Arvostelu: Kulttiohjaaja Ben Wheatleyn Free Fire on hämmentävän tylsä toimintakomedia

18.04.2017 10:02 | Aki Lehti | 581

Ensi-ilta: 21.4.2017
Alkuperäisnimi: Free Fire
Ohjaus: Ben Wheatley
Käsikirjoitus: Amy Jump, Ben Wheatley
Pääosissa: Brie Larson, Cillian Murphy, Jack Reynor, Armie Hammer, Sharlto Copley & Enzo Cilenti
Pituus: 90 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Ampua ja vitsailla
Arvostelija: Aki Lehti

1,5

Kill List- ja High-Rise -elokuvista tutun brittiohjaaja Ben Wheatleyn Free Fire voisi toimia puoli tuntia pitkänä tv-sarjan jaksona, mutta 90 minuuttia pitkänä elokuva se on puuduttavan tylsä.

Kulttisuosiota nauttivan Ben Wheatleyn aiemmat elokuvat eivät ole olleet mestariteoksia, mutta silti hän on viime vuosien kiinnostavimpia brittiohjaajia. Nyt omaperäisiä teoksia tehnyt ohjaaja taitaa haluta olla seuraava Guy Ritchie ensimmäisellä suurelle yleisölle suunnatulla leffallaan. Genre-elokuva Free Fire on yhden idean kammotus, joka on tehty yli 20 vuotta liian myöhään. Quentin Tarantinon Reservoir Dogsia ja 1970-luvun rikosleffoja sekoittava teos luulee olevansa paljon hauskempi elokuva kuin onkaan, sillä sen räiskintä ja mukahauska sanailu on käsittämättömän tylsää.

Idea on mahdollisimman simppeli, sillä elokuva on periaatteessa vain yksi ylipitkäksi venytetty kohtaus. Cillian Murphyn esittämä Chris ja Michael Smileyn näyttelemä Frank kumppaneineen haluavat ostaa kasan aseita. Pyssyjä myyvät Sharlto Copleyn Vernon ja Babou Ceesayn esittämä Martin. 1970-luvun lopun Bostoniin sijoittuvan kauppatapahtuman on järjestänyt Justine, jonka roolissa nähdään Room-elokuvasta tuttu Brie Larson.

Osapuolet tapaavat hylätyssä varastossa, jossa melkein koko elokuva tapahtuu. Aluksi kaikki vaikuttaa sujuvan suht hyvin, mutta Stevo-narkkarilla (Sam Riley) ja hermoheikolla Harrylla (Jack Reynor) on vanhoja kismoja, jotka tietysti johtavat ammuskeluun. Varasto muuttuu sotatantereeksi, jossa hahmot eivät tee mitään muuta kuin ampuvat toisiaan ja suoltavat väliin väkinäistä dialogia, joka ei naurata kertaakaan.

Luodeilla ei tunnu olevan juuri mitään vaikutusta, sillä vitsailu jatkuu vaikka hahmot ottavatkin osumaa. Ohjaaja Wheatley on kertonut Sam Peckinpah’n elokuvien toimineen suurimpana inspiraationa Free Firelle, mutta väkivaltamestarin leffoihin verrattuna tämä näyttää lähinnä amatöörin tekeleeltä.

Näyttelijöillä on peruukeilta näyttävät peruukit ja hassut viikset, jotta katsojalle taatusti tulee selväksi, että ollaan 1970-luvulla. Övereimmäksi on vedetty Copleyn Vernon, jonka nasaaliäänellä inisevä hahmo on raivostuttavan rasittava ja jonka toivoisi pääsevän hengestään mahdollisimman pian. Copley on aina ollut kammottavan huono näyttelijä, mutta tämä on pohjanoteeraus. Hän oli parempi jopa hirvittävässä Powers-supersankarisarjassa.

Leffa näyttää myös aivan liian sekavalta, eikä katsoja saa missään vaiheessa selvää kuka on missäkin päin varastoa räiskimässä. Elokuva unohtaa vähän väliä myös jotkut hahmoista kokonaan ja keskittyy vain parin-kolmen väliseen taisteluun ja höpötykseen. Hahmoja ei lopulta tunnu kiinnostavan edes se, että he ovat kuolemaisillaan.

Puolitoista tuntia pitkä ampumakohtaus on varmasti tuntunut hyvältä idealta ohjaajan rustatessa käsikirjoitusta vaimonsa Amy Jumpin kanssa. Lopputulos on kuitenkin kuin sekava slapstick-versio Reservoir Dogsista.

PlusMiinusNolla:

+ Kiinnostava idea..,
– ..joka ei toimi millään tasolla
0 Miksi ihmeessä Martin Scorsese on halunnut toimia tämän vastaavana tuottajana?