Lehtikatsaus: Spider-Man 8/2013 kertoo, mitä kuuluu alkuperäiselle Venomille nykyään
Keskikesän Spider-Man-lehdet olivat pitkälti ala-arvoista roskaa, mutta elokuun numero on askel kohti parempaa. Kuvitus on jouhevaa, Dan Slottin käsikirjoitus toimii kohtalaisen hyvin ja mukana on Anti-Venom, joka lukeutuu Hämiksen uusien vihollisten parhaimmistoon.
Niille, joille Anti-Venom ei ole ennestään tuttu, kärkeen pikakertauksena hahmon synnyintarina:
Anti-Venom on alkuperäinen Venom eli Eddie Brock. Tuore rikollispomo Martin ”Herra Negatiivinen” Li koetti tehdä Brockista selvää pari vuotta sitten, mutta paransikin vahingossa voimillaan miehen syövän. Kun Eddie sitten kohtasi vanhan Venom-symbioottinsa, hänen kehonsa hylki sitä ja loi symbiootin rippeistä uuden, myrkkyjä tuhoavan Anti-Venom-symbiootin. Tarkemmat yksityiskohdat löytyvät Spider-Manin numerosta 7/2009.
Uusi Anti-Venom on periaatteiltaan samanlainen ”sankari” kuin alkuperäinen Venom: viattomia pitää suojella ja konnille pistää luu kurkkuun. Hämähäkkimiehen aivoja Brock ei enää tahdo popsia, ja muutenkin hän on astetta pehmeämpi oikeudenpuolustaja kuin 1990-luvulla. Itse asiassa Anti-Venom pyrkii jopa ystävystymään Hämähäkkimiehen kanssa, mutta tyhmä Hämis nyt ei vaan tajua mistään mitään. Sekös Anti-Venomia sapettaa.
”Älä kohtele minua kuin Elektroa tai Hiekkamiestä. Olen puolellasi nyt!”.
Elokuun Spider-Manin kuvituksesta vastaa italialainen Giuseppe Camuncoli, jonka kynänjälki on yhdistelmä John Romita Junioria ja Lee Weeksiä. Ihan samalle tasolla näiden mestaripiirtäjien kanssa ei Camuncoli yllä, mutta on silti piristävä uusi kuvittajatuttavuus Spider-Manin sivuilla. Erityisesti miehen Anti-Venom on ihastuttavan eloisasti piirretty.
Tarinan osalta tuore Spider-Man on melkoinen keitos. Mukana on Anti-Venomin paluun lisäksi vuonna 1989 Synninpäästäjän kourissa kuollut Jean DeWolff, Anti-Venomin ”isä” Herra Negatiivinen ja Peter Parkerin tiedemiesuran tähtihetki. Numeron pääpaino on Herra Negatiivisen jahtaamisessa. Anti-Venom tietää hyväntekijänä tunnetun Martin Lin olevan salassa katala rikollispomo, Hämähäkkimies taas ei – ja tietäähän sen, mitä siitä seuraa…
Varsinaisen tarinan väliin on leikattu ennakkomaistiaisia lokakuussa käynnistyvästä Hämähäkkisaari-tarinasta. Paljon on siis pureskeltavaa, mutta onneksi maku on kohtalaisen maukas. Napakymppiin ei kuitenkaan osuta ja siitä voi syyttää Dan Slottia. Miehen yhdessä Christos Gagen kanssa laatima tarina on lähtökohtaisesti toimivaa supersankarihubaa, mutta esimerkiksi dialogipuolella tarjoillaan sellaista huttua, että kasvot löytävät kämmenet turhan usein.
– Aseenne eivät auta teitä
– Älä tule!
– Armon anominenkaan ei auta.
– Miksi—Miksi et kuole?!
– Etkö tiedä? Olen haamu. Ja olen jo kuollut.
– Ahh! Luoja, älä tapa minua!
– Luoja? Luoja ei auta myöskään. Ja kuolema? Kuolema auttaa kaikista vähiten. Pakotietä ei ole.
Nyt hei oikeesti…
Myös Dan Slottin kehittelemä ajatus ääniohjattavista seittisingoista on aika ontuva. Tietenkin ne esitellään samassa tarinassa, jossa niitä kipeästi tarvitaan. Erityisen pahaa tekee Slottin pakkomielle nostaa Ben-setä esiin joka numerossa. Tällä kertaa homma menee jo koomisuuden puolelle.
Hämähäkkimies on niin mainio hahmo, että hänelle soisi mielellään paremman hovikäsikirjoittajan. Valitettavasti Dan Slott on nyt saanut niin vahvan niskalenkin sankarista, että miehen kynäilyjä riittää tuleviksi vuosiksi vielä runsaasti. Toivoa sopii, että tarinoiden laatu menee edes hieman parempaan suuntaan.
Lue myös:
Lehtikatsaus: Spider-Man 7/2013 on kehnoin Hämis-julkaisu aikoihin
Lehtikatsaus: Spider-Man 6/2013 on turha rätti, mutta antaa sentään mielenkiintoisia vihjeitä tulevasta
Lehtikatsaus: Spider-Man 5/2013 esittelee Ikineuvokset sekä Hämähäkkimiehen uuden asun – joko taas?
Lehtikatsaus: Spider-Man 4/2013:ssa Venom kuolaa, veri lentää ja Hämis itkee Liekin perään
Lehtikatsaus: Spider-Man 3/2013 esittelee aivan uudenlaisen Venomin
Lehtikatsaus: Spider-Man 2/2013 juhlistaa sarjakuvan 400. numeroa hautajaisilla
Teksti: Tatu Junni
