastrippejä alettiin julkaista Yhdysvalloissa syksyllä 1994 ja Helsingin Sanomissa jo seuraavan vuoden alussa. Patrick McDonnell itse arvelee, että Suomessa hänen hengentuotostaan on julkaistu pidempään kuin missään muussa Euroopan valtiossa. Nykyisin Kamuja voi lukea yli 20 maassa ja yli 700 lehdestä.

Vaikka herra McDonnellin työ on otettu Suomessa ilolla vastaan, taiteilija ei ole kiireiltään ehtinyt matkustaa pieneen pohjoiseen maahan lukijoitaan tapaamaan. Päätyönsä ohella McDonnell toimii aktiivisesti myös eläinten oikeuksien puolestapuhujana. Tänä vuonna McDonnell kuitenkin saapui vieraaksi Helsingin sarjakuvafestivaaleille.

Tervehdys! Mukavaa saada teidät vihdoin ja viimein maahamme. Miltä tuntuu olla Suomessa?

– Hyvältä tuntuu. Minua on kyselty tänne jo yli kymmenen vuoden ajan ja nyt päätin, että on yksinkertaisesti pakko tulla. Minulla on useita sarjakuva-aiheisia sivustoja verkossa ja useimmat käynnit tulevat juuri Suomesta. Tämä on kannaltani erittäin hyvä maa.

Kumpi tuli ensin elämääsi, kiintymys eläimiä kohtaan vai rakkaus sarjakuvaan?

– Varhaisimmat muistoni lapsuudesta liittyvät sarjakuvien lukemiseen. Olen aina lukenut Tenavat-sarjakuvaa ja olen suuri Ressu-fani. Luulen, että Ressun vuoksi olen alkanut rakastaa eläimiä. Minun tapauksessani sarjakuvat ja eläimet ovat aina kuuluneet yhteen.

Kuten totesit, olet kovat Tenavat-fani, Voidaanko sanoa, että ilman Tenavia ei olisi Kamuja?

– Ehdottomasti! Molemmat vanhemmistani ovat opiskelleet taidekoulussa, joten minua ja veljeäni on aina kannustettu piirtämään. Olen piirtänyt ja kehitellyt omia piirroshahmojani niin kauan kuin muistan. Kamujen kautta pyrin jakamaan ihmisille samanlaista mielihyvää, kuin mitä itse koin Tenavia lukiessani.

Kertoisitko lyhyesti tarinat Kamut-sarjakuvan päähahmojen Katin ja Jalon takaa?

– Piirtelin omaksi hyvikseni kuvia tavallisesta koirasta, jolla oli musta täplä toisen silmän kohdalla. En ajatellut tarkemmin koiran rotua. Eräs ystäväni kertoi minulle, että sinä piirrät selkeästi Jackrusselinterrieriä. Niinpä hankin itselle tuon rotuisen koiran, joka puolestaan innosti keksimään Kamujen Jalo-hahmon. Ensi oli pelkkä piirros, josta tuli oikea koira ja oikeasta koirasta tuli sarjakuvahahmo. Ympyrä sulkeutui. Kissojen kanssa olen ollut tekemisissä koko ikäni. Katissa yhdistyvät kaikki elämän varrella kohtaamani kisut. Nykyinen kissani vaikuttaa ehdottomasti sarjakuvaan.

Humoristisuuden lisäksi useat lukijat ovat kokeneet Kamut-sarjakuvan koskettavaksi.  Miten onnistut tekemään sarjakuvasta sekä hauskan että liikuttavan?

– Yritän pitää eläimet hyvin eläimellisinä. Kun katson maailmaa eläinten silmillä, tajuan miten vaikeaa niillä on. Kamujen ansiosta moni lukija on hankkinut itselleen lemmikin, uuden parhaan ystävän. Se on paras asia minkä Kamut-sarjakuva on saanut aikaan. Tenavissa on myös emotionaalinen ja hengellinen puoli. Kaikissa sarjakuvissa olisi hyvä olla mukana jotain hengellistä, oikeastaan kaikessa taiteessa tulisi olla useampia tasoja.

Voiko sarjakuvalla muuttaa maailmaa?

– Mielestäni taide yleisesti muuttaa maailmaa. Se tapahtuu pikkuhiljaa, eikä se saa paljoakaan julkisuutta, mutta muutosta kyllä tapahtuu. Luulen, että etenkin sarjakuvat onnistuvat tässä, sillä nuoret lukevat paljon juuri sarjakuvia. Teosten edustamat maailmankuvat ja arvot saattavat seurata heitä läpi elämän.  Esimerkiksi Tenavat-sarjakuva on iso osa minua vielä tänä päivänä. Mielestäni on tärkeää, että taiteilijat kannustaisivat ihmisiä elämään paremmin.

Eläimiä kohdellaan väärin mitä julmimmilla tavoilla. Usein taustalla on taloudellinen hyöty. Olet puhunut paljon eläintenoikeuksien puolesta. Onko mieleesi tullut ottaa kantaa johonkin epäkohtaan, mutta olet ajatellut ettet voi piirtää aiheesta sarjakuvastrippiä, koska siitä voisi tulla liian julma?

– Olen käsitellyt jotain todella rankkojakin aiheita, mutta olen tehnyt sen silkkihansikkain, kiltillä tavalla. En halua järkyttää ihmisiä, joten ilmaisen asian viihdyttävämmin. En halua protestoida, koska negatiivinen asenne luo negatiivisuutta. Käsittelen isoja teemoja, mutta hiljaisesti, tunteiden ja empatian kautta.

Työstät tällä hetkellä käsikirjoitusta Kamut-elokuvaan. Miten projekti etenee?

– Teen elokuvaa Ice Agen parissa työskennelleen porukan kanssa. Suostuin mukaan, koska sain itse tehdä käsikirjoituksen. Työ on ollut hyvin opettavaista, todellinen seikkailu. Yhden sarjakuvastripin sijaan olen yhtäkkiä tekemässä 90 minuutin kokopitkää elokuvaa. Olen aikaisemmin sanonut asiani hyvin tiiviissä muodossa, nyt minun täytyy kyetä avartamaan Kamujen tunnelma ja maailma kokopitkään elokuvaan.

Miten Kamujen maailman tulee laajenemaan elokuvassa?

– En voi vielä puhua tästä aiheesta paljoa, mutta voin sanoa, että kyllä se laajenee. Elokuva tulee olemaan lastenelokuva, joten siinä on paljon seikkailua ja toimintaa, unohtamatta sarjakuvan hengellistä puolta. Kaikkein tunnetuimmat hahmot tulevat olemaan mukana ja varmasti myös muutamia uusia kavereita. Enempää en voi valitettavasti kertoa.

Millainen on tyypillinen työpäiväsi tällä hetkellä?

– Olen aamuihminen, joten herään aikaisin. Pidän hiljaisuudesta ja pyrin aloittamaan päivän meditoimalla. Kirjoitan ja luonnostelen kolmen viikon vitsit ja tekstit keskimäärin puolessatoista viikossa. Yhden viikon teen sitten muita projekteja. Työstän lastenkirjoja ja nyt kirjoitan leffakäsistä. Tästä rytmistä on vaikea irrottaa useita vapaapäiviä. Siksi tuloni Suomeen on viivästyi.

Mitä voimme oppia lemmikkieläimiltä?

– Lemmikit auttavat meitä elämään hetkessä. Pääkoppamme on täynnä kaikenlaista informaatiota ja ajatukset työskentelevät jatkuvasti. Jos paijaamme lemmikkejä tai leikimme niiden kanssa, silloin voimme rauhassa olla ajattelematta. Toivottavasti sarjakuvani vaikuttaisi ihmisiin vastaavalla tavalla – auttaisi lukijaa rentoutumaan edes muutamaksi sekunniksi.

Teksti: Akseli Heikkilä