Arvostelu: Saatanallisen hilpeä Belzebubs on 6,66 tähden sarjakuvahelmi – JP Ahosen nettihitti nyt kovakantisena kokoelmana

15.08.2018 08:51 | Tatu Junni

Jukka Vidgrenin ja Juuso Laation draamakomedia Hevi reissu on julkaistu hiljattain blu-raylla ja digitaalisissa jakelukanavissa. Mikäli pitkätukkien sekoilu jätti nälkäiseksi ja maha mouruaa lisää heviosastoa, on Muropaketilla nyt vinkki jaettavanaan.

Vaikka Hevi reissun tekninen-post-apokalyptinen-reindeer-grinding-christ-abusing-extreme-sota-pakana-death-metalli on kerännyt huomiota myös maailmalla, ja moni varmasti näkisi Turon ja kumppaneiden keikkoja mielellään lisää, ei jatko-osasta ole vielä mitään tietoa. Moisen odottamisen sijaan tummanpuhuvan örinämökän ystävien kannattaakin suunnata kulkunsa kinopalatsien sijaan kirjakauppoihin.

Suomen ehdottomasti kovimpiin sarjakuvanikkareihin lukeutuva JP Ahonen (s. 1981) osoitti jo Perkeros-albumillaan (WSOY, 2013) ymmärtävänsä hyvin bändikuvioiden ja raskaan musiikin päälle. Myös Villimpi pohjola -sarjakuvasta (2003–) tutun Ahosen uusin luomus on Perkeroksen hengenheimolainen ja ehdotonta luettavaa kaikille hyvän sarjakuvan ja metallimusiikin ystäville.

Terapiaprojektina alkunsa saanut ja Facebookista jo sadoille tuhansille lukijoille tuttu verkkosarjakuva Belzebubs on nyt julkaistu kovakantisena kokoelmana. Lopputulos on kerrassaan tyylikäs! Kustannusosakeyhtiö Kumioravan (tuttu mm. mielipuolisesta Megg, Mogg & Pöllöstä) julkaisema albumi on tyylikkään tummanpuhuva ja vain hieman CD-koteloa suurempi. Se on sekä ulkoisesti että sisällöltään teos, johon tarttumista on vaikea vastustaa.

120-sivuinen Belzebubs-kokoelma esittelee bläkkisperheen, joka kaveeraa demonien kanssa, lomailee helvetissä, pelailee spiritismiä ja kyselee raskausneuvolassa toiveikkaasti, lymyileekö kohdussa kenties itse antikristus. Periaatteessa Belzebubsin ydinperheellä on meille kaikille tutut ilot ja murheet, mutta usein käänteisessä muodossa. Myös Belzebubsissa lasten sängyn alla on nukkumaanmenon hetkellä hirviöitä – mutta niiden kanssa ehtii leikkiä kyllä sitten huomennakin!

Vaikka Ahonen käyttää television parhaat sitcom-sarjat mieleen tuovissa tarinoissaan paljon viittauksia ja termejä, joita valtayleisö ei tunne, on Belzebubs pohjimmiltaan lämminhenkinen ja hyväntuulinen huumorisarjakuva, jota voi suositella kenelle tahansa. Sarjakuvan kelkkaan on helppo hypätä siis sellaistenkin, joiden harrastuksiin ei turskantappohevi tai hautakivien kallistaminen kuulu.

Ainoastaan hivenenkin härskejä alapääjuttuja vierastavat ja vannoutuneimmat kristinuskon kannattajat voivat saada Belzebubsista vatsanväänteitä.

JP Ahonen on ilmiömäinen piirtäjä, ja sillä saralla kaikin tavoin maailmanluokan osaaja. Belzebubsin kuvitus ei ole ihan yhtä huoliteltua ja hienovaraista kuin Perkeroksen, mutta paksumpi viiva, mustavalkoisuus ja pelkistetymmät taustat sopivat strippisarjakuvaan ja valittuun aihepiiriin erinomaisesti. Sarjakuvan hahmoja voi olla paikoin vaikeahko erottaa toisistaan, mutta tämä nyt on mitättömän pieni kauneusvirhe muuten toimivassa kokonaisuudessa.

Belzebubsin käsikirjoitus ei räjäytä tajuntaa aivan yhtä tehokkaasti kuin kuvitus, eivätkä ihan kaikki vitsit jaksa naurattaa. Kokonaisuutena Kumioravan kustantama albumi on kuitenkin erinomaista viihdettä. Eritoten Ahosen taitoa kuvata arkipäiväisiä tilanteita uudesta näkökulmasta ei voi kuin ihailla.

Belzebubs on eräänlainen Nemi-sarjakuvan suomalainen serkku. Siksi onkin osuvaa, että juuri Lise Myhre on kirjoittanut albumin jälkipuheen.

Facebookissa Belzebubs-sarjakuvat on julkaistu laajan kansainvälisen yleisön takia englanniksi, mutta uutuuskokoelmassa hahmot puhuvat puhtaasti suomea – ja välillä tietenkin norjaa.

Samoihin aikoihin Belzebubsin kanssa kauppoihin on saapunut Villimpi pohjola –sarjakuvan uusin albumi.

Irtiotto (WSOY, 2018) on tarinoinniltaan ”maanläheisempi” kuin Perkeros tai Belzebubs, mutta rohkeasti siihenkin kannattaa tarttua. JP Ahosen ihmissuhdesarjakuva kertoo nuorista aikuisista iloineen ja suruineen niin samaistuttavasti, että teoksen jättäminen kaupan hyllylle olisi suoranainen rikos.

Aikaisempien Villimpi pohjola -albumien lukeminen auttaa tietenkin saamaan Irtiotosta enemmän irti, mutta ei ole välttämätöntä.