Arvostelu | The Mandalorian -sarja on parasta mitä Star Warsille on tapahtunut vuosikausiin

15.09.2020 17:30 | Aki Lehti

The Mandalorian -sarja näyttää aivan julmetun hyvältä ja jopa tavoittaa hetkittäin alkuperäisten Star Wars -elokuvien tunnelman.

Disney Plus -palvelu aloitti tänään vihdoinkin myös Suomessa. Sisäänheittonimikkeenä toimii meilläkin Star Wars -sarja The Mandalorian, jota tuli tarjolle tänään vain kaksi jaksoa, vaikka se nähtiin Yhdysvalloissa jo viime vuoden puolella.

The Mandaloriania ovat kehuneet sekä kriitikot että fanit, syystäkin. Tuoreimmat Star Wars -elokuvat olivat melko kehnoja, mutta The Mandalorian onnistuu siinä missä ne eivät. Sarja palaa Star Warsin juurille, eli se on suurilta osin sekoitus avaruuslänkkäriä ja samuraitarinaa. Kahdeksasta jaksosta koostuva ensimmäinen kausi tuntuu täysin itsenäiseltä teokselta, joka ei ole pelkkää nostalgiaa tai fan servicea. Molempia on tietysti mukana, mutta hyvin vähän. Lähes pelkästään uusiin hahmoihin keskittyvä sarja seisoo siis tukevasti omilla jaloillaan.

Vaikka sarjan pääpäsmäri Jon Favreau ei olekaan ohjannut yhtään jaksoa, hänen osaamisensa ja kädenjälkensä näkyy ja tuntuu kaikkialla. Favreu on sarjan luoja, vastaa kuuden jakson käsikirjoituksesta ja onnistuu esittelemään kasan uusia kiinnostavia sivuosahahmoja, joista monet varastavat show’n päähenkilöltä.

MAINOS | Disney+ nyt Suomessa! Tilaa hintaan 6,99 € / kuukausi tai 69,99 € / vuosi

Pedro Pascalin esittämä The Mandalorian -palkkionmetsästäjä on tahallisesti varsinkin kauden alkupuolella todella yksiulotteinen hahmo, josta ei juuri inhimillisyyttä löydy. Mandalorialaisten koodia ja sääntöjä noudattava pottapää tarvitsee ja löytää ympärilleen juuri oikeat tyypit, joiden kautta päähenkilöstä alkaa välittää. Sääntöjen mukaan hän ei riisu kypäräänsä koskaan, joten Pascalin lisäksi hahmoa esittävät myös ainakin sijaisnäyttelijät Brendan Wayne ja Lateef Crowder.

Oli puvun sisällä kuka tahansa, juuri Pascalin ääninäyttely tekee simppelien periaatteiden miehestä uskottavan.

Palkkionmetsästäjän seikkailuista kertova sarja muistuttaa Star Wars -elokuvista eniten ensimmäistä. Moni planeetoista ja tapahtumapaikoista on aavikkoa ja autiomaata. Päähenkilön haarniskan lisäksi sarjasta ei juuri muuta kiiltävää löydy. Asiat ja esineet ovat kuluneita, rähjäisiäkin. Niiden kautta ja avulla sarjassa näkyy ja tuntuu eletty elämä. Digiefektien sijaan pääosin vanhan koulukunnan tehosteilla toteutetun teoksen maailmat, henkilöt, olennot ja kaikki muukin miellyttää silmää.

Pienoismallit, nuket, puvut, maskit ja lavasteet ovat upeita, mutta ne toimivat näin perhanan hyvin lähinnä sen takia, ettei niitä ole kuvattu green screenin edessä, vaan käyttäen apuna The Volume -tekniikka, jossa lavasteita ympäröivät massiiviset ledinäytöt. Näyttelijät eivät siis joudu kuvittelemaan tietokonetehosteina myöhemmin mukaan lisättäviä maisemia, paikkoja, asioita ja olentoja, vaan melkein kaikki valmiissa teoksessa nähtävä on mukana jo setissä, fyysisenä tai virtuaalisena.

Kahdeksan jakson aikana bongasin The Mandalorianista vain muutaman kehnommalta näyttävän CGI-luomuksen.

Mandalorian kumppaneineen ravaa kertomuksessa lähinnä paikasta A paikkaan B ja takaisin, kohdaten joka jaksossa uuden haasteen tai ongelman, ennen kuin matka voi jatkua kohti seuraavaa seikkailua. Sarjan keskivaiheilla on pari tylsempää, jatkuvasta juonesta turhankin irrallista Sergio Leone– ja Akira Kurosawa -pastissia, jotka sisältävät aivan liikaa tyhjäkäyntiä.

Sarjan parasta antia ovat sivuosahahmot, joita esittävät esimerkiksi Gina Carano, Carl Weathers, Nick Nolte, Giancarlo Esposito, Taika Waititi ja ohjaajakonkari Werner Herzog. Alienit, androidit, ihmiset ja humanoidit eivät ehkä ole kovin moniulotteisia, mutta tuntuvat piristäviltä verrattuina jatko-osaelokuvien henkilöihin, joiden riesana olivat loputtomat suhteet ja kytkyt vuosikymmeniä vanhoihin fanisuosikkeihin.

Show’n varastaa jo ensimmäisessä jaksossa esiteltävä The Child, eli vauva-Yoda. Otus on jättisilmineen aivan mielipuolisen suloinen, ja sille pahaa tahtoville toivoo mahdollisimman tuskaista kuolemaa. Möllösilmä on animatroniikkanukke, yksi upeimmista vanhalla tekniikalla toteutetuista hahmoista kautta aikain. Se näyttää aivan elävältä olennolta ja herättää suojeluvaiston kenessä tahansa. (Vihreästä pikkuotuksesta ei voi kertoa sen ulkonäön lisäksi enempää, sillä muuten mennään spoilerien puolelle.)

The Mandalorian hakee muotoaan koko lyhyen ensimmäisen kautensa ajan. Dialogi on välillä jopa Star Wars -tasolla kammottavaa, tyylistä ja tunnelmasta toiseen hypitään aivan liian nopeasti ja useampi vieraileva näyttelijä on raivostuttavan huono. Silti sarja viihdyttää parhaimmillaan alkuperäistrilogian tavoin rehellisellä eskapismilla, eikä häpeä olla korni, vaan vie aikuiskatsojankin mukanaan. The Mandaloriania voi suositella muillekin kuin Star Wars -faneille, mutta kovimmille diggareille se lienee parasta mitä kaukaisessa galaksissa on tapahtunut vuosikausiin.

Ykköskausi jättää kertomuksen tietysti kesken, mutta onneksi jatkoa ei tarvitse odottaa kauan, sillä kakkoskausi nähdään Suomessa samaan aikaan kuin muuallakin maailmassa. Se alkaa 30. lokakuuta, jota ennen Disney Plussaan tullee meilläkin tarjolle kahdeksan jaksoa sisältävä Disney Gallery: The Mandalorian -dokumentti. Se esittelee yksityiskohtaisesti miksi huippumodernin tekniikan ja perinteisten tehosteiden yhdistelmä näyttää näin hiton hyvältä.

The Mandalorian -sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa löytyvät nyt Disney Plus -palvelusta. Uusi jakso ilmestyy aina tiistaisin.