Uusimmat

Kuvat ja kuulumiset Nummirock 2013:sta: juhannusjuhlista raskain maittoi tänäkin vuonna

27.06.2013 14:49 Muropaketin toimitus

Nummirock

Juhannusta vietetään perinteisesti joko kesämökillä – tai Nummirockissa. Niin tänäkin vuonna!

Juhannuksen aikoihin monet suomalaiset virittelevät juhannussalkojaan ja -kokkojaan uskoen niiden tuovan hedelmällisyyttä ja onnea niin naimapuuhissa kuin satojenkin suhteen. Perinteisillä taioilla ja riiteillä on myös uskottu olevan merkitystä pahojen henkien karkoituksessa. Juhannuksen alla suuntasin matkani keskelle suomalaista idylliä, jossa noitia ei olisi poltettu ja pahat henget olisi toivotettu riemuiten piiriin muiden pannahisten kera – juoman virratessa ja laulun raikaessa. Tätä traditiota jopa itse Lemmykin ihmetteli aikoinaan käytyään silloisen yhtyeensä kanssa Nummirockissa.

Innokkaimman festarikansan saapuessa leirintäalueelle jo hyvissä ajoin pystyttämään linnakkeitaan, potkaistiin varsinainen ohjelma kuitenkin perinteiden mukaisesti käyntiin vasta torstaina. Tynkäpäivän kattaus oli suhteellisen mielenkiintoinen sekoitus uutta vanhaa ja vanhaa uutta – lavalla kun nähtiin vanhojen konkarien lisäksi nuoria junnuja vääntämässä vanhalta koululta kalskahtavaa thrash metallia. Päällimmäisenä illasta mieleen jäi Pain Confessor sekä nouseva juhlahumu.

Pohjanmaan routaisen maaperän ja sateisen kelin kangistamat – sekä erinäisten muiden nesteiden marinoimat – raajat päästiin perjantaina vetreyttämään juhannustanssien parissa. Lauteille kun asteli legendaarinen ja humpan kiistämätön kuningas Eläkeläiset, joka sai jälleen kerran hevikansan riehaantumaan tanssin merkeissä. Henkilökohtaisesti itseäni tämän vuoden suhteellisen main stream -painotteinen tarjonta ei suuremmin lämmittänyt. Ainoana poikkeuksena valtavirrasta mainittakoon black metal -genren nimibändeihin lukeutuvat Shining ja Behexen. Kellarinkatkuinen synkistely tuntui maistuvan osalle jengistä, vaikka aurinko olikin alkanut hieman paistamaan.Itse nautiskelen tämän genren ja näiden bändien musiikin mieluummin sisätilojen hämärässä, mutta kyllä keikat silti lämmittivät/kylmäsivät. Päivän suursuosikkeihin lukeutuivat Amon Amarth ja Wintersun, joista etenkin Wintersun osoitti soittotaitojensa hulppeuden lisäksi olevansa yllättävän tylsä live-bändi. Päivän kattaus oli juuri niin yllätyksetön kuin saattoi ennalta jo odottaakin. Muistan jonkun sanoneen: “kuka sinne bändejä menee katsomaan?”

Lauantain varsinainen aloittaja oli ansaitusti Nicole, joka voitaneen lukea lähes paikalliseksi aktiksi. Useasti Nummirockissa esiintynyt bändi suoriutui keikasta vakuuttavasti ja keräsi rannan tuntumaan mukavasti porukkaa. Suurin miinus tämän vuoden järjestelyistä meni Koff Live –lavalla tehdyille soundcheckeille, jotka osuivat päällekkäin päälavan esityksien kanssa. Esimerkiksi päälavalla soittaneen Insomniumin fanit saivat joko siirtyä anniskelualueelta lähemmäs päälavaa tai niellä äänisaasteen kitkerän myrkyn eliksiirinsä kera ja purra hammasta. Joka tapauksessa Insomnium osoitti jälleen kerran olevansa genrensä huippuja kotimaassaan. Itselleni tämän vuoden esiintyjistä suurin yllättäjä oli kuitenkin Soilwork. En uskoisi ikinä myöntäväni tätä, koska bändin tekeleet eivät ole viime vuosina juuri hetkauttaneet, mutta lauantai-iltana päälavalle rymistellyt ruotsalaisryhmä oli todella kovassa vedossa. Siinä missä Soilworkin keikka jätti hyvän fiiliksen, väänsi pari tuntia sen jälkeen Inferno-lavalla raivonnut Rytmihäiriö hymyn todella pirulliseksi virnistykseksi. Tässä on suomalainen bändi, joka on aivan jäätävässä tikissä. Surmacoren sanansaattajien uusin albumi Todellisuuden Mestari on silkkaa murhaa ja keikat tuntuvat vain paranevan kesän myötä. Festarin päätösbändinä toimi varsin oikeutetusti Children Of Bodom, joka keräsikin päälavan eteen suurimman lauman faneja.

Nummirockin esiintyjäkaarti ei ole yhtä vaikuttava kuin mitä se on joskus ollut – ja koska festarien välinen kilpailu on niin raakaa kuin se on, emme  todennäköisesti menneiden vuosien hohtoa koskaan takaisin saakaan. Nummirock on kuitenkin onnistunut säilyttämään paikkansa suomalaisten metallin ystävien almanakoissa, eikä turhaan. Tunnelma on ainutlaatuinen ja jos metalli putoaa, niin kannattaa tämä ilakointi käydä todistamassa ainakin kerran elämässään! Voin luvata, että se ei jää viimeiseksi.

Teksti: Jukka Pihlajaniemi
Kuvat: Sabrina Mesquita