Arvostelu: Jackass esittää: Paha pappa on liian pitkäksi venytetty yhden idean vitsi

Ensi-ilta: 25.10.2013
Alkuperäisnimi: Jackass presents: Bad Grandpa
Ohjaaja: Jeff Tremaine
Käsikirjoittaja: Spike Jonze, Johnny Knoxville & Jeff Tremaine
Pääosissa: Johnny Knoxville & Jackson Nicoll
Pituus: 92 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Pappa esittelee elintään ja pikkupoika juo kaljaa elokuvaksi naamioidussa puolentoista tunnin mittaisessa piilokamerashow´ssa.
Arvostelija: Aki Lehti

Ai että oikea elokuva-arvostelu uudesta Jackassista? Mahdoton tehtävä. Perseilyksi taitaa mennä, mutta ehkä sillä ei tämän taideteoksen kanssa ole niin väliä.

Kukaan ei ole tainnut kertoa Jackass-ryhmälle mitä vuotta nyt eletään. Tv-sarjasta on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Sen jälkeen herrojen tekemiset eivät elokuvien yksittäisiä kohtauksia lukuun ottamatta ole jaksaneet naurattaa. Useimmat koheltajista ovat kadonneet maailmankartalta: Bam Margera kai skeittaa edelleen minkä lihoamiseltaan pystyy, Steve-O on jossain päin maailmaa joko vieroitushoidossa tai putkassa ja Ryan Dunn haudassa. Mies kaahasi kännissä kahtasataa ja kuoli.

Johnny Knoxville on porukasta ainoa, joka on onnistunut luomaan jonkinlaisen uran sen jälkeen, kun Jackassista diggailu muuttui yhtä trendikkääksi kuin kurvailu Duudsonit-Jopolla tämän päivän Kallion kaduilla. Häneltä löytyy jonkinlaisia näyttelijänlahjoja, vaikka eihän niitä tässä elokuvassa tarvita. Ainoa edellytys hyvään suoritukseen on vain pokka.

Pahan papan idea on simppeli. Johnny Knoxville on puettu taas vanhaksi irstailevaksi papaksi. Nyt kun fysiikka ei enää kestä itsensä telomista, niin pervopappa-sketsi on venytetty kokopitkän elokuvan mittaan. Sikailukohtaukset nitoo yhteen juoni, jossa ”Irwing Zisman” lähtee viemään pojanpoikaansa Billyä (Jackson Nicoll) tämän isän luokse. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sketsit on liitetty yhteen näyttämällä toinen toisensa perään kohtauksia, joissa parivaljakko ajaa amerikanraudalla.

Zismanin heppi juuttuu kiinni limsa-automaattiin, hän yrittää pokata mahdollisimman irstaasti kaikkia naispuolisia, hän vittuilee moottoripyöräjengille, pikkupoika puhuu rumia ja juo julkisella paikalla kaljaa isoisän kanssa. Kyllähän moinen naurattaa vähän aikaa, mutta 90 minuuttia?

Ei mitenkään.

Pahan papan suurin vika on kuitenkin se, että melkeinpä kaikkien piilokameraan joutuvien ”aitojen” ja ”oikeiden” ihmisten reaktiot hämmentävissä tilanteissa näyttävät totaalisen feikeiltä. Jos pilan kohteena on kasa palkattuja paskoja avustajia ja vain muutama tavallinen kaduntallaaja, niin pelleilyssä ei ole mitään pointtia. Paha pappa on vain köyhän miehen Borat. Sen idea oli naurattamisen lisäksi aiheuttaa katsojalle myötähäpeää ja tehdä olo tukalaksi. Paha pappakin saa katsojan kiemurtelemaan tuolissa. Lähinnä siksi että puolitoista tuntia tuntuu ikuisuudelta.

Elokuvan parasta antia on pikkumies Jackson Nicoll. Natiaisella riittää pokkaa sanoa melkein mitä vaan tuntemattomille ihmisille. Vaikka tuskin hän edes tajuaa kaikkien juttujen törkeyttä.

Perseilyviihteelle on aikansa ja paikkansa, jossa se toimii. Se ei todellakaan ole leffateatterin sali, johon sisäänpääsy maksaa reilut kymmenen euroa. Venaa vuosi, osta sillä kympillä mieluummin kaljaa ja Paha pappa alelaarista parilla eurolla. Kutsu kaverit kylään. Näin elokuva tarjoaa ehkä muutamat naurut.