Haastattelussa Sormibrighton-sarjakuvan isä Mikko Kallinen: ”Halvoille vitseille riittää halvempi toteutus”

”Kaksi rekkaa, reksi kakkaa. Jullea vituttaa jututtaa Villeä. Pillin liiskaaminen, Lillin piiskaaminen”. Siinä muutama otsake Sormibrightonista, joka on yksi viime vuosien hauskimmista uusista sarjakuvista Suomessa.

Vuodesta 2012 Facebookissa ilmestynyt Sormibrighton on kerännyt tähän mennessä hieman alle 2800 tykkääjää. Tulevaisuudessa määrä voi helposti moninkertaistua. Sanaleikkeihin ja visuaalisiin kikkoihin pohjaavassa sarjakuvassa kun on aineksia jopa koko kansan suosikiksi.

Strippejä on ilmestynyt tähän mennessä hieman alle 350, ja uusia syntyy päivittäin.

Mutta mistä Sormibrighton on oikein tullut ja kuka sitä tekee? Omaa kotisivua sarjakuvalla ei ole, eikä Googlekaan tarjoa konkreettista tietoa. Asiasta pitää ottaa siis itse selvää.

Haastattelu Sormibrightonin tekijän kanssa järjestyy – luonnollisesti – Facebookin kautta.

Sormibrightonista löytyy kovin vähän tietoa internetistä. Kertoisitko hieman, kuka oikein olet ja mitä muuta teet?

– Olen Mikko Kallinen ja piirrän Sormibrightonia harrastuksena. Päätoimisesti olen toinen peliyritys Theory Interactive Oy:n perustajista, omistajista ja työntekijöistä. Toimenkuvaani firmassa kuuluvat tekninen johto, ohjelmointi sekä musiikin tuotanto. Tietoa firmasta ja kehitteillä olevasta ensimmäisestä pelistämme löytyy osoitteista theoryinteractive.net ja reset-game.net.

Millaisia ensimmäiset, ennen Sormibrightonia piirtämäsi sarjakuvat olivat ja milloin ne syntyivät?

– Minulla on vain hämäriä muistikuvia omaksi iloksi piirretyistä sarjakuvanpätkistä 80- ja 90-lukujen taitteen tienoilta. Valitettavasti todistusaineisto on vuosikymmenten saatossa kadonnut, ellei jopa tuhoutunut. Piirsin ala- ja yläasteella muuta kuin sarjakuvia melko paljon ja jonkin verran vielä lukiossakin, mutta sitten harrastus hiipui pois. Aloitin uudelleen vasta joitakin vuosia sitten.

Entä miten Sormibrighton sai alkunsa?

– Mieleni muovailee kielellistä informaatiota innokkaasti aina kun mahdollista. Välillä tästä pääsevät nauttimaan myös kuuloetäisyydellä olevat muut ihmiset. Alkuvuodesta 2012 taisimme miettiä lounaalla yhtiökumppanini kanssa, että sanalliset tuotokseni voisivat toimia visuaalisessakin muodossa. Olin ollut jo pitkään Fingerpori-fani. Aluksi julkaisin kuvia omassa Facebook-profiilissani parodiallisella nimellä Fingerturku puhtaasti kaveripiirin kesken. Albumi oli kuitenkin julkinen, joten pian kaverien kaveritkin alkoivat tykätä kuvista. Kesällä 2012 kaverini ehdottivat minulle oman sivuston perustamista. Koska sarjakuvasta oli tulossa oikeasti julkinen, arvelin että Fingerturku-nimen käyttäminen ei olisi sopivaa. Fingerporissa oli taidettu jo joskus mainita ainakin Fingerturku ja Fingerrauma. Olin ensimmäisen englanninkielisen vitsin yhteydessä kääntänyt huvikseni sarjakuvan nimen osat vastakkaisille kielille. En osaa sanoa miksi silloin oli ensimmäisenä kaikista englanninkielisistä kaupunkien nimistä tullut mieleen Brighton. Joka tapauksessa Sormibrighton tuli valittua koko sarjakuvan uudeksi nimeksi.

Millainen on tyypillisen Sormibrighton-stripin syntyprosessi?

– Aloitan selaamalla idealistaani. Siinä on tätä kirjoittaessa parisen sataa ideaa. Yritän miettiä hauskoja tapoja visualisoida eri ideoita. Kun vihdoin keksin sellaisen, käynnistän piirto-ohjelman, piirrän kuvan yhdellä istumalla, tallennan ja lisään Facebookiin. Ideoiden kerääminen tapahtuu elävässä elämässä. Heti kun luen, kuulen tai ajattelen jotakin, joka vääntyy mielessäni hauskaksi, kaivan esiin puhelimeni ja kirjoitan idean talteen. Monia hyviä ideoita on valitettavasti jäänyt unohduksiin taistelukentille, jos olen vaikka kiireessä ajatellut että ”kyllä minä tämän muistan kirjoittamattakin.” Lukijat lähettävät myös omia ideoitaan, joista monia olen toteuttanutkin. Kiitokset kaikille!

Mitkä ovat omia suosikkisarjakuviasi?

– Fingerpori, Fok_It, Anonyymit eläimet ja Viivi & Wagner ovat vakioseurannassa. Hugleikur Dagssonin tuotannon sysimusta huumori vetoaa myös. Kirjastosta olen viime aikoina löytänyt uudelleen lapsuuden suosikkeja, muiden muassa Asterix ja Lucky Luke.

Sormibrighton pitää majaansa Facebookissa. Omaa kotisivua sillä ei ole. Mistä moinen päätös?

– Sormibrighton sai alkunsa oman Facebook-profiilini kuva-albumina, joten helpoin tie suurempaan näkyvyyteen oli erillisen Facebook-sivun perustaminen. Kokeilin pari päivää säätää Tumblr-kuvablogia, mutta se ei vain tuntunut sopivalta.

Sarjakuvasi ilmaisu on hyvin pelkistettyä ja sen hahmot lähinnä tikku-ukkoja. Asettelusta ja yksityiskohdista voi kuitenkin huomata, että osaat kyllä piirtää myös ”oikeasti”. Mikä sai päätymään äärimmäisen yksinkertaistettuun ilmaisuun?

– Tärkein syy on piirtämiseen kuluva aika. Piirrän ”oikeasti” varsin harvoin, koska kukin työ vaatii runsaasti aikaa ja keskittymistä. Yksinkertaisimpien Sormibrighton-strippien tuotanto sen sijaan saattaa viedä ideoinnista julkaisuun asti vain muutaman minuutin. Mielestäni halvoille vitseille riittää aivan hyvin halvempi toteutuskin. Toki joskus innostun piirtämään jotakin aihetta vähän yksityiskohtaisemmin ja kauemmin. Pelkistetty ulkoasu tuo myös etuja, kuten yleisön mielikuvituksen tehokkaamman hyödyntämisen. Ehkä se myös tekee suuresti pitämästäni absurdista ja surrealistisesta huumorista helpommin hyväksyttävää. Tai sitten nämä selitykset ovat vain hataria yrityksiä peitellä laiskuuttani.

Mikä on suosikkisi kaikista piirtämistäsi stripeistä ja miksi juuri se?

– Ylettömällä hauskuudella pelaavia strippejä on niin paljon, että niistä on vaikea valita vain yhtä suosikkia. Niinpä päädyin valitsemaan stripin numero 69. Vitsi on vain tyypillinen sanaleikki ja näin jälkeenpäin minua kiehtookin taustaksi valitsemani tilanne. Miksi hylätyltä vaikuttavassa nykyaikaisessa huvipuistossa on antiikin Rooman valtakunnan tunnus? Miksi siellä on yksinäinen pikkutyttö etsimässä henkilökuntaa? Kenties vaihtoehtoisessa historiassa Rooman valtakunta luhistuikin vasta 1980-luvulla? Jos olisin kirjailija, saattaisin kirjoittaa aiheesta jännitysromaanin.

Sormibrightonissa on mukana melkoisen hurttiakin menoa. Oletko vielä kertaakaan joutunut sensuroimaan itseäsi?

– Mielestäni periaatteessa ihan mille tahansa pitää pystyä nauramaan. Jokaisella ihmisellä on oikeus loukkaantua ihan mistä tahansa. Jos sensuroi itseään sillä perusteella että joku voi loukkaantua, ei voi tehdä yhtään mitään. Toki käytännössä valinnoilla on useita ulottuvuuksia, eikä ainoa tavoitteeni ole murskata jokaista mahdollista tabua. Esimerkkinä monissa stripeissä näkyvät sensuroitu-laatikot. Ensimmäisen sellaisen stripin kohdalla tuntui hauskemmalta irvailla sen avulla yhteiskunnassa enemmän tai vähemmän vallalla olevalle oikealle sensuurille. Sitten siitä muodostui vakiojuttu. Yhteen strippiin tosin piirsin sensuroitu-laatikon tilalle siittimen. Tajusin virheen vasta jälkeenpäin. Silloin tällöin kokonainen strippi on valmistuttuaan aiheuttanut epäröinnin ryöpsähdyksen. ”Saako tälle nauraa?”. Onneksi saan itseni kiinni tällaisesta ajattelusta ja totean päättäväisesti ”saa!” ja julkaisen stripin. Ideoiden valintavaiheessa sen sijaan saatan hyvinkin karttaa joitakin ideoita alitajuisesti. Siitä kun pääsisi vielä eroon.

Onko Sormibrightonia kyselty vielä sanomalehtiin tai verkkojulkaisuihin? Entä onko suunnitelmia julkaista sitä albumimuodossa?

– Kyselyitä ei ole kuulunut. Albumijulkaisu on käväissyt mielessä, mutta mitään suunnitelmia ei ainakaan vielä ole.

Sormibrighton Facebookissa: facebook.com/sormibrighton.

Teksti: Tatu Junni
Kuvat: Sormibrighton