Arvostelu: Paul edustaa kehnon komediavuoden toistaiseksi parasta antia

Ensi-ilta: 10.6.2011
Alkuperäisnimi: Paul
Ohjaaja: Greg Mottola
Käsikirjoittaja: Simon Pegg & Nick Frost
Pääosissa: Simon Pegg, Nick Frost, Seth Rogen, Sigourney Weaver, Jane Lynch, Kristen Wiig, Jason Bateman & Blythe Danner
Pituus: 105 minuuttia
Ikäraja: K13
Kotisivu: www.paulthemovie.co.uk

Avaruusolennoista kertovat elokuvat edustavat yleensä joko kauhu-, sci-fi- tai sotagenreä. Komediauutuus Paul on piristävä poikkeus tähän kaavaan. Elokuvan pääosassa nähdään 1980-luvun Alfin mieleen palauttava avaruusolento, jolle äänensä on lainannut Seth Rogen.

USA:ssa jo maaliskuussa elokuvateattereihin ehtinyt Paul kertoo kahdesta brittikaveruksesta (Simon Pegg ja Nick Frost), jotka lähtevät nörttipyhiinvaellusmatkalle Atlantin taakse. Tarkoituksena on vierailla Comic Con -sarjakuvafestivaaleilla ja kiertää USA:n suurimmat ufo-nähtävyydet.

Mukavissa tunnelmissa alkanut road trip keskeytyy ikävästi, kun miekkosten tielle osuu Paul-humanoidi. Seth Rogenin äänellä elämöivä törkyturpainen pikselipakkaus on pakomatkalla armeijan tukikohdasta ja saa ympäripuhuttua nörttiduon tarjoamaan kyydin avaruusveljiensä kohtaamispaikalle. Kolmannen asteen yhteys muuttuu pian hurjaksi pakomatkaksi, jonka varrella kolmikko kohtaa ylivirkaintoisia agentteja, uskonnollisia hihhuleita ja lopulta kaikkien avaruusolentojen pahimman vastustajan…

Paulin tarina etenee melko ennalta arvattavia polkuja, mutta elokuva onnistuu silti viihdyttämään. Nelikymppiset Pegg ja Frost ovat rooleihinsa auttamattomasti jo liian vanhoja, mutta eipä tämä katsojaa kauaa ehdi vaivata. Shaun of the Dead (2004) ja Hot Fuzz (2007) osoittivat parivaljakon välisen kemian toimivan erinomaisesti, ja niin käy tälläkin kertaa. Paul ei yllä miesten aikaisempien elokuvien tasolle, mutta edustaa silti kehnon komediavuoden 2011 toistaiseksi parasta antia.

Nörttikulttuuri ja amerikkalainen ufo-ilmiö ovat hyviä aiheita komedialle. Molempien ystävät tuntuvat usein ottavan kiinnostuksenkohteensa vähän turhankin vakavasti ja siksi irvittävää riittää. Valitettavasti Paul ei kovin hanakasti tartu näihin mahdollisuuksiin, vaan vääntää huumoria mieluummin kiroilemisesta, homoennakkoluuloista ja avaruusolennon alastomuudesta.

Simon Peggin ja Nick Frostin ensimmäiseltä yhteiseltä käsikirjoitukselta olisi voinut samoilla aiheilla flirttailleen Spaced-tv-sarjan perusteella odottaa nyt nähtyä omaperäisempää lähestymistä nörttikulttuuriin, mutta tietty tällä kertaa mukana ei ole ohjaaja Edgar Wrightia vaan Greg Mottola. Superbadin (2007) ja Adventurelandin (2009) perusteella pätevä huumorimies hänkin, mutta ei Wrightin veroinen. Vaikka tekijäkolmikko on vitsejä pohtiessaan tyytynyt turhan helppoihin ratkaisuihin, irtoaa Fox Mulderin sekä Mac ja minä -elokuvan (1988) kaltaisista genrekumarruksista runsaat irtopisteet.

Seth Rogen osallistui Paulin tekemiseen vain ”avaruusolennon takaa”, mutta elokuva on silti enemmän hänen show’nsa kuin Simon Peggin tai Nick Frostin. Tämä on elokuvan kannalta valitettavaa, sillä Rogen ei parista onnistuneesta elokuvastaan huolimatta ole järin hauska mies. Suorapuheinen höröttäjä saa kuitenkin puhallettua pikselialienin hyvin henkiin, mistä miehelle kiitos.

Elokuvan hauskin esiintyjä ei hieman yllättäen ole sen enempää Pegg, Frost kuin Rogenkaan. Se kunnia kuuluu Steven Spielbergille, joka piipahtaa nopeasti Paulilta oppia ammentamassa.

Arvostelija: Tatu Junni