Arvostelu Netflixin K18-ikärajan The Shadow Strays yrittää olla maailman rankin toimintaelokuva
Kuva: Netflix © 2024
Hyperväkivaltainen The Shadow Strays ajaa talla pohjassa suoraan seinään vailla nyansseja tai tarttumapintaa.
Ensi-ilta: 17.10.2024.
Alkuperäisnimi: The Shadow Strays
Ohjaus: Timo Tjahjanto
Käsikirjoitus: Timo Tjahjanto
Pääosissa: Aurora Ribero, Hana Malasa, Ali Fikry, Kristo Immanuel & Taskya Namya
Pituus: 144 minuuttia
Ikäraja: K18
Indonesialaisen kauhu- ja toimintaohjaaja Timo Tjahjanton The Shadow Strays on hänen kolmas Netflix-elokuvansa, jota on hankala suositella muille kuin miehen aiempien aivan liian täyteen ahdettujen väkivaltaorgioiden ystäville.
Tjahjanto on joka suhteessa maksimalisti, jonka hyperaktiivinen tyyli mutiloida, pilkkoa, hakata palasiksi ja murskata ihmiskehoja kekseliäin keinoin puuduttaa ääriväkivaltaisen actionin ystävääkin jo muutaman kohtauksen jälkeen.
The Shadow Strays on kuin elokuvaversio hardcore-showpainista, jonka ultraväkivalta on viety jo ajat sitten niin pitkälle, ettei mikään tunnu enää oikein miltään.
2,5 tuntia pitkästä leffasta voisi helposti pätkiä pois ainakin 45 minuuttia ja suuren osan täysin turhista sivuosahahmoista.
144 minuutin mittainen mammutti toistaa periaatteessa vain kahta eri kohtausta loputtomiin. Rauhallisemmissa kohdissa lukuisat täysin turhat hahmot selittävät tarpeettoman monimutkaista juonta ääneen auki.
Kuva: Netflix © 2024
Videopelin välianimaatio
Toimintakohtaukset puolestaan ovat silkkaa videopelin välianimaatiota – täynnä loputtomia feikin näköisiä CGI-veriroiskeita, irtopäitä ja -raajoja. Rasittavan kikkailevasta kameranheilutuksesta ei tahdo saada kunnolla selvää.
Alku- ja lopputaisteluihin on mitä ilmeisemmin nähty reippaasti enemmän aikaa ja vaivaa kuin mihinkään muuhun. Rönsyilevä juonentapainen on luonnollisesti pelkkä tekosyy siirtyä mutilointikohtauksesta toiseen.
Pääosin Jakartan alamaailmaan sijoittuva The Shadow Strays alkaa Japanista, kunhan alkutekstit ovat selittäneet kantavan idean auki.
Shadow-palkkatappajaorganisaation jäsenet nirhaavat sopivasta summasta kenet tahansa, ilman kysymyksiä ja vailla omantunnontuskia. Angela Riberon esittämä 13-nimellä tunnettu tappaja pilkkoo yakuzan jäseniä komeassa avauskohtauksessa näyttävästi palasiksi. Nainen tuntee kuitenkin empatiaa syyttömiä sivullisia kohtaan, jonka takia hänet kouluttaneen Umbran (Hana Malasan) täytyy siivota sotku.
Kuva: Netflix © 2024
Itsetarkoituksellista meteliä
13 laitetaan jäähylle Jakartaan odottamaan seuraavaa komennustaan. Tunteita turruttavista pillereistä huolimatta nainen ystävystyy naapurin nuoren Monji-pojan kanssa. Paikallinen huumekartelli murhaa natiaisen äidin ja sieppaa pojan. 13 lähtee kosto -ja pelastusreissulle, joka koostuu vain ja ainoastaan mahdollisimman äklöttävistä tavoista tappaa pahiksia.
The Shadow Straysin juoni voi kuulostaa simppeliltä, mutta on lähitaistelujensa tyyliin kaikkea muuta. Myös käsikirjoittajana toimiva Tjahjanto ahtaa kostotarinaan liikaa turhia sivuhenkilöitä ja juonikuvioita. Leffan pääosassa on luonnollisesti näyttävä mäiske. Ilman minkään sortin logiikkaa tai tarttumapintaa teos on silkkaa itsetarkoituksellista meteliä.
Yhden idean mekastavat hahmot kuten korruptoitunut Prasetyo-kyttä, Haga-parittaja tai tämän sekopäinen Soriah-naisystävä ovat kuin videopelin pakotettuja side quest -tehtäviä – tarpeettomia esteitä kantavan juonikuvion tiellä.
Pikkupojan pelastamismissioon sotketaan mukaan myös kaikkea mahdollista varastetusta huumelähetyksestä paikalliseen politiikkaan. Kaikki liittyy muka jotenkin kaikkeen, mutta loputon jankutus ties mistä epäoleellisuuksista on turhaa täytettä toimintakohtausten välissä.
Kuva: Netflix © 2024
Epäaitojen digiveriroiskeiden maailmanennätys?
Ohjaaja ei onnistu rakentamaan ympäröivästä maailmasta hahmokavalkadillaan yhtään sen aidomman tuntuista paikkaa kuin mitä se olisi vain 13-tappajaan keskittymällä.
Elokuvan Jakarta tuntuu joka kulman takana vaanivista tykinruokahahmoista huolimatta myös omituisen autiolta mestalta. Leffan setit ja lavasteet ovat pääosin pelkkää teollisuushallia ja tyhjiä käytäviä vailla yksityiskohtia. Syy tähän on simppeli. Tjahjanton kamera heiluu, vispaa ja pyörii niin hektiseen tahtiin, että taustoihin on turha nähdä vaivaa, sillä niistä ei erota juuri mitään.
Näyttelijät ja stuntit tekevät fyysisesti näyttävää ja kovaa duunia, mutta rankkuus ei välity kotisohvalle asti. Toinen toistaan sairaammat tavat tappaa ihmisiä hukkuvat luonnottoman näköisen digiverilotrauksen alle. Tehosteet ovat muiltakin osin melkoista käppää. Yhdessä mahdollisimman ällöttäväksi tarkoitetussa kohtauksessa pahiksen pää ja kasvot syttyvät ilmiliekkeihin. Tehoste naurattaa aivan vääristä syistä, sillä Ghost Rider -elokuvien liekkikallotkin ovat aidomman näköisiä kuin tämä CGI-puuro.
Kuva: Netflix © 2024
Talla pohjassa seinään
Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Tjahjanto on halunnut tehdä maailman rankimman toimintaelokuvan. Ilmeisesti kukaan ei ole kyseenalaistanut hänen ideoitaan, joten lopputulos on turvonneen puuduttava sekasotku vailla nyansseja ja logiikkaa.
Jään silti mielenkiinnolla odottamaan ohjaajan seuraavaa elokuvaa, joka on jatko-osa Bob Odenkirkin Nobody-toimintamäiskeelle. Hollywood-tuotannossa Tjahjanto ei voi mekastaa miten lystää.
The Shadow Strays sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlien Midnight Madness -sarjassa syyskuun alkupuolella. Leffa toimii taatusti yli-innokkaiden genrefanien ympäröimä festareilla tuijotettuna. Kotisohvalta yksin katsottuna tarjolla on unettavan ylipitkät silpomisorgiat.
Katsokaa mieluummin vaikka vuosi sitten myös Torontossa ensi kerran esitetty saman genren Kill-leffa. Kaikista yleisimmistä vuokrauspalveluista löytyvän mainion intialaiselokuvan hyperväkivalta tuntuu The Shadow Straysia paljon raaemmalta ja rujommalta, koska se malttaa kasvattaa jännitettä ja panoksia edes reilun puolen tunnin ajan.
The Shadow Strays ajaa talla pohjassa suoraan seinään.
THE SHADOW STRAYS
”Tyhjänpäiväiseen massiivisuuteensa hukkuvaa The Shadow Strays -ultraväkivaltamäiskettä ei voi suositella muille kuin ohjaajan aiempien liian täyteen ahdettujen toimintaelokuvien ystäville”.
