A24 ja Blumhouse ovat kauhun uudet mestarit – mistä studiot tulivat ja miten ne eroavat toisistaan?

Kuva: © A24

Kirottu, riivattu ja kansanomainen kauhu meni uusiksi. Indie-yhtiöt A24 ja Blumhouse tekevät omanlaistaan laatua.

Jossain vaiheessa kauhusta tuli kahden kauppa. Blumhouse ja A24 ovat brändit. Takana on yhtiöitä, jotka tekevät kauhua toisin ja tosissaan. Kansakin tykkää. A24 on tinkimättömämmin taiteellinen. Blumhouse jalostaa omien keksintöjensä ohella vanhoja franchise-ilmiöitä.

Menestystä on ollut jaossa kummallekin.

A24 on aggressiivisen riippumaton yhtiö, jonka elokuvat ovat taidetta vaikka olisivat kauhua. Yhtiö on käytännössä vakiinnuttanut folk horror -alalajin vaikka sen juuret ovat jossain Uhrijuhlan (1973) tienoilla. A24 on tehnyt friikki- ja kulttielokuvan omintakeisesta tyylistä menestyvää massakulttuuria.

Taiteilijoita talon tapaan

Blumhouse ei ehkä ole aivan yhtä viistosti erilainen toimissaan kuin A24. Yhtiö tosin vastasi raivoisan originaalista Get Out -hitistä (2017), joka teki kauhusta rotupolitiikkaa ja ison puheenaiheen.

Blumhouse tunnetaan sarjoistaan Paranormal Activity, Insidious (Riivattu) ja The Purge (Puhdistuksen yö). Sittemmin se on antanut Halloweenille uutta potkua. Suomalaista sukua oleva Emma Tammi sai uuden mahdollisuuden elokuvallaan Five Nights at Freddy’s (2023), josta ainakin alun perin kaavailtiin sarjaa.

Ei näissä voi kokonaan ohittaa tekijöitä, auteureita, kuten ranskalaiset sanovat. Blumhouse-elokuvia ovat tehneet Leigh Whannell, Jordan Peele, Scott Derrickson, Christopher Ladon, James Wan, Mike Flanagan, James DeMonaco, Jeff Wadlow, Damien Chazelle ja M. Night Shyamalan.

A24:lle ovat tehneet elokuvia Darren Aronofsky, Ari Aster, Sean Baker, Danielit (Daniel Scheinert ja Daniel Kwan), Robert Eggers, Ti West, Alex Garland, Rose Glass, Joanna Hogg, Yorgos Lanthimos, David Lowery ja Safdie-veljekset.

Elokuvantekijät ovat uskollisia genre-elokuvan taloille, jotka puolestaan kunnioittavat tekijöitä. Kun suhde on luotu, siitä on hyvä pitää kiinni.

Uuden fantastisen kauhun alalla on muitakin uudehkoja yrittäjiä, etenkin Weinstein-veljesten vanhojen kaverien perustamat Neon sekä RadiUs. Ne eivät ole vielä nousseet A24:n ja BH:n tasolle.

Indie-elokuvan historian yksi käänteentekevistä vuosista oli 2017, jolloin A24:n rotu- ja seksuaalisuusdraama Moonlight voitti edellisen vuoden parhaan elokuvan Oscarin tehden myös järkyttävää tulosta. Samana vuonna Blumhouse julkaisi Jordan Peelen sensaatioelokuvan Get Out (2017). Mikään elokuva-alalla ei ollut aivan entisellään. Hollywoodissa ihmeteltiin, mistä nämä indiet tulevat ja miksi ne syövät suihinsa meidän 100 miljoonan dollarin kolossimme?

No, oli pakko tehdä jakelusopimuksia.

Samaan aikaan nuoret ja energiset tuottajat, ohjaajat, käsikirjoittajat ja näyttelijät ryhtyivät haaveilemaan omista vaihtoehdoistaan nyt kun kanavia yllättäen onkin.

Paranormaali toi suosion

Yhtiöillä on erilaiset tarinat. John Hodges, David Fenkel ja Daniel Katz perustivat A24:n vuonna 2012. Menestystä tuli rakettivauhdilla.

Jason Blum perusti Blumhousen vuonna 2000, ja melkein kaksi vuosikymmentä siinä meni ennen kuin cool-arvot ja indie-krediitit osuivat kohdilleen tähtitaivaan merkkien kanssa. Miramax- eli Weinstein-taustaa on näilläkin liikemiehillä.

Blumhousen talous kääntyi nousuun vuonna 2007 kun tuli ensimmäinen Paranormal Activity. Linja jatkui toisella elokuvasarjan aloituksella Insidious vuonna 2010. Kritiikin kehuportit aukaisi Get Out.

Bisnesmalli menee näin: elokuvia tehdään pienellä tuotantobudjetilla ja annetaan elokuvantekijöille vapaus luoda. Jakelu hoituu isojen yhtiöiden kautta.

Tämän vuoden alussa Blumhouse ja James Wanin perustuma Atomic Monster -yhtiöt fuusioituivat mutta niin, että kumpikin jatkaa suunnilleen omapäisesti. Atomimonsterin elokuvia ovat Mortal Kombat, M3gan, Conjuring-sarja (Kirottu), Malignant ja Lights Out.

Blumhouse on multimediatalo. Elokuvien ohella yhtiö tekee televisio-ohjelmia, kirjoja, videopelejä ja podcasteja. Se on jopa kummitustalobisneksissä mukana.

1980-luvulla syntyneet taiteilevat

A24 ei ole keskittynyt yhteen lajityyppiin. Sen tyylinä on korkealaatuinen, taiteellinen tuotanto, vaikka genressä onkin perusta.

Moonlightin ohella Oscar-huomattuja prestiisituotantoja ovat pandemia-ajan postmoderni fantasia Everything Everywhere All At Once (2022), Joel Coenin Shakespeare-sovitus The Tragedy of Macbeth (2021), Yorgos Lanthimosin surrealistiset The Lobster (2015) ja The Killing of the Sacred Deer (2017) sekä liikuttava ihmissuhdedraama Aftersun (2023). Kaikki ne herättivät huomiota kaukana kauhun fanipoikapiireistä.

Mutta silti voi väittää, että pääasioita ovat Robert Eggersin kauhuelokuvat The Witch (2015) ja The Lighthouse (2019), Ti Westin ironiset splatterit X ja Pearl (kumpikin 2022) ja Ari Asterin keho- ja folk-kauhut Hereditary (2018) ja Midsommar (2019) sekä saman ohjaajan psykotrippi Beau is Afraid (2023). Ne nostivat halpakauhun taideluokkaan ja keräsivät kivasti katsojia.

1980-luvulla syntyneiden ohjaajien kanssa samaan sarjaan kuuluu vuonna 1970 syntynyt kirjailija ja elokuvantekijä Alex Garland, jonka läpimurto oli tekoälyllinen tieteisfantasia Ex Machina (2015), jota seurasi kauhuelokuva Men (2022) sekä tieteiselokuvat Annihilation (2018) ja kohta saapuva Civil War (2024), kuvaus trumpilaisesta dystopiasta.

Kauhukansa tuntuu olevan sitä mieltä, että Blumhouse tekee popkornielokuvaa, taka-ajatuksetonta sarjaviihdettä hiukan vähempään tyytyville faneille. A24 on tositaiteilijoiden itseilmaisuun panostava uuden ajan laatulaitos.

Kauhu kohoaa

Vaikka Alec Garlandin Civil War on 50 miljoonan dollarin budjetillaan passi isottelevammalle linjalle, ja vaikka itse Martin Scorsese kehui Ari Asterin elokuvat maasta taivaaseen verraten niistä Val Lewtonin varhaisiin fantastique-klassikoihin (I Walked with a Zombie, Kissaihmiset), A24 on silti myös monialayritys, joka tekee myös televisiota ja dokumentteja (Val, Amy, De Palma, Supersonic).

Toisaalta A24 on luonut uskollisen maailmanlaajuisen fanipohjan, joka luottaa yhtiön vaihtoehtoiseen laatuun. Edes tavanomaisuudesta yleensä kielivät Oscar-ehdokkuudet – joita yhtiöllä on parikymmentä – eivät ole pelottaneet seuraajia.

A24:n omalle kauhutyypille on annettu arvottavia nimiä kuten ”elevated horror” (kohotettu kauhu) tai ”art horror” (taidekauhu). Termit osuvat maaliinsa vaikka kaikki A24-tuotanto ei olisikaan sitä lajia tai tyyliä.