UUSIMMAT

Arvostelu | Y: The Last Man on taas yksi surkea tv-sarja, joka perustuu loistavaan sarjakuvaan

21.09.2021 19:53 | Aki Lehti

Y: The Last Man -sarja saa alkuperäissarjakuvan fanin raivon partaalle. Lähdemateriaalia tuntemattomalle sarja on täysin yhdentekevää bulkkia.  

Locke & Key, Lucifer, Preacher, Sweet Tooth, Hellblazer, The Umbrella Academy ja niin edelleen. Kaikki loistavia sarjakuvia, joiden pohjalta on tehty viime vuosina korkeintaan keskinkertaisia, mutta lähinnä aivan kamalia tv-sarjoja. Nyt joukon jatkoksi liittyy Y: The Last Man, jonka tv-versio hukkaa lähes kaiken, mikä teki DC Vertigon 60 numeron verran vuosina 2002-2008 julkaisemasta sarjakuvasta upean.

FX-kanava ja Hulu-suoratoistopalvelu eivät ole onneksi vesittäneet aikuislukijoille suunnattua tarinaa tekemällä siitä koko perheen sarjaa. Adaptaatio on osittain melko uskollinen lähdemateriaalille. Se mikä toimii sarjakuvan sivuilla ei silti välttämättä käänny hyväksi tv-sarjaksi, ei vaikka tarinaa muokattaisiin reippaastikin tähän päivään paremmin sopivaksi.

Vajaat parikymmentä vuotta sitten Brian K. Vaughanin ja Pia Guerran Y: The Last Man -sarjakuva oli raikkaan omaperäinen kertomus maailman viimeisestä miehestä Yorickista ja hänen Ampersand-lemmikkiapinastaan. Nyt Y: The Last Man on kliseinen dystopiasarja, jonka premissi tuntuu loppuunkalutulta, vaikkei juonen osalta mitään täsmälleen samanlaista olekaan taidettu nähdä muissa sarjoissa.

Mystinen sairaus tappaa varoittamatta muutamassa minuutissa kaikki maailman cis-miehet vauvasta vaariin. Jokainen y-kromosomin omaava transnaisia myöten kuolee. Sairaus ei säästä edes eläimiä, vaan tappaa kaikki urosnisäkkäät.

Sarjakuvan sivuilla sekoitus realismia ja pöhköjäkin juonenkäänteitä toimi ja tuntui uskottavalta. Tieteiskertomus oli jännittävä, koskettava ja hauska – rehellistä saippuasarjamaista viihdettä, jonka hahmoihin kiintyi väkisinkin ja jolla oli jotain sanottavaakin. Tv-sarjana sama tarina on masentavaa, ennalta-arvattavaa ja epäuskottavaa synkistelyä, jonka hahmoista melkein jokainen on raivostuttava.

Perusidea Yorickista (Ben Schnetzer) ja hänen urosapinastaan avaimina ihmiskunnan pelastamiseen toimii tietysti tv:ssäkin. Mutta sarjamuodossa kertomus, jossa maailman viimeisen miehen Jennifer-äiti (Diane Lane) sattuu olemaan myös uusi presidentti tuntuu pökerryttävän pöljältä. Tarinaan nakataan mukaan vielä omilla teillään oleva Hero-sisko (Olivia Thirlby) ja Ashley Romansin esittämä erikoisagentti 355, jonka tehtävänä on suojella Yorickia ja saattaa tämä yhteen tohtori Allison Mannin (Diana Bang) kanssa, jotta geneetikko voi pelastaa ihmiskunnan.

Eli ei, tv-sarjana kantavan juonikuvion lähtöasetelma ei toimi. Mukana on sarjiksen tavoin melkoinen määrä sivuosahahmoja, mutta sarja keskittyy hahmokehityksen sijaan lähes pelkästään loputtomiin juonenkäänteisiin sekä esittelemään naisten hallitsemaa maailmaa. Yhteiskunta on kuitenkin aivan yhtä sekaisin kuin jos ihmiskunnasta olisi kadonnut puolet sukupuolesta riippumatta.

Showrunner Eliza Clark tuhlaa melkein koko ensimmäisen jakson lukuisten henkilöhahmojen esittelyyn ennen katastrofia. Takaumat ovat turhia ja alleviivaavia. Hahmot taustoineen saisi tehtyä katsojalle tutuiksi, vaikka itse asiaan olisi menty saman tien.

Tunnin tuhlaaminen esimerkiksi Jennifer-äidin poliittisen uran yksityiskohtaiseen esittelyyn sivuhahmoineen on tarpeetonta. Demokraattipoliitikon suhteet muihin valtaapitäviin, kuten istuvan presidentin konservatiivitytär Kimberlyyn (Amber Tamblyn) väännetään katsojalle rautalangasta. Ensimmäisen tunnin ajan Y: The Last Manista tulee mieleen House of Cards -sarjan kehnoimmat jaksot.

Kahden ensimmäisen jakson aikana Yorick ei ole päähenkilö, vaan sarja tuntuu välttelevän hänen kertomustaan ja matkansa alkua viimeiseen asti. Sarjiksesssa Yorick oli hömelö romantikko ja nörtti, joka ei ehkä miettinyt asioita loppuun asti. Sarjan Yorick on raivostuttava riemuidiootti, jonka hölmöydessä ei ole mitään hauskaa tai viihdyttävää. Mukasarkastisia vitsejä viljelevä mies on vain tyhmä ja aivan helvetin ärsyttävä.

Huumori sarjasta uupuu muutenkin kokonaan, mutta Yorickin muuttaminen vinkuvaksi ja kinastelevaksi täystolloksi on anteeksiantamatonta. Miehen mieleen pitäisi mahtua muutakin kuin pelkästään tyttöystävänsä löytäminen. Mikään muu häntä ei tunnu ainakaan näkemämme kuuden jakson aikana kiinnostavan.

Sarja tuntuu osittain jopa häpeävän päähenkilöään. Alkuperäisteoksessa hänen siskonsa oli myös tärkeässä roolissa, mutta nyt Herolle on kirjoitettu täysin tarpeeton taustatarina. Hänen matkansa transsukupuolisen Sam-ystävänsä (Elliot Fletcherin) kanssa tuntuu kiinnostavan tekijöitä jopa enemmän kuin päähenkilön. Heidän kertomuksensa ei ainakaan kuuden jakson aikana etene runsaasta ruutuajasta huolimatta juuri mihinkään. Heron turhauttavan pitkä ja tarpeeton alkuperätarina johdattaa siihen pisteeseen, jossa sisko tuli sarjakuvassa kertomukseen mukaan.

Mystisesti muuttuneen, mutta uskottavan maailman ja sen kiinnostavien hahmojen sijaan Y: The Last Man keskittyy kohtauksiin, joissa matkataan paikkaan a, b tai c, kunnes tapahtuu jotain mukamas jännää tai yllättävää. Yhteistyötä päähenkilöt osaavat tehdä vain joutuessaan pulaan tai hyökkäyksen kohteeksi. Lopun aikaa he lähinnä kinastelevat. Aivoissa uhkaa naksahtaa ärsytyksestä joka kerta kun köpönä CGI-tehosteena toteutettu Ampersand-apina saa käytöksellään Yorickin tekemään vielä jotain eläintäkin typerämpää.

Äidin tarinassa puolestaan ei tehdä muuta kuin kuljeta pitkin Valkoisen talon käytäviä. Virkaansa pakotettu presidentti tuijottaa tyhjyyteen huolestuneen näköisenä ja muut juonivat hänen selkänsä takana.

Sarjakuvan sekoitus tieteisseikkailua ja ihmissuhdedraama toimi loistavasti, koska Yorick oli juuri oikealla tavalla lapsellinen. Hahmo piti sarjiksen tasapainossa, sillä agentti 355:n oli pakko olla jopa yltiövakava hahmo. Koko kertomus eteni vastaavalla tavalla. Mukana oli vakavia teemoja ja suuria uhrauksia, mutta myös reippaasti huumoria jopa odottamattomissa kohdissa.

Y: The Last Man -sarjan tekijät eivät ole tajunneet tämän tasapainoilun tärkeyttä, vaan tarjoavat pelkkää synkistelyä. Tällaisenaan tv-versio on aivan liian monta kertaa nähtyä geneeristä huttua ja täysin hukkaan heitetty mahdollisuus. Pitkään tekeillä ollut adaptaatio on ainakin kymmenen vuotta myöhässä.

Y: The Last Manin kolme ensimmäistä jaksoa tulevat tarjolle Disney+:aan huomenna 22. syyskuuta. Uudet jaksot nähdään aina keskiviikkoisin.

MAINOS | Marvelia, Star Warsia ja paljon muuta – Tilaa Disney+ hintaan 8,99 € / kuukausi tai 89,90 € / vuosi