Haastattelussa Netflix-sarja Hemlock Groven luojat Brian McGreevy ja Lee Shipman: ”Kaikki alkoi viinasta ja laiskuudesta”

Hemlock Grove -kirjailija Brian McGreevy on käsikirjoittajaystävänsä Lee Shipmanin kanssa hiljaa. Olen juuri kysynyt, miksi heidän kauhusarjansa on parempi kuin David Lynchin klassikko Twin Peaks. Lopulta miehet kuitenkin keksivät vastauksen, tavallaan. 

Netflixin uusi Hemlock Grove -sarja pohjautuu Brian McGreevyn (alla olevassa kuvassa oikealla) samannimiseen romaaniin, joka ilmestyi USA:ssa viime vuonna. Suomeksi kirjaa ei ole julkaistu, ainakaan toistaiseksi. McGreevy on toiminut sekä tuottajana että käsikirjoittajana Netflixin sarjalle yhdessä kaverinsa Lee Shipmanin kanssa. Tuttujen tekijöiden myötä 13 jaksoa kattavan Hemlock Groven tarina on kirjalle uskollinen, vaikka pientä hienosäätöä toki onkin tehty.

Dome.fi tapasi Hemlock Groven käsikirjoittajatiimin Kanadassa huhtikuun puolivälin paikkeilla. Torontolaisessa huippuhotellissa käyty juttutuokio osoitti, ettei menestys ole ainakaan vielä noussut Brian McGreevyn ja Lee Shipmanin hattuihin. Kolmenkymmenen ikävuoden kynnyksellä olevat herrat jutustelivat luomuksestaan rennosti ja avoimesti, eikä suu mennyt suppuun edes iskurepliikeistä kysyttäessä. Säännöllisin väliajoin juttu valahti ehkä liiankin kanssa huumorin puolelle, mutta sen siitä saa, kun jututtaa kahta pitkäaikaista kaverusta samanaikaisesti.

”Ryyppäsimme paljon…”, aloittaa Lee Shipman kysyttyäni, miten tutkijakoulussa tavanneet nuorukaiset päätyivät aikoinaan työskentelemään yhdessä. ”Sitten ajattelimme, että jos työskentelemme yhdessä, joudumme tekemään molemmat puolet vähemmän töitä”, Brian McGreevy lisää. ”Sittemmin se on ollut koko sangen tuottoisan uramme perusta”, kirjailija nauraa.

Kirjan ja sarjan eroista

Netflixin versio Hemlock Grovesta on lähdemateriaalille poikkeuksellisen uskollinen. Samat tapahtumat ja yksityiskohdat löytyvät molemmista julkaisuista, ja jopa sarjan dialogi on pitkälti kirjasta tuttua. Brian McGreevyn ja Lee Shipmanin mukaan Netflixin versio Hemlock Grovesta tarjoaa kuitenkin jotain myös niille, jotka ovat romaaniversion jo lukeneet. ”Laajensimme kirjan maailmaa ja uskonkin, että sen fanit ovat tyytyväisiä myös sarjaan ja myös yllättyvät siitä. Etenkin yhdestä asiasta siinä”, Lee Shipman vihjaa Hemlock Groven viimeiseen jaksoon menemättä kuitenkaan yksityiskohtiin.

Kirjan muokkaaminen televisiosarjan käsikirjoitukseksi tarjosi Shipmanille ja McGreevylle mehukkaan tilaisuuden sukeltaa entistä syvemmälle Hemlock Groven teollisuuskaupungin syövereihin. Tähän sisältyi kuitenkin myös haasteita. Joutuivatko miehet jättämään kirjan tarinasta pois jotain sellaista, mikä ei vaan toiminut sarjassa? ”Ei oikeastaan. Olimme kyllä kiinnostuneita laajentamaan maailmaa aika isoilla ja hulluillakin tavoilla, joita ei kirjassa nähty. Niitä ei kuitenkaan sitten käytetty, mutta voisi olla kiinnostavaa palata niiden pariin tulevissa tuotantokausissa”, McGreevy vihjaisee. Samalla hän paljastaa toiveensa kirjoittaa taustoittavia jaksoja, joissa perehdytään ”Valkoisen tornin” salaisuuksiin. Jatkoa sarjalle kirjailija ei kuitenkaan vielä tässä kohtaa voi luvata. Kaikki on kiinni siitä, millaisen vastaanoton viime perjantaina julkaistut 13 jaksoa saavat

Hemlock Grove ei häviä seksin ja väkivallan määrässä roisimmillekaan HBO-sarjoille. Jo ennen jaksojen julkaisemista kauhutarinaa markkinoitiin kohtauksella, jossa Landon Liboironin esittämä Peter Rumancek muuttuu sudeksi ja syö oman ihmisruhonsa rippeet aina silmiä myöten. Kaikesta päätellen Netflix ei siis vaatinut käsikirjoittajia tai tuottaja Eli Rothia liiemmin sensuroimaan visioitaan. ”Netflixillä oltiin melko liberaaleja…”, Brian McGreevy aloittaa ja alkaa sitten yhdessä Lee Shipmanin kanssa pohtia, pitikö sarjasta oikeastaan jättää pois yhtään mitään. Lopulta miesten mieleen tulee sentään yksi asia. Hieman yllättäen kaikista mahdollisista aiheista vain nuorten tapa kommunikoida Hemlock Grovessa ei ollut kaikkien mieleen. ”Siihen puututtiin muutaman kerran. Meiltä kysyttiin varovasti, onko tuota ’vittua’ nyt iiiiiiihan pakko viljellä – ja onhan sitä”, kirjoittajat nauravat.

Ihminen on hirviö

Ennakkotietojen mukaan Hemlock Grove tutkii, miten ihminen eroaa hirviöstä, josko mitenkään. Avainhahmoja näyttelevien Famke Janssenin ja Dougray Scottin mukaan jokaisessa ihmisessä on pahaa, mutta myös hyvää. Samalla linjalla ovat myös käsikirjoittajat, joiden mielestä ihminen on kykeneväinen kaikkeen mahdolliseen pahaan ihan ilman yliluonnollisia hirviöitäkin. Jos voisimme tietää mitä toistemme mielissä täsmälleen liikkuu, olisimme järkyttyneitä.

”Paljastamatta nyt tarinasta liikaa, iso osa Hemlock Groven väkivallasta on lähtöisin naisista. Myytin mukaanhan miehet ovat väkivaltaisempia, koska olemme siihen fyysisesti kykeneväisempiä. Ei se kuitenkaan niin mene. Ihmiset ne väkivaltaisia ovat, eivät vain miehet”, Brian McGreevy muistuttaa. Samalla hän kertoo kokemuksistaan New Yorkin muotimaailmassa. Siellä ne naiset vasta petoja ovatkin. ”Miehet vetävät toisiaan turpaan, naiset aiheuttavat toisilleen syömishäiriöitä”, kirjailija summaa sukupuolten väliset eron hymyillen. Sekaisin olemme siis kaikki.

Epävakaat ja kummalliset ihmiset tarjoavat sulavan aasinsillan Twin Peaksiin, johon Hemlock Grovea on alusta asti verrattu. Miksi Hemlock on parempi kuin tuo David Lynchin klassikkosarja?

”Tuota…”

”Perhana, jätkä…”

Pitkän pohdinnan jälkeen Lee Shipman saa muotoiltua vastauksensa. ”Twin Peaksin alkuperäisenä tavoitteena ei ollut ratkaista murhaajaa. David Lynch ei halunnut tehdä sitä. Toisella kaudella sarja sitten lipui yhä kauemmas tästä alkuperäisestä ajatuksesta. Oli meidän sarjamme tässä kohtaa sitten parempi tai huonompi kuin Twin Peaks, halusimme esitellä mysteerin ensimmäisessä jaksossa ja tarjota sille ratkaisun viimeisessä”.

”Meidän mielestämme Twin Peaksin ja Lostin kaltaisten sarjojen tapa jatkaa samaa mysteeriä loputtomasti johtaa kakun lässähtämiseen oman painonsa alla. Jos Hemlock Grove saa uusia tuotantokausia, esittelemme niissä uusia tarinoita ja uusia mysteerejä. Tämä tuotantokausi vastaa kuitenkin täysin esittämiinsä kysymyksiin”, McGreevy lupaa.

Ja vielä muutama sana naisista

Hemlock Grove käsittelee raskaita teemoja ja vilisee erilaisia kummajaisia. Kauhuainesten vastapainoksi sarja kuitenkin tarjoaa mustan huumorin hunnun. Tämä osaltaan osoittaa käsikirjoittajien tiedostavan tarinansa koomiset ainekset. Ensimmäisen tuotantokauden toisessa jaksossa The Angel baarimikko koettaa pokata tiskillä notkuvia neitokaisia ilmoittamalla oikeaksi ammatikseen kirjailijan. Ovatko Lee Shipman ja Brian McGreevy koskaan koettaneet tätä repliikkiä käytännössä?

Tälläkin kertaa vastauksen saaminen kestää hetken, sillä kynäniekat repeävät kysymyksen kuultuaan äänekkääseen nauruun. ”En KOSKAAN koettaisi mitään tuollaista”, Shipman ilmoittaa. ”Etenkään nykyään. Tuo kommentti ei ollut mukana käsikirjoituksessa. Ohjaaja vain käski näyttelijää sanomaan niin vittuillakseen meille.” McGreevy puolestaan ei usko, että itsensä kirjailijaksi julistaminen on auttanut saamaan naista koko ihmiskunnan historiassa.

Kun kerran naiset tulivat puheeksi, innostuu McGreevy vielä kertomaan, kuinka hän jokin aika sitten palasi metrolla kotiin New Yorkissa. Mies oli humalassa ja juuri saanut pakit naiselta. Metroasemalla hän sitten näki Hemlock Groven julisteen. Sen jälkeen mieliala kohosi hieman. Jotain iloa kirjoittamisesta voi siis olla jopa naisten kanssa.

Lue myös:

Haastattelu: Hemlock Grove -tähdet Famke Janssen ja Dougray Scott pintaa syvemmältä

Ihmissusia ja sarjamurhaajia: esittelyssä Netflixin uusi kauhusarja Hemlock Grove

Teksti: Tatu Junni
Kuvat: Netflix