James Cameron hurahti Avatariin ja hylkäsi kaiken muun – Nyt koetamme ymmärtää, miksi

Jos vuoden 2017 julkaisusuunnitelma olisi toteutunut, pyörisi Avatar 2 parhaillaan elokuvateattereissa. Tällä tietoa elokuva julkaistaan kuitenkin vasta kahden vuoden päästä, jouluksi 2022. Ensi-iltaa odotellessa Muropaketti loi katsauksen James Cameronin luomaan elokuvasarjaan.

James Cameron tekee Avatarin neljää jatko-osaa paeten loputtomasti vajavaista ihmiskuntaa toisiin maailmoihin, joihin vain raha ja uusin tekniikka vievät.

Avatar 2 on valmis. Avatar 3 on melkein perillä. Näin ilmoitti peräti neljää jatko-osaa tekevä James Cameron lokakuussa. Aikanaan historian menestynein elokuva Avatar (2009) oli tapaus. Sitä pidettiin 3D-ihmeineen Hollywoodin tulevaisuutena. Jatko-osat vaikuttavat kaikelta muulta. Ovatko jatkot jo lähtiessä menneisyyttä?

The Guardian -lehti osuu joskus. Kuten toimittaja Cameronin ilmoituksen jälkeen verratessaan Avataria Queenin Bohemian Rhapsodyyn. Uutuuden shokkia tarjoava elämys muuttuukin toistossa instituutioksi.

Nyt toivotaan, ettei Avatar ole enää pelkkä ”Tanssii Na’vien Kanssa” tai Ferngully Pandoran paratiisissa. Cameronin tietäen varmasti jotain aivan uutta yritetään, vaikka konsepti on tuttu. Kanadalainen insinööri kun ei tee vain elokuvia vaan myös tekniikat, joilla ne tehdään. Menetelmä on analoginen Tolkienin harrastamalle. Fantasiakirjailijahan loi kielet ja kulttuurit ja sitten vasta tarinansa.

Kummallisella tavalla jopa Titanic oli elokuva omasta tekemisestään, tekniikoistaan. Ei sitä oikein voinut vain rakkausdraamana katsoa.

Avatar 2 saapuu vasta joulukuussa 2022. Muut seuraavat. Avatar 5:n on määrä olla teattereissa 2028. Dark Horse -kustantaja pitää tapansa mukaan lippua korkealla uusilla Avatar-sarjakuvillaan aivan kuten kirjat, teemapuisto, postimerkit, figuurit ja onneton videopeli ovat pitäneet.

Elokuvien netflixaatio

Sitä kutsutaan elokuvien netflixaatioksi, ja se tarkoittaa suunnilleen sitä, että leffat eivät ole enää teatteritapauksia vaan tv-sarjojen tapaisia jatkumoita suoratoistossa.

Disneyn tuote kun Avatar on, sehän tarkoittaa aina franchise-ilmiötä, sitä, että tuoteperhettä tässä tehdään ja laajennetaan eikä mitään erillisia elokuvia. Sellaisia Disneyn omistamat Star Wars- ja Marvel Cinematic Universe -elokuvatkin ovat. Oikeastaan tässä ollaan saippuaoopperatehtailun ytimessä.

Mutta James Cameronin neljä tulevaa Avataria ovat varmasti jatkoa myös elokuvantekijän isolle profiilille, jossa ristiriitaista informaatiota antavat rakkaus suureen rahaan ja usko siunaukselliseen teknologiaan – jotka sitten tuomitaan tarinoissa. Edellinen tukahduttaa ihmisen, jälkimmäinen irtautuu ihmisen otteesta.

Mutta skitsoa elokuva on aina ollut. Maailman pääomavaltaisin ja teknisin taiteenlaji muistaa aina kertoa, miten vaarallisia ovat suuryhtiöt ja teknologia. Siis ne tuotannontekijät, jotka elokuvia saavat aikaan.

Ozin velhon jäljillä

Avatar ei ole ainoa elokuva, jossa sankari, tässä tapauksessa entinen merijalkaväen haavoittunut sotilas Jake Sully, palvelee kahta herraa. Toinen on se pakollinen Yhtiö, joka tahtoo riistää ihmisiä,  toisen aikoessa tiedemiesten johdolla tutkia muukalaisuuden ihmeitä.

Asetelmat Pandoralla ovat tuttuja myös Alien-sarjasta, jonka Ridley Scott aloitti ja jonka toisen osan James Cameron teki.

Cameronin elokuvissa on paljon pahoja Yhtiöitä. Niissä on myös melkein aina ylevää, ihmistä isompaa ja parempaa, teknologiaa sekä taustalla että kuvissa.

Mutta tekniikka karkaa kuten tulevaisuuden konevaltiaat Cameronin luomassa Terminatorissa, jossa kyborgit ovat viileitä mutta ihmiset lämpimiä.

Cameron on korporaation ja huipputekniikan mies. Hän rakastaa ja vihaa rahan valtaa ja teknologiaa, tässä järjestyksessä.

Avatar on yhdenlainen versio James Cameronin 12-vuotiaana näkemästä ja ylimmäksi suosikiksi muuttuneesta Ihmemaa Ozista (1939), jossa Dorothy-tyttö lentää myrskyssä seepianvärisestä Kansasista Technicolor-taikamaahan. Siellä noidat lentävät, haltiat ilmestyvät tyhjästä, ja linnunpelätti ja peltimies elävät.

Avain löytyy lopusta. Vierasta maailmaa hallitsee laitteidensa avulla se varsinainen Ozin velho, joka tuottaa illuusiot. Siis niin kuin elokuvaohjaaja, niin kuin Cameron.

Pakoon tylsää maailmaa ja heikkoa lihaa

Toinen James Cameronin suosikki on hänen aikuisena näkemänsä Star Wars (1977)

Tirehtööri on aina halunnut jättää taakseen tylsän Maan ja vajavaisen ihmislihan, koska teknisesti rakennettu on vahvempi ja vakaampi.

Amerikkalainen esseisti Daniel Mendelsohn on kirjoittanut hienon esseen aiheesta New Yorkeriin. Se on julkaistu myös kirjoittajan kokoelmassa Waiting for the Barbarians (2012). Kirjoittajan mukaan Cameronilla on voimakas vietti päästä pois heikkojen ihmisten maailmasta.

Terminator-koneet jo vapauttivat. Aliensin hymyttömän tehokas, melkein kyborgiaaninen Sigourney Weaver käy konetuliasein ja ison eksoskeletonin voimalla ”Narttua”. James Cameron rakastaa luontoa ja toimii luontoaktivistina, mutta elokuvissaan hän juhlii tekniikkaa aina.

Ohjaaja on ollut naimisissa sekä Terminator-tuottaja Gale Anne Hurdin että ohjaaja Kathryn Bigelown (Myrskyn ratsastajat, Hurt Locker, Strange Days) kanssa. Heitä seurasi vaimon osassa Terminator-tähti Linda Hamilton. Hän vitsaili ensitapaamistaan tulevan miehensä kanssa: ”Tämä mies todella on koneiden puolella.”

Se on ”vau”

Rahan ja korporaatioiden valta on paha ja tukahduttava asia elokuvien ihmisille, mutta se myös mahdollistaa kaikki ne lelut, joita Cameron avustajineen kehittää, teknologista innovaatioperustaa myöten, elokuviinsa.

Eivät Avatarin jatkot olisi tuotannossa useita vuosia vain siksi, että taiteelliset ratkaisut ovat niin vaikeita. Ratkaisujen pitää olla ennennäkemättömiä ja vallankumouksellisia, romanttisesti ottaen subliimeja eli yleviä. Pitää kuulua iso ”vau” yleisömassojen suusta kun ensimmäinen elokuva saapuu.

Tietysti elokuvien on oltava myös virtaviivaisia ja moneen venyviä tuotteita, tai sellaisten joukko. Se on Disneyn, rahoittajan, vaatimus.

Cameron on itse kuvannut Avataria tiedostamattomaksi Ihmemaa Ozin uudelleentulkinnaksi. Tuonpuoleinen Oz ja kaukainen galaksi säätelivät ohjaajan vimmaa jättää inhimillinen ja maallinen ja kaikenlainen realismi taakseen. Aika näyttää, millainen on vau-efekti Avatareissa 2-6, vai onko sitä ollenkaan.

James Cameronin pakkomielteet elokuvissa

Battle Beyond the Stars (1980) ja Galaxy of Terror (1981) – kaksi Roger Cormanin New World -tehtaan scifihalpista Star Warsin pakokaasuissa. Nuori Cameron suunnitteli tuotantoa ja lavasteita tekniikka mielessään.

Piranha II: Lentävät tappajat (1981) – luonto iskee takaisin eksploitaatiokauhuleffassa, jossa ihmisen osa on häiritä luontoa.

Terminator – tuhoaja (1984) – tulevaisuuden sodasta ihmisten ja koneiden välillä tulee nykyaikaan laskeutuva tarina Mariasta, Joosefista ja Jeesus-lapsesta. Tietysti koneet ovat heviä metallia ja ihmiset heikkoja.

Rambo – Taistelija 2 (1995) – Cameronin käsikirjoitus, jossa konetuliaseeseensa liimattu puolikyborgi Stallone/Rambo muuttuu sodaksi voittaakseen sen.

Aliens – paluu (1986) – alkukauhu vaihtuu merijalkaväkisodaksi ja futurismiksi, jossa Ripley ottaa mechan käyttöö kukistaakseen avaruudellisen bionartun.

Abyss – syvyys (1989) – tieteellisen intohimon, seikkailun, bisneksen ja sotilastoimen nelikenttäkitka tuo jännitteet syvänmeren muukalaiskohtaamiseen.

Terminator 2 – Tuomion päivä (1991) – koneiden tuhospektaakkeli ja nestemetallisen kyborgin muodonmuutokset naulaavat katseet apokalyptisilla jatkoilla.

Tosi valheita (1994) – ohjaajan mitättömin elokuva on samalla raikkain, hi-tech -vetoinen turbo-Bond ilman joutavaa sielua.

Titanic (1997) – historiallisin haaksirikko spektaakkelina, jossa pääosan varastaa valtava laiva tai sen kuvaamisessa käytettyjen illuusioiden ja vesitankkien teknologinen mahtipontisuus.

Dark Angel (2000-2002) – etnisesti sekoittuneen näköisen Jessica Alban läpivoimistelema kyberneettinen tv-trillerisarja geneettisesti parannellun ihmisen vaiheista.

Ghosts of the Abyss (2003) – sekä Abyssin että Titanicin jälkiä seuraava dokumenttisukellus maailman kuuluisimman hylyn luokse, kauas ja syvälle ihmiskunnan ulottumattomiin ja huipputekniikan keinoin.

Avatar (2009) – ihmisen mieli siirretään tekniikan avulla toiseen kehoon Pandoralla, jossa Eedenin puutarha kohtaa tieteellisen innon ja korporatiivisen kaivoskatastrofin.

Sanctum (2011) ja Alita: Battle Angel (2019) – merenalainen katastrofitoimintaelokuva ja japanilaisen mangan/animen jäljillä kiitävä kybertoimintaelokuva olivat vain Cameronin tuotantoja.