Tuska linssin läpi – Katso megalomaaninen valokuvakooste metallifestareilta
Tuskaisaa tunnelmaa ja yli sadan kuvan galleria.
Tämän vuoden Tuska-festivaalin tunnelmat välittyvät parhaiten massiivisen valokuvaraportin muodossa. Alkuun kuitenkin muutama sana parhaiten mieleen jääneistä akteista.
Panteran nokkamiehenä parhaiten tunnettu Phil Anselmo raivosi Philip H. Anselmo & The Illegals -kokoonpanonsa kanssa perjantaina. Anselmo piti palopuheita biisien välissä, jotka venyivät monen minuutin mittaisiksi höpinöiksi ties mistä. Setti oli sekasotku kokoonpanon omia kappaleita, Superjoint Ritualin ja Panteran biisejä ja taisi siellä yksi Agnostic Front -coverikin olla seassa.
Grindcorea, hardgorea, goregrindia, death metalia tai melodista death metallia, ihan sama. Maailman paras Carcass on ehtinyt uransa aikana tehdä vaikka mitä. Bändi julkaisi viime vuonna uuden levyn seitsemäntoista vuoden tauon jälkeen, ja sen biisit sopivat vallan hyvin vanhempien kuolonkurlauskorinaklassikoiden sekaan.
Lost Societyn parikymppisten junioreiden kohkaamisesta ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle. Ei metallin tarvitse olla aina niin helvetin synkkää. Bändin 1980-lukulainen thrash metal oli livenä melkeinpä bilemusiikkia. Kaiken pomppimisen ja riehumisen lisäksi vielä teknisesti todella hyvin veivattua. Ilon kautta maailmaa valloittamaan!
Iloinen riehuminen pitissä jatkui pappaosaston saapuessa lavalle. Anthraxin sedillä alkaa olla harmaata niin hiuksissa kuin parroissa, mutta lauantai-iltana tuli taas selväksi miksi bändi lasketaan 1980-luvun thrash metallin ”neljään suureen” Metallican, Megadethin ja Slayerin lisäksi. Bändin biisit taitavat olla iskostuneena kollektiiviseen metallitajuntaan, sillä sen verran antaumuksella suurin osa yleisöstä lauloi niitä mukana.
Neurosis vieraili Tuskassa jo toista kertaa. Vuonna 2009 Kaisaniemessä paistoi aurinko ja päälavalla soittanut orkesteri oli niin väärässä paikassa kuin vain mahdollista. Tällä kertaa kakkoslavalle sijoitettu bändi oli todennäköisesti vain tyytyväinen vesisateesta ja synkästä ilmasta. Neurosiksen sludgen ja post-rockin hybridiä ei siltikään pitäisi soittaa kuin tunkkaisessa ja pimeässä klubissa.
Teksti: Aki Lehti
Kuvat: Pasi Eriksson
