Haastattelussa X-Men-legenda Alan Davis: ”Supersankareiden synkistely ei kiinnosta”
Alan Davis, 60, on kokenut sarjakuvapiirtäjä ja käsikirjoittaja. Hän ihmettelee useiden supersankareiden fasistista maailmankuvaa ja on luonut Woody Allenin näköisen hahmon vain huumorin vuoksi.
Lupsakka brittiherra Alan Davis on yli 30 vuotta kestäneen uransa aikana työskennellyt maailman tunnetuimpien supersankareiden parissa aina DC Comicsin Batmanista Marvel-kustantamon X-Meniin. Tänä vuonna Davis on tehnyt yhteistyötä toisen alan legendan eli Jim Starlinin kanssa. Herrojen yhteistyön The Infinity Entity -sarjakuvan ensimmäinen numero julkaistiin Yhdysvalloissa maaliskuussa.
Myös Suomen sarjakuvamarkkinoilla Alan Davis on jo vakiintunut nimi. Sarjiskonkarin persoonallista kuvitusta löytyy lehtien lisäksi myös vastikään suomennetusta albumista Ihmeellinen Miracleman (Like, 2016).
Dome.fi haastatteli pitkän linjan taiteilijaa syyskuun alussa järjestetyillä Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Alan Davis kertoi tarinoita ja tunnelmia uransa varrelta tärkeimpien töidensä kautta.
Vuosiluvut koskevat vain laajempia kokonaisuuksia tai tärkeitä yksittäisiä julkaisuja. Alan Davis on tehnyt useita pienempiä sarjakuvatöitä, joissa esiintyy jutussa käsiteltyjä sarjakuvahahmoja.
Kapteeni Britannia
1981 – 1986
”Kapteeni Britannia on ensimmäinen supersankari, jota olen piirtänyt. Lapsena en juurikaan lukenut supersankarisarjakuvia. Piirsin scifi-aiheisia kuvia, en supersankareita. En ottanut piirtämisharrastustani aluksi vakavasti, enkä ajattelut sen johtavan mihinkään. Se, että päädyin työskentelemään alalle on puhdasta tuuria. Työskennellessäni Kapteeni Britannian parissa ymmärsin vain sarjakuvapiirtämisen perusteet. Opettelin varsinaista piirtämistä tehdessäni töitä.
Olen aina halunnut kirjoittaa ja keltanokkaisuudesta huolimatta olin valmis tekemään molemmat duunit Kapteeni Britannian parissa. Olin vähän pettynyt kun kuulin, että työskentelen piirtäjänä käsikirjoittajan kanssa (Alan Moore). Vaikka koin tehtävän tärkeäksi, kävin läpi myös valtavasti pelkotiloja. Pelkäsin ettei minusta ole tähän työhön tai että saatan itseni naurunalaiseksi, koska tiesin niin vähän sarjakuvapiirtämisestä. Mutta Kapteeni Britannia maksoi lasteni koulunkäynnin ja asuntolainani, joten en voi valittaa.
Yhdessä vaiheessa piirsin samaan aikaan Kapteeni Britannian kanssa myös Miracleman-sarjakuvaa. Yritin tarkoituksella hieman varioida tyyliäni, mutta en ollut riittävän kokenut tehdäkseni suuria taiteellisia tyylimuutoksia. Tuolloin Englannissa julkaistiin kahta supersankarisarjakuvaa ja minä piirsin niitä molempia.”
Miracleman
1981–1984
”Loppujen lopuksi tein aika vähän töitä tämän sarjan parissa. Minut pyydettiin paikkaamaan sarjan alkuperäistä piirtäjää Garry Leachia hänen hitaan työtahtinsa vuoksi. Minä puolestani olen nopea piirtäjä. Luulin tekeväni vain yhden jakson, jotta Garry ehtisi kuroa työnsä ajan tasalle. Minulle kuitenkin tarjottiin piirrettäväksi aina vain useampi jakso. Luulin Garryn palaavan Miraclemanin pariin ennen pitkää, mutta näin ei tapahtunut.
Garry Leach oli loistava taiteilija, tunsin itseni jatkuvasti hänen tuuraajakseen. Hän ei koskaan saanut työstään ansaitsemaansa tunnustusta. Kun ensimmäiset numerot ilmestyivät ihmiset puhuivat vain siitä miten fantastisia Garry Leachin kuvat olivat. Sarjan kirjoittaja Alan Moore (joka on ottanut nimensä pois julkaisusta – toim. huom.) tuli todella kuuluisaksi vasta myöhemmin, ja sen vuoksi kaikki puhuvat Alan Mooren Miraclemanista ja ovat unohtaneet miten merkittävä rooli Leachilla oli.
Kuulin myöhemmin, että päätoimittaja ei olisi halunnut minun piirtävän julkaisua. Hän olisi halunnut tilalleni jonkun kokeneemman taiteilijan. Ymmärrän hänen näkemyksensä hyvin, sillä olin todella nuori aloittelija, enkä kunnolla tiennyt mitä olin tekemässä.”
Batman
1986–1987, 1991
”Aloin piirtää Batmania Miraclemanin jälkeen. Ihan aluksi piirsin DC Comicsille Aquamania, mutta niitä ei koskaan julkaistu. DC Comics tarvitsi piirtäjän Batman and the Outsiders sarjaan, joten otin työn vastaan. Tämän jälkeen siirryin tekemään Batman-julkaisu Detective Comicsia vuonna 1986. Se oli fantastista aikaa. Batman on yksi ensimmäisiä sarjakuvaikoneita. Hän on täysin uniikki hahmo samalla tavalla kuin Teräsmies tai Hämähäkkimies. Batmanin piirtäminen on ollut etuoikeus.
Tein töitä yhdessä kirjoittaja Mike W. Barrin kanssa. Mielestäni hän on paras mahdollinen sarjakuvakirjoittaja ja työkaveri. Opin häneltä todella paljon hahmon luomisesta.
Barrilla oli täysin omanlaisensa lähestymistapa Batmaniin. Hän esimerkiksi kirjoitti Batmanin hymyilemään. Mike ymmärsi, että jos hymyilee vaaralle, on itse vaarallisempi ja pelottavampi kuin aseella uhkaava roisto. Tästä eivät monet kuitenkaan pitäneet. Ihmiset sanoivat, ettei Batman voi hymyillä. He eivät ymmärtäneen Miken näkemystä.”
X-Men & Excalibur
1987->
”Olin ollut X-Men-käsikirjoittaja Chris Claremontin fani pitkän aikaa ja oli suuri kunnia saada työskennellä hänen kanssaan. Hänen ja John Byrnen Feenix-saaga on viimeinen sarjakuva, joka todella teki minuun vaikutuksen. En malttanut odottaa seuraavaa numeroa ja tarinan jatkoa. Tämän jälkeen mikään sarjakuva ei tuntunut samalta. Taisin kasvaa liian nopeasti aikuiseksi. Olen iloinen että pääsin työskentelemään hänen kanssaan X-Menin ja Excaliburin myötä.
Chris ymmärsi hahmot kokonaisuuksina ja kehitti näille psykologian. Hänelle eivät pelkät trikoot, kasvojen ilmeet ja iskulauseet riittäneet, Claremontin ymmärrys oli paljon syvempää. Hän oli tarkka hahmojen persoonallisuudesta, eikä näkemys rajoittunut pelkästään puhekuplien kirjoittamiseen. Chris halusi juuri oikeat kirjat hahmon kirjahyllyyn ja juuri tietyt julisteet hahmon huoneen seinille. Hänelle hahmo oli persoona ja Claremont todella tunsi hahmot, joita kirjoitti.
Erityisen hyvin muistan miten työskentelimme Painajaisen kanssa. Hän oli ollut pitkään Ryhmä-X:ssä ja hänen roolinsa oli ollut toimia joukon maskottina. Kun Painajaisesta tuli Excaliburin jäsen, Chris Claremont halusi muuttaa hahmon persoonallisuutta. Hän halusi tehdä Painajaisesta johtajan. Chris halusi Painajaisen myös liikkuvan ylväämmin, selkä suorassa. Minun tehtäväni oli luoda pitkään varjoissa viihtyneestä hahmosta ylväämpi ja näkyvämpi ihan kirjaimellisesti. Aikaisemmin hahmo oli kulkenut selkä kyyryssä ja ollut kaikin puolin kömpelö, mutta nyt hänestä tuli tyylikäs ja edustava. Monet lukijat olivat tyytyväisiä lopputulokseen ja kuulimme kommentteja joiden mukaan Painajaisen olisi pitänyt alusta pitäen olla juuri tällainen ylväämpi hahmo.
En ihan täysin ymmärrä minkä vuoksi Ryhmä-X:n mutantit tappelevat toisiaan vastaan jatkuvasti. He tuntuvat elävän aloittaakseen aina vain uuden sodan ja uuden taistelun. Jos minulla olisi supervoimia, haluaisin pelastaa ihmisyyden, en taistella ketään vastaan. Supersankareiden toimintatapa on lähes poikkeuksetta aika fasistinen. He rikkovat lakia saadakseen roistot kiinni, eivätkä enää noudata yhteiskunnan normeja, joten miten he voivat odottaa, että heidän vastustajansa noudattaisivat lakeja yhtään sen enempää. Tietenkin moni loistava supersankaritarina olisi jäänyt kirjoittamatta, mikäli sankarit ajattelisivat järkevästi. Tämän vuoksi pidän sellaisista hahmoista kuin Deadman, Black Orchid ja Creeper (DC Comicsin hahmoja – toim. huom.). Ne eivät noudata perinteistä sankarikaavaa. Tämän kaltaisesta ajatuksesta syntyi ClanDestine-sarja.”
ClanDestine
1994–1996, 2007–2008
”Sain vapaat kädet Marvel UK:lta tehdä mitä halusin, kunhan tekisin jonkinlaisen supersankariryhmän. Mietin pääni puhki, miten tekisin supersankarisarjakuvan, joka olisi erilainen. Pähkäilyn jälkeen päädyin luomaan perheen, jonka jäsenillä oli supervoimia, mutta he eivät käyttäneet niitä automaattisesti sankaritekoihin tai pahiksien löylyttämiseen. He halusivat vain elää hyvän elämän, käyttää voimia lähtökohtaisesti elämänlaatunsa parantamiseen. Ikävä kyllä tuohon aikaan Marvel UK suljettiin ja Yhdysvaltojen Marvel ilmoitti minulle, että tulet tekemään töitä Amerikkaan X-Menin parissa. ClanDestinea ehti ilmestyä kahdeksan numeroa. Hieman myöhemmin tein Amerikassa ClanDestinen ja X-Menin yhteistarinan sekä viisiosaisen ClanDestine-minisarjan , mutta jälkimmäinen ei myynyt tarpeeksi hyvin, jotta julkaisua olisi jatkettu. Marvel kuitenkin piti hahmoista, joten tein vielä kolme vuosittaista Annual-julkaisua. Minulla oli todella hauskaa tämän perheen parissa. Piirsin esimerkiksi täysin tarkoituksella Newton-nimisen hahmon näyttämään ihan Woody Allenilta. Pidän huumorin lisäämisestä sarjakuvataiteeseen. Olen myös liittänyt Thor-tarinaan Ohukaisen ja Paksukaisen näköiset hahmot.”
Justice League: The Nail
1997, 2003
”Archie Goodwin pyysi minua tekemään DC Comicsille Justice League Elseworlds-tarinan, jossa sankarit elävät vaihtoehtotodellisuudessa. Olin todella innoissani projektista ja luonnostelin tarinan päässäni kotimatkalla. DC Comics ei kuitenkaan innostunut ehdotuksestani, joten tarina jäi tekemättä. Siirryin hetkeksi tekemään töitä Marvelille ja muutaman vuoden kuluttua minulta kysyttiin uudelleen Justice League -tarinaa. Ehdotin jälleen The Nail –-luonnosta. Se hylättiin edelleen. Kaiken kaikkiaan kesti viisi vuotta, että sain ehdotukseni läpi, mutta se oli sen arvoista. Olen Justice League -fani, joten oli fantastista kirjoittaa ja piirtää ryhmään kuuluvia hahmoja. Justice Leaguen myötä sain piirtää jokaisen DC Comicsin hahmon, jonka halusin. Tarina on saanut jatko-osan nimeltä Second Nail. Haluaisin tehdä myös kolmannen osan Third Nail, mutta siihen minulle ei ole oikeuksia.”
Ihmeneloset: Loppu
2006 – 2007, julkaistu suomeksi albumina 2008
”Tämä oli tilaustyö, kuten monet muutkin sarjakuvatyöt urallani. Minulta kysyttiin haluaisitko tehdä lopputarinan, jonka jälkeen sarja ei enää jatku. Ja Ihmeneloset innostivat minua todella paljon. Kysyin heti, täytyykö minun tappaa hahmot lopullisesti. Minulle vastattiin, ettei hahmoja tarvitse surmata, mutta Ihmenelosten tarinan täytyy tulla loppuun. Työskentely sarjan parissa oli todella mukavaa. Sijoitin tarinan tulevaisuuteen, jossa sankarit näkevät miten koko universumi on muuttunut siitä lähtien, kun Tohtori Doom surmasi Reed Richardsin lapset. Tarina saattaa alkaa synkänlaisena, mutta ei ole sellainen. En kirjoita synkkiä tarinoita.”
