UUSIMMAT

Reddress: Tähtitieteen proffa Esko Valtaoja pukeutui punaiseen mekkoon

17.08.2013 22:30 | Muropaketin toimitus

Parrakkaan ja kaljun äidin helmoissa oli turvallinen tunnelma

Nykytanssin tuotanto-, esitys- ja tapahtumakeskus Zodiak tarjoaa yhteistyössä Helsingin juhlaviikkojen kanssa kymmenen erilaista tapahtumaa ja kokonaisuutta joita yhdistää massiivinen punainen mekko.

Kaapelitehtaan Pannuhallissa järjestettävissä tapahtumissa esiintyjä pukee jättimekon yllensä ja yleisö änkeää sen helmoissa oleviin lämpimiin taskuihin. Tarkoituksena on tuoda esiintyjä ja yleisö lähemmäs toisiaan. Vaikka mekon päälleen pukeva onkin katsojia ylempänä, niin yhteen ja samaan kankaaseen kääriytyminen onnistuu häivyttämään taiteilijan ja katsojan välisen rajan. Esiintyjiä on laidasta laitaan, pääpainon ollessa kuitenkin musiikissa. Sarja alkoi perjantaina 16. elokuuta Pekka Kuusiston, Milla Viljamaan ja Meidän orkesterin tulkinnalla Vivaldin Vuodenajoista ja myöhemmin samana iltana soitti synapopbändi Sin Cos Tan. Kolmantena Aamu Songin suunnittelemaan mekkoon pukeutui tähtitieteen professori Esko Valtaoja. Sarjassa on luvassa vielä kaikkea elektronisesta metelistä kuorolauluun ja runonlausuntaan.

Tieteen kansantajuistajana tunnettu Valtaoja puhui tuttuun tyyliinsä vaikeista aiheista viihdyttävästi. Karismaattinen professori ei tarvitsisi jättimekkoa saadakseen kuulijan huomion. Taiteen ystävänä tunnettu Valtaoja oli kuitenkin itsestäänselvä valinta projektiin tiedeyhteisön puolelta. Ainakaan ihan heti ei tule mieleen toista yliopiston proffaa joka voisi olla mekko päällä yhtä luonteva ja varma esiintyjä kuin karvanaamainen tähtitieteilijä.

Noin tunnin mittainen luento piti sisällään Valtaojan kirjoista tuttuja aiheita, ehkä vielä hiukan painettua sanaakin yksinkertaisemmin kerrottuna. Lyhyessä ajassa käytiin läpi maailmankaikkeuden historia, nykyhetki ja tulevaisuus.

Luentoa tukivat kolme tanssijaa, valot, äänet ja seinille heijastetut liikkuvat kuvat. Tanssijat olivat ihmeen pienessä roolissa, ottaen huomioon sen, että Zodiac on nykytanssin keskus. Tyylikkäät äänet ja valot vain lisäsivät rentoa tunnelmaa mekon sisällä kölliessä. Olo oli kodikas ja turvallinen. 

Valtaojan luennoista on kuivuus kaukana. Ne ovat taidolla kerrottuja tarinoita. Mustat aukot, musta energia ja muut normaalille kuolevaiselle täysin käsittämättömät asiat tuntuivat hänen selittäminään helpoilta ymmärtää. Viittaukset populaarikulttuuriin ja hänen oman elämänsä vastoinkäymisiin ja hauskoihin sattumiin olivat mukava lisä.

Mekossa makoillessa tunnelma oli rento ja unenomainen. Vaikka edessä oli professori ja aivan vieressä muita katsojia, niin päänsisällä tuli matkattua tarinan mukana kauas avaruuden syvyyksiin. 

Karun Pannuhallin ja mekon luoman lämpimän pesän muodostama kontrasti toimi. Eipä ole aiemmin tullut makoiltua betonisessa tehdashallissa selällään tuntien olonsa täysin rentoutuneeksi ja olevansa osa jotain paljon suurempaa.

Kun aplodeille ei meinannut tulla loppua, täytyi Valtaojan hymy kasvoillaan käskeä yleisöä lopettamaan käsien yhteenläpsyttämisen. Mekossa alkoi kuulemma olla liian kuuma.

Reddress oli miellettyvän erilainen kokemus jossa ei tosiaankaan ollut kyse mistään erikoisuudentavoittelusta.

Tulevaan tarjontaan voi tutustua täällä

Muistakaa mennä ajoissa paikalle. Mekkoon pukeutuminen ottaa oman aikansa. Esityksissä ollaan tietysti sukkasillaan, sillä jättimäisen mekon peseminen kenkien mukana tulleesta kurasta taitaa olla mahdotonta.

Tekijät:

Reddress: Aamu Sonf

Musiikkiohjelman kuratointi: Pekka Kuusisto

Ohjaus: Minna Vainikainen

Koreografia: Minna Vainikainen, Hanna Ahti, Ima Iduozee, Valtteri Raekallio

Valosuunnittelu: Jukka Huitila

Äänisuunnittelu: Teemu Korpipää

Reddress-rakentajat: Aamu Song, Johan Olin, Sari Manner

Tanssi: Hanna Ahti, Ima Iduozee, Valtteri Raekallio

Tanssijoiden puvut: Sanna Levo

Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Helsingin juhlaviikot

Teksti: Aki Lehti

Kuvat: Maarit Kytöharju, Kate Elliot