Uusimmat

Arvostelu: Netflixin Wormwood-dokumentti on salaliittoineen kuin tosielämän X-Files

17.12.2017 11:37 Aki Lehti

Errol Morrisin elokuvasta ei löydy ufoja, mutta tarjolla on kaikki muut herkut salaliittoteorioiden ystäville.

Ohjaaja Errol Morrisin vuoden 1988 klassikkodokumentti The Thin Blue Line – Johtolanka on juuri se mestariteos, jota suunnilleen kaikki kamalimmatkin kökködokkarit apinoivat edelleen tänä päivänä. Morrisin tyylistä sekoittaa uudelleennäyteltyjä tapahtumia oikeiden ihmisten haastattelujen ja muun materiaalin sekaan on tullut jonkin sortin normi, mutta harva hallitsee tekniikan. Usein tyyli näyttää vain ja ainoastaan halvalta, mutta Morrisin käsissä näytellyt kohtaukset ovat kuin elokuva elokuvan sisällä.

18 marraskuuta vuonna 1953 Yhdysvaltain hallitukselle työskennellyt biokemisti Frank Olson putosi kuolemaansa New Yorkin Statler-hotellin 13. kerroksesta. Yli neljä tuntia pitkä Wormwood-dokumentti yrittää selvittää tekikö hän itsemurhan vai paiskattiinko hänet alas. Se ei kuitenkaan ole Netflixin kuuteen osaan jakaman dokumentin tärkein kysymys, vaan mahdollisen salaliiton ja hallituksen hämärähommien vaikutus Olsonin poikaan, joka oli isänsä kuollessa 9-vuotiaas. Eric Olson on käyttänyt elämästään yli 60 vuotta selvittääkseen pakkomielteisesti mitä hotellihuoneessa tapahtui.

Ohjaaja Morris ei lupaakaan selittävänsä mysteeriä auki, mutta näyttää omaperäisellä tavalla yhtä miestä melkein koko hänen elämänsä ajan riivanneen salaisuuden ja epätietoisuuden vaikutukset. Tapaus tuli julkisuuteen vuonna 1975, jolloin selvisi että Olson oli mukana MKUltra-tutkimuksessa, jossa hallituksen agentteja ja muita heille työskennelleitä huumattiin LSD:llä. Tarkoituksena oli selvittää paljastaisivatko he valtionsalaisuuksia huumeen vaikutuksen alaisena. Olson huumattiin hänen tietämättään ja jokin sai hänet syöksymään ikkunan läpi kuolemaansa. Olsonin perhe sai rahallisen korvauksen ja pääsi jopa Valkoiseen taloon tapaamaan presidentti Fordia, joka esitti heille anteeksipyyntönsä. Tämä on kuitenkin vasta alkuasetelma.

Wormwood on monimutkainen sekoitus murhamysteeriä, lukemattomia salaliittoteorioita, kylmän sodan aikaisia CIA:n juonia, valtion tilaamia yksityishenkilön murhia, vakoilua, agentteja ja kemiallista ja psykologista sodankäyntiä.

Eric Olson on Morrisille juuri täydellinen kohde ja haastateltava. Harwardin käynyt älykäs mies uhrasi uransa kliinisen psykologian parissa saadakseen totuuden selville. Asiansa enemmän kuin fiksusti haastatteluissa artikuloiva herra tietää päätöksensä kahjouden ja ymmärtää tutkimuksensa olevan hänelle pakkomielle. Hän on tarpeeksi fiksu tajutakseen vuosikymmenien aikana todistamiensa hallituksen, CIA:n ja byrokraattien juonittelujen ja salaliittojen tehneen hänestä paranoidin.

Yksi ohjaajan tehokeinoista on toisto. Hänet nähdään haastattelemassa Olsonia, joka kertoo samoja asioita useamman kerran, Frank Olson näytetään tippumassa kohti katua yhä uudelleen ja uudelleen ja näytellyissä kohtauksissa palataan kerta toisensa jälkeen hänen elämänsä viimeiseen viikkoon.

Muun muassa Peter Sarsgaardin, Molly Parkerin, Tim Blake Nelsonin ja Jimmi Simpsonin tähdittämät kohtaukset etenevät tahallisen hitaaseen tahtiin, joka voi aluksi kyllästyttää, mutta tyylillä on tarkoituksensa. Eric Olson on miettinyt, tutkinut ja pohtinut yli puoli vuosisataa mitä hänen isälleen tapahtui, joten myöskään dokumentissa on turha kiirehtiä. Tyyliltään näytellyt kohtaukset ovat kuin 1950-luvun noiria väreissä ja leikkaamalla pelkästään ne yhteen lopputuloksena voisi olla melkeinpä toimiva fiktiivinen elokuva.

Netflix on julkaissut useamman tosielämän rikoksiin keskittyvän dokumentin, joista omaa agendaansa rasittavuuteen asti ajanut Making a Murderer on yksi parhaista. Wormwoodin rinnalla se näyttää kuitenkin amatöörimäiseltä yhden asian ihmeeltä, joka yrittää kaivaa totuuden väkisin esille. Ohjaaja Morris on taitava dokumentintekijä, jolle pelkkä totuus ei ole tärkein, oli se sitten mikä tahansa. Wormwood näyttää ja on vahvasti sitä mieltä, että hallituksen salaliitto on totta ja Frank Olson murhattiin. Toimivan ja todella kiinnostavan dokumentista tekee kuitenkin Eric Olsonin vuosikymmenien mittainen matka yrittää löytää lopullinen ratkaisu ja vastaus. Valmiita vastauksia ei katsojalle anneta, mutta niiden etsiminen on kiehtovaa katsottavaa.

Wormwoodin kaikki kuusi jaksoa tulivat tarjolle Netflixiin perjantaina 15. joulukuuta.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat