Lehtikatsaus: Spider-Man 2/2013 juhlistaa sarjakuvan 400. numeroa hautajaisilla
Aloha! On Dome.fi:n ensimmäisen supersankarilehtikatsauksen vuoro. Tällä kertaa perehdymme Spider-Manin eli Hämähäkkimiehen numeroon 2/2013.
Helmikuun Spider-Man – Hämähäkkimies on vuodesta 1980 ilmestyneen lehden kaikkien aikojen 400. numero. Vaikka mukaan on saatu jokunen lisäsivu, ei virstanpylvästä juhlita järin iloisissa merkeissä. Edellisessä numerossa alkanut Hämähäkintappajan kosto -tarina päättyy nimittäin erittäin synkissä merkeissä. Eräs vuosikymmeniä Hämiksen sivuilla esiintynyt hahmo kohtaa loppunsa ja tämä tulee vaikuttamaan myös sankarimme toimiin jatkossa.
Saammeko paljastaa kuka on kyseessä?
Hyvä on.
Kalman kylmän kouran kosketus osuu J. Jonah Jamesonin vaimoon Marla Jamesoniin, jonka suomalaislukijat muistavat varmasti ainakin vuoden 1987 tarinasta Skorpioni löytää tytön!
Huolimatta traagisesta loppuratkaisustaan, on Dan Slottin ja Fred Van Lenten käsikirjoittama ja Stefano Casellin piirtämä Hämähäkintappajan kosto: osa 3 hilpeää ja peruspöljää supersankariviihdettä. Taistelussa Alistair Smythen kyberneettistä armeijaa vastaan Hämistä avustavat niin Kostajien kuin Ihmenelostenkin jäsenet. Kuvitus ei persoonallisuudellaan päätä huimaa, mutta ei tarjoa aihetta nurinaankaan. Lisäpisteitä Caselli ansaitsee epäonnisen Spider-Man: Turn off the Dark -musikaalin julisteen upottamisesta taka-alalle. Tarina päättyy koskettavissa, jopa hieman yllättävissä merkeissä. J. Jonah Jameson osoittaa kerrankin kasvunmerkkejä, mutta karmealla hinnalla.
Spider-Man 2/2013:n loppupuoli on omistettu hautajaisille. Tarinassa Kukaan ei kuole: osa 1 Hämähäkkimies käy läpi suhdettaan edesmenneeseen Marla Jamesoniin ja pui siinä samalla iänikuisia traumojaan. Viehättävän verkkaisessa ja vähäsanaisessa tarinassa sittemmin Daredevilin piirtäjäksi siirtynyt Marcos Martín pistää parastaan. Dan Slottin tarina ei kuitenkaan iske samalla tavalla. Taas kerran siihen on ahdettu Gwen Stacyn ja Ben-sedän kuolemat sekä Vihreä menninkäinen. Haukotteliko joku muukin? Onneksi mukana on myös muita, vähemmän puhki puituja tapauksia Hämiksen värikkäältä uralta. Viittauksia viljellään niin J. Michael Straczynskin luomaan Hezekieliin, Vartiomiehen ”tappamaan” Carnageen ja jopa kesän 1990 tarinaan Muurin takana, jossa Hämis tahtomattaan tappoi Wolverinen ystävän Charlemagnen kahtia jaetussa Berliinissä.
Sarjakuvien ohella Spider-Manin 400. numerosta löytyy pari fiilistelyartikkelia. ”Muusikko, suomentaja ja seikkailusarjakuvien salatieteiden spesialisti” Moog Konttinen muistelee Hämähäkkimiehen alkuaikoja legendaarisen Ihmesarja-lehden sivuilla. Toinen artikkeli keskittyy Spider-Man-lehden tapahtumiin 100, 200, 300 ja 400 numeroa sitten. Aihe on herkullinen, mutta ei millään pääse oikeuksiinsa yhteen sivuun tiivistettynä. Lehdestä olisikin voinut karsia parit turhat pin up -kuvat ja keskittyä fiilistelemään Hämiksen historiaa kunnolla. Tällaisenaan Hämähäkkimiehen 400. suomalaisnumero tuntuu turhan kunnianhimottomalta ja kiireessä hutaistulta.
Spider-Man – Hämähäkkimies 2/2013 jää historiaan myös muulla tavalla. Viimeisellä sivulla lehden suomentaja-toimittaja Rami Rautkorpi ilmoittaa Hämiksen kirjepalstan siirtyvän ajasta ikuisuuteen. Syy on sangen yksinkertainen: kirjeitä ei yksinkertaisesti ole enää saapunut toimitukseen. Vuonna 1997 oman kirjepalstansa päättäneen Mail-Manin aikoihin tällaista ei olisi voinut kuvitellakaan, mutta noihin aikoihin internet toki olikin vasta lapsenkengissä.
Teksti: Tatu Junni
