Arvostelu Hevimpi reissu on muuten pätevä jatko-osa, mutta sen tarina on nähty jo sata kertaa
Kuva: © Nelonen Media / Nikita Sevcov
”Yhestä jutusta ollaan kuitenkin poikien kaa sammaa mieltä: Rektumista kuuluupi vielä.”
Ensi-ilta: 11.10.2024
Alkuperäisnimi: Hevimpi reissu
Ohjaus: Jukka Vidgren & Juuso Laatio
Käsikirjoitus: Jukka Vidgren & Juuso Laatio
Pääosissa: Johannes Holopainen, Max Ovaska, Chike Ohanwe, Samuli Jaskio, Anatole Taubman & Helén Vikstvedt
Pituus: 96 minuuttia
Ikäraja: K12
Kuutisen vuotta siihen meni, mutta nyt Hevi reissun (2018) lopun lupaus on lunastettu ja Impaled Rektumin sinfoninen postapokalyptinen reindeer-grinding-christ-abusing-extreme-sota-pakana-fennoskandimetalli pääsee taas raikaamaan elokuvateattereiden ämyreistä.
Hevi keikka oli epätasainen, mutta hyväsydäminen ja hyväntuulinen elokuva pohjoisen kylän hevibändistä. Perinteisiä vaikeuksia voittoon- ja poika löytää tytön -asetelmia maustettiin fantasia-aineksilla ja odottamattomilla juonenkäänteillä. Osa vitseistä toimi hyvin, osa selvästi heikommin. Vähän tuntui etteivät elokuvan tekijät itsekään tienneet, lyödäkö homma villisti läskiksi vai luottaako perinteisempään kaavaan.
Lopputulos jäi kuitenkin sen verran plussan puolelle, että uutisen Hevi reissun jatko-osasta toivotti tervetulleeksi hyvillä mielin.
Vaikka Hevi reissu oli pitkälti suomenkielinen elokuva, on se kerännyt suurimman yleisönsä ulkomailta. Tämä välittyy jatko-osasta: Hevimpi reissu on tehty selvästi kansainvälisille markkinoille. Ratkaisu on helppo ymmärtää, sillä kotimaassaan Hevi reissun kävi katsomassa alle 40 000 katsojaa, mutta kotimaan rajojen ulkopuolella se on päässyt jakeluun noin 50 maassa.
Kuva: © Nelonen Media / Nikita Sevcov
Matkalla maailmalla
Kuten kuvioon kuuluu, jatko-osassa meininki on ensimmäistä osaa isompaa. Pohjois-norjalaisen festivaalin sijaan Impaled Rektum kiinnitetään esiintymään Saksan Wacken Open Airiin. Matkassa on kuitenkin yksi iso mutka: Hevi reissun autovarkauden, haudanryöstön, rajarikkomuksen ja virkavallan vastustamisen myötä koko bändi laskee tiilenpäitä Norjassa.
Mutta mitäpä on yksi vankilapako, kun heviunelma kutsuu.
Matka Norjasta Wackeniin on pitkä ja vaiheikas. Lisäjännitettä Hevimpään reissuun tuovat Impaled Rektumin kintereillä oleva yli-innokas vanginvartija ja kitaristi Lotvosen vanhempien poroteurastamo, jonka pelastaminen purkutuomiolta on koko tarinan keskiössä.
Hevi reissun ohjanneet Juuso Laatio ja Jukka Vidgren palaavat rikospaikalle, ja myös keskeisin näyttelijäkaarti on pysynyt samana. Rooleihinsa edellleen onnistuneesti solahtavat Johannes Holopainen, Max Ovaska, Chike Ohanwe ja Samuli Jaskio muodostavat siis Impaled Rektumin tälläkin kertaa.
Muista vanhoista tutuista Martti Syrjä piipahtaa saamassa sydänkohtauksen. Turon mielitietty Miia (Minka Kuustonen) ja arkkivihollinen Jouni Tulkku (Ville Tiihonen) ovat sen sijaan pudonneet matkasta. Eipä kotikylän hahmoille olisi toisaalta ollut tarvettakaan tarinassa, joka sijoittuu lähes kokonaan Baltian maihin ja Saksaan.
Kuva: © Nelonen Media / Nikita Sevcov
Turhan tuttua tuuttausta
Hevimmässä reissussa on mukana mainioita ideoita, kuten saksalaisen David Bredinin hevilaulaja Rob, jonka on pakko vetää piipusta heliumia, jotta sysisynkästä äänestä saa mitään selvää. Kiitosta elokuvalle voi antaa myös värikkäästä hahmogalleriasta sekä rakkaudesta lajiin. Örinäköörille ei taaskaan ilkeillä, vaan Hevimpi reissu on tehty hyvässä hengessä seisten samalla tasolla vitsailun kohteiden kanssa.
Yleisölle isketään silmää elokuvan mittaan niin monta kertaa, että se näyttää jo elohiireltä.
Hyvästä hengestä huolimatta Hevimpi reissu jää elokuvana puolitiehen, ja siihen on suurimpana syynä erittäin kaavamainen käsikirjoitus, jota on ollut työstämässä ohjaajien lisäksi Ilja Rautsi ja Aleksi Puranen. Taas kerran ilkeä levy-yhtiö koettaa kusettaa puhdasmielisiä muusikoita, sankarilla nousee kusi nuppiin ja tapahtuu hairahdus, joka hajottaa veljeskunnan.
Lopussa tietenkin hymyillään ja puhalletaan taas yhteen hiileen.
Hevimmän reissun tarina on nähty valkokankaalla liian monta kertaa. Elokuva lähteekin kunnolla lentoon vain niissä kohdissa, joissa se irrottelee omaehtoisesti. Näitä kohtia on kompromissilta haiskahtavassa kokonaisuudessa kuitenkin valitettavan vähän.
Komediana Hevimpi reissu on edeltäjänsä tavoin pikemminkin hyväntuulinen kuin hauska. Elokuva kyllä viihdyttää puolentoista tunnin kestonsa ajan, mutta tekijöiden olisi toivonut irrottelevan vielä paljon nykyistä reippaammin. Vuoden 2018 elokuvalle Hevimpi reissu on luonteva ja onnistunutkin jatko-osa, mutta kolmannelle osalle ei nälkää enää jää. Korkeintaan Xytraxia voi tulla vähän ikävä.
HEVIMPI REISSU
”Hevimpi reissu olisi kaivannut paremman käsikirjoituksen.”
