Babel
Alejandro González Iñárritun uuden elokuvan nimi viittaa vanhan testamentin myyttiin ihmisten kommunikointikyvyttömyydestä. Amores Perros – ja 21 grammaa -elokuvien ohjaajan uutukainen sulkee kuolemaa käsittelevän trilogian mieltä järisyttävällä tavalla. Iñárritun nerokkuus piilee siinä, että hän jättää hoksaamiselle ja kysymysten heräämiselle tilaa. Babelin tarina ei jää pelkästään hienosti kuvatun yksilötragedian tasolle, vaan ulottuu osoittelematta koskemaan laajemmin koko maailmaa.
Babel kertoo sattuman yhdistämistä ihmiskohtaloista eri puolilla maailmaa. Jokainen yksilötarina sijoittuu eri maanosaan. Iñárritun tarkoituksena ei ole niinkään luoda syy-seuraus-suhteisiin asettuvaa kertomusta, jossa yksi teko seuraa toista. Pikemminkin kohtalot muodostavat jonkinlaisen päättymättömän kehän, jossa asiat linkittyvät toisiinsa rihmastona, kuin juurina ilman alkua tai loppua.
Paul Haggisin ohjaama Crash laittoi erilaiset ihmiskohtalot ja ihmiset törmäämään toisiinsa. Elokuva kieritti tarinasta pyöreän kompaktin pallon, joka sulkeutui nätisti. Iñárritu sen sijaan ei vedä kaikkia lankoja yhteen, vaan jättää tarkoituksellisia aukkoja. Vaikka kaikkea ei selitetä tai vihjata, elokuva on täydellisen kasassa ja seurattavissa. Kaksi ja puoli tuntia hurahtaa ohi huomaamatta. Babel on kuin sepieni ohikiitävä hetki elämässä, ahaa-elämys, jonka jälkeen maailma ei ole enää sama.
Iñárritun kuvissa on voimaa. Karut maisemat, teeskentelemättömät värit ja amatöörinäyttelijät tuovat elokuvaan oman tehonsa. Silti tutut kasvot Brad Pitt ja Cate Blanchett sopivat elokuvan maailmaan saumattomasti. Kaiken ulkopuolisen tilpehöörin unohtaa sekunnissa, kun antautuu elokuvan vietäväksi. Mukana on myös ohjaajan luottonäyttelijä Gael García Bernal. Erityisen syvän vaikutuksen tekee Rinko Kikuchi, joka näyttelee kuuroa teiniangstista tokiolaistyttöä.
Babel ei osoita sormea, syyllistä tai kehoita. Se vain kertoo ja näyttää, millaisia valintoja ihmiset tekevät erilaisissa tilanteissa ja kuinka he toimivat. Elokuva onnistuu välttämään maailman karmeuden alleviivaamisen. Babelissa kuolema on välttämätön osa elämää. Siksi se herättää pelkän järkytyksen sijaan myös hillittömän haikeuden tunteen.
Maailma ei näyttäydy Babelissa niinkään epäoikeudenmukaisena paikkana, vaan ennemminkin vain sellaisena kuin se on, olemusta sen kummemmin arvottamatta. Tämän taidonnäytteen huomasi myös Cannesin elokuvajuhlien tuomaristo, joka palkitsi Iñárritun tämän vuoden parhaana ohjaajana.
Babel. USA / Meksiko 2006. Ohjaus: Alejandro González Iñárritu. Näyttelijät: Brad Pitt, Cate Blanchett, Gael García Bernal. K15. 146 min.
