Uusimmat

Arvostelu: What We Do in the Shadows on pirullisen hauska vampyyrikomedia

08.12.2015 18:19 Aki Lehti

WWDITS-cinema-posdfter-key-art

Ensi-ilta: 11.12.2015
Alkuperäisnimi:
What We Do in the Shadows
Ohjaus:
Jemaine Clement, Taika Waititi
Käsikirjoitus:
Jemaine Clement, Taika Waititi
Pääosissa:
Taika Waititi, Jemaine Clement, Jonathan Brugh, Cori Gonzalez Macuer, Stu Rutherford, Jackie Van Beek
Pituus:
86 minuuttia
Ikäraja:
K16
Idea:
Kimppakämpässä elävillä satoja vuosia vanhoilla vampyyreilla on vaikeuksia
Arvostelija
: Aki Lehti

dome_tahdet_35


What We Do in the Shadows on feikkidokumentti satoja vuosia vanhojen vampyyrien modernissa maailmassa kohtaamista ongelmista. Parodia saa parhaimmillaan nauramaan vedet silmissä, mutta toimisi silti paremmin tv-sketseinä kuin elokuvana.

HBO:n Flight of the Conchords -sarjan uusiseelantilaisten takapirujen Jemaine Clementin ja Taika Waititin ohjaama What We Do in the Shadows sai lukuisia palkintoja vuonna 2014 kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Muka-dokumentti saadaan nyt Night Visionsin toimesta Suomessa teatterilevitykseen.

Vladislav, Viago, Deacon ja Petyr asuvat yhdessä rapistuneessa vanhassa talossa. Kommuunit eivät ole Suomessakaan enää ainakaan Helsingissä vain nuorten suosima asumismuoto, kun aikuiset ihmiset hakeutuvat kimppakämppiin korkeiden vuokrien takia. Elokuvan uusiseelantilaisilla miehillä on omat syynsä majailla saman katon alla: he ovat kaikki vanhoja vampyyreita, jotka eivät yhdessäkään ole oikein sopeutuneet modernin maailman menoon.

Clement ja Waititi ovat toteuttaneet vampyyrikomediansa muka-dokumentin ja tosi-tv-parodian hybridinä. Waititin esittämä Viago puhuu suoraan kameralle ja tutustuttaa katsojan vampyyripesän hyviin ja huonoihin puoliin. Ikuisen elämän yksinäisyys ei ole niin raskasta, kun sen voi jakaa muiden elävien kuolleiden kanssa. Tietysti saman katon alla majailussa on ongelmansa.

Keskiajalta peräisin oleva kiduttajakreivi Vladislav (Clement) ei ole niin tarkka siisteydestä, kun Viagoa taas ärsyttää hänen tapansa sotkea paikat ihmisiä tappaessaan. Valmiiksi paikoilleen asetellut sanomalehdet helpottaisivat verisotkun siivoamisessa ja ruumiitkin kämppikset voisivat mieluusti hävittää saman tien.

1800-luvulla elänyttä Deaconia (Jonathan Brugh) kiukuttaa, kun häntä kehdataankin pyytää tiskaamaan veriset astiat jopa viiden vuoden välein. Kellarissa asustava 8000-vuotta vanha Petyr (Ben Fransham) on Nosferatun kaksoisolento, jota kiinnostaa lähinnä seuraava veriateria.

Leffan idea voi kuulostaa totaalisen pöljältä, mutta toteutustapansa ansiosta se saa nauramaan useaan otteeseen vedet silmissä. Tavalliseen tyyliin tehtynä tämä tuskin toimisi lainkaan. Huumoria revitään niin vanhoista vampyyrimyyteistä kuin populäärikulttuurista.

What We Do in the Shadowsin tyyli tuo mieleen Spinal Tapklassikon. Kaikki vampyyrien arkipäivän ongelmat esitetään vakavalla naamalla ja juuri siksi ne naurattavat. Juhlia varten pukeutuminen on hankalaa jos ei näe itseään peilistä ja yökerhoon ei ole asiaa jos portsari ei erikseen kutsu vampyyria sisään.

Nuori vampyyritulokas Nick (Cori Gonzalez-Macuer) opettaa yön oliot käyttämään nettiä ja Googlen hakuhistoria on hetkessä pelkkää auringonnousua ja neitsyitä täynnä. Valitettavasti juniori ei osaa käyttäytyä, vaan rehentelee tavallisille kuolevaisille torahampaillaan ja aukoo päätään ihmissusille toistensa takamusten nuuhkimisesta.

Pian poliisi on ovella, eivätkä vampyyrien hypnotisointitaidot ole entisellä tasolla. Vanhat vaimot ja tyttöystävät aiheuttavat päänvaivaa ja 90-vuotiaan mummon kanssa heilasteleva ikivanha vampyyri tuntee itsensä kehdonryöstäjäksi.

Vampyyrit elokuvan aiheena on viime vuosina imetty täysin kuiviin. Kliseitä kalutessaan What We Do in the Shadows on silti kekseliään satiirin ja parodian avulla hauskin kauhukomedia todella pitkään aikaan.

PlusMiinusNolla:

+ Lapsilta kielletty fiksu komedia, joka on kaikkea muuta kuin seksi- tai eritehuumoria
+ Minibudjetilla tehdyn teoksen erikoistehosteet ja gore on vedetty hulvattoman överiksi
0 Idea kantaa juuri ja juuri vajaan puolentoista tunnin verran. Toimisi ehkä vielä paremmin tv-sketseinä.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat