Arvostelu Jake Gyllenhaalin uusi Road House kierrättää kasariklassikkoa huterasti
Patrick Swayzen 1980-luvun kulttiklassikko Road House saa uuden käsittelyn Doug Limanin ohjauksessa. Tällä kertaa timmiin kuntoon pääroolia varten on itsensä treenannut Jake Gyllenhaal.
Ensi-ilta (Prime Video): 21.3.2023
Alkuperäisnimi: Road House
Ohjaus: Doug Liman
Käsikirjoitus: Anthony Bagarozzi & Chuck Mondry, pohjautuu R. Lance Hillin ja Hilary Henkinin alkuperäiskäsikirjoitukseen
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Daniela Melchior, Conor McGregor, Billy Magnussen & Jessica Williams
Pituus: 123 minuuttia
Prime Videon oma ikäraja: K16
Etenkin monelle kasarin lapselle Patrick Swayzen tähdittämä Road House on rakas kulttiklassikko. Rowdy Herringtonin vuonna 1989 ohjaama toimintadraama kertoo portsarista, joka palkataan rauhoittamaan Missourissa sijaitsevaa tienvarsibaaria. Paikan päällä kovanyrkkistä filosofia odottaa kuitenkin enemmänkin siivottavaa.
Tämän päivän silmin 80-luvun Road House tuntuu auttamattoman vanhentuneelta, eikä itse asiassa edes kovinkaan onnistuneelta elokuvalta. Kasarinostalgian nälässään Hollywood on kuitenkin päättänyt tehdä siitä uuden version.
Prime Videon julkaisema, uusi versio Road Housesta siirtää tapahtumat Missourista Floridaan ja myöskin nykypäivään. Doug Limanin (Edge of Tomorrow, Mr. & Mrs. Smith) ohjaaman elokuvan käsikirjoituksesta vastaavat Anthony Bagarozzi ja Chuck Mondry, jotka ovat ottaneet alkuperäisestä elokuvasta sen rungon ja muokanneet suurimman osan kokonaisuudesta uuteen uskoon.
Mutta ei sentään täysin ilman viittauksia Patrick Swayzen elokuvaan, sillä muutama kohtaus on siirretty uuteen versioon lähes sellaisenaan.
Jake Gyllenhaal timmissä kunnossa
Uudessa Road Housessa tiukkaan kuntoon itsensä treenannut Jake Gyllenhaal on Dalton, entinen UFC-ottelija, jolla on synkkä menneisyys ja jonka nyrkkejä pelkäävät kaikki. Menneisyytensä synkkää salaisuutta hän pyrkii nykyelämässään korjaamaan näennäisellä pehmeydellä, ja ottaa nyrkit käyttöön vasta siinä vaiheessa, kun ei saa estettyä tappelua puhumalla.
Jessica Williamsin esittämä Frankie näkee Daltonin potentiaalin ja palkkaa tämän “siivoamaan” Floridassa sijaitsevan tienvarsibaarinsa sitä häiriköiviltä roistoilta. Road House -niminen baari sijaitsee kauniilla merenrantatontilla, jossa olisi potentiaalia korkeatasoisempaankin ravintolapalveluun. Nyt sitä kuitenkin terrorisoivat ilta toisensa jälkeen paikalliset paskiaiset Billy Magnussenin esittämän Benin johdolla.
Ben nimittäin haluaa tontin itselleen, ja näin Dalton joutuu pelkkää suoraviivaista siivousurakkaa suuremman kuvion keskelle ja pelinappulaksi.
Nyrkit ryskyvät
Road House on erikoinen sekoitus rikosdraamaa ja toimintaelokuvaa – eikä kumpikaan osa-alue ei toimi elokuvassa kunnolla. Ihan kuin siinä olisi taustalla piilossa ihan oikeakin elokuva, tai vastaavasti viihdyttävä mättö, mutta nyt se ei ole oikein kumpaakaan.
Samalla sen tunnelmassa on lokaationsa vuoksi jotain samaa kuin Miami Vicessa, mutta sarjan pastellisävyjä rosoisemmassa maailmassa.
Elokuva ottaa suurimmaksi osaksi itsensä hyvin vakavasti, vaikkakin tarinan teemat kaipaavat rinnalleen ennemminkin mustaa huumoria. Sitten kuvaan heitetään esikoiselokuvaroolinsa tekevä vapaaottelija Conor McGregor, jonka esittämä Knox varastaa valokeilan karikatyyrisenä sekopäänä, joka ei tunnu sopivan vakavampaan tarinakokonaisuuteen mitenkään.
Taistelukohtauksiin McGregor tietenkin sopii kuin se paljon puhuttu nyrkki silmään. Knoxin ja Daltonin välinen taistelu on nautittavan rujoa mättöä, joka sattuu lähes kotikatsojassa asti. Taistelukohtauksen koreografiasta ovat siistin tyylikkäät karatepotkut kaukana, mutta tilalla nähdään vapaaottelusta tutumpia, huomattavasti kovempia otteita.
Harmillisesti taistelun dynamiikkaa pilataan viemällä kamera kuvakulmiin, joissa mättö ei enää pääse oikeuksiinsa. Tätä korostavat vielä kummalliselta tuntuvat lähikuvat ja blurraukset.
Sivuhahmot jäävät alikäytetyiksi
Jake Gyllenhaalin Dalton ei ole aivan yhtä filosofinen kuin Swayzen Dalton. Uudesta elokuvasta myös puuttuu aikoinaan Sam Elliottin esittämä mentorihahmo, jonka sijaan Gyllenhaalin Daltonille on annettu rinnalle muita sivuhahmoja.
Useat näistä sivuhahmoista – kuten vaikkapa BK Cannonin esittämä tarjoilija Laura, Daltonin portsarikaverit Billy (Lukas Gage) ja Reef (Dominique Columbus), kirjakaupan Stephen (Kevin Carroll) ja hänen tyttärensä Charlie (Hannah Love Lanier) – jäävät kuitenkin täysin alikäytetyiksi, ja on kuin heidän osuuttaan olisi ajanpuutteen vuoksi päätetty kesken kaiken leikata pois.
Myöskään Daltonin ja lääkärinä toimivan Ellien (Daniela Melchior) välinen romanssi ei toimi samaan tapaan kuin alkuperäisessä elokuvassa. Heidän ensimmäisten treffinsä lokaatio herättää kuitenkin näin talven jälkimainingeissa varmasti kaukokaipuun.
Kaikki tämä luo kokonaisuudesta epätasaisen, helposti unohdettavan sekasotkun, joka ei onnistu koukuttamaan tarinallaan eikä viihdyttämään väkivallallaan. Alkuperäinenkään elokuva ei ole mikään mestariteos, mutta eipä uusi versio siitä ainakaan paremmaksi pistä.
ROAD HOUSE
”Jake Gyllenhaalin tähdittämä uusi Road House tuskin nousee Patrick Swayzen kasarileffan tavoin kulttiklassikoksi.”