Uusimmat

Arvostelu: Independence Day 2 on edeltäjäänsä viihdyttävämpi kesähömppä

21.06.2016 08:00 Aki Lehti

Independence Day: ResurgenceEnsi-ilta: 29.6.2016
Alkuperäisnimi: Independence Day: Resurgence
Ohjaus: Roland Emmerich
Käsikirjoitus: Carter Blanchard, Roland Emmerich, Dean Devlin
Pääosissa: Jeff Goldblum, Bill Pullman, Liam Hemsworth, Jessie Usher, Maika Monroe, Sela Ward, Judd Hirsch, Angelababy, Joey King, Vivica A. Fox, Brent Spiner, Charlotte Gainsbourg, William Fichtner
Pituus: 120 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Avaruusoliot hyökkäävät jälleen aiheuttaen mahdollisimman näyttävää tuhoa
Arvostelija: Aki Lehti

3,5/5

Roland Emmerichin jatko-osa 20 vuotta sitten ilmestyneelle Independence Daylle on jättibudjetilla tehtyä purkkaa, joka osaa myös nauraa itselleen, eikä teeskentele olevansa mitään muuta kuin taidolla tehtyä täyspöljää viihdettä.

Ensimmäinen Independence Day tuotti hurjat 800 miljoonaa dollaria, teki Will Smithistä viimeistään superstaran ja oli yksi syy 1990-luvun lopun ja vuosituhannen vaihteen katastrofielokuvien buumille. Silti jatko-osan tekeminen tasan 20 vuotta myöhemmin 200 miljoonan dollarin budjetilla tuntuu melkoiselta riskiltä. Independence Day: Uusi uhka nousee kuitenkin todennäköisesti kesän jättihitiksi ja sen se ansaitsee. Vallan viihdyttävä, tuttuun Roland Emmerich -tyyliin täysin överiksi vedetty katastrofileffa on yllättäen ainakin yhtä hyvä kuin edeltäjänsä.

Juoni on varmaan kaikille jo selvä: avaruusolennot hyökkäävät Maahan toisen kerran, eikä alien-teknologian avulla avaruuteen rakennetusta puolustusjärjestelmästä ole mitään hyötyä Atlantin valtameren kokoisen aluksen jyrätessä kokonaisia suurkaupunkeja palasiksi. Vain kourallinen erikoistyyppejä voi pelastaa maailman, jotka ovat elokuvan ainoat hahmot joista katsojan on tarkoitus välittää. Massiivisen tuhon uhreja ei juuri ehditä surra. Elokuva etenee niin perinteisen katastrofielokuvan kaavan mukaan kuin mahdollista ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Näyttelijäkaartista löytyy monta vanhaa tuttua: Jeff Goldblum, Bill Pullman, Vivica A. Fox, Judd Hirsch ja Brent Spiner, joista kaikille muille paitsi Foxille on keksitty järkevää tekemistä. Hahmot ovat juonikyhäelmän kannalta oikeasti tärkeitä, eivätkä ole mukana vain siksi, että sattuivat esiintymään ensimmäisessä osassa.

Will Smithiä ei saatu jatko-osaan mukaan ja siitä syystä leffa on saanut jo ennakkoon kunnolla kuraa niskaansa. Herran kuva sentään nähdään Valkoisen talon seinällä, sillä olihan mies kunnon sankari, joka ensimmäisessä osassa pelasti maailman avaruusököiltä, mutta heitti henkensä testatessaan ensimmäistä alienien teknologian avulla rakennettua hävittäjää.

Selitys Smithin uupumiselle elokuvasta on totaalisen pöhkö, mutta niin on hyvällä tavalla koko leffakin. Hän oli ehdottomasti ensimmäisen elokuvan stara ja kantava voima, ja joidenkin mielestä jatko-osaa ei voi edes kutsua Indenpendence Dayksi ilman hänen esittämäänsä Steven Hiller -sankaria.

Totuus on kuitenkin se, että herraa ei tule kertaakaan ikävä kahden tunnin aikana.

Se on yksi ja sama ketkä otuksia vastaan taistelevat. Paperinohuet hahmot, heidän väliset suhteensa, ilonsa ja surunsa ovat täysin toissijaista tavaraa. Jättimäisten avaruusalusten hyökkäys ja alieninpirulaisethan tässä ovat pääosassa yhdessä aiheuttamansa tuhon kera, jota riittää reippaasti ensimmäistä osaa enemmän.

Uusina hahmoina mukana on muun muassa kuolleen Hiller-sankarin poika Dylan Hiller (Jessie Usher), joka on tietysti myös hävittäjälentäjä, Patricia Withmore (Maika Monroe), ex-presidentin tytär ja Hillerin tyttöystävä, Jake Morrison (Liam Hemsworth), edellisten ystävä ja myös lentäjä, tohtori Catherine Marceaux (Charlotte Gainsbourg) ja kenraali Adams (William Fichtner).

Heistä oikeastaan kaikki suoriutuvat rooleistaan ihan ok, parhaiten tietysti oikeasti osaavat näyttelijät Gainsbourg, Fichtner ja It Follows -kauhuleffassa loistanut Monroe. Will Smithin korvikkeet nro. 1 ja 2, eli Usher ja Hemsworth ovat totaalisia puupökkelöitä, mutta eipä haittaa. Kuten ei myöskään Bill Pullman ex-pressana, joka taitaa olla herran uran kamalin suoritus. Massit taskuun ja himaan, mikäs siinä.

Uudet ja vanhat hahmot koheltavat, taistelevat, juonivat ja seikkailevat ympäri maapalloa, törmäten toisiinsa loputtomien sattumien kautta siellä sun täällä, jopa avaruudessa.

Mitään sen syvempää sanomaa popcornviihteellä ei ole, mutta leffa liputtaa rauhan ja suvaitsevaisuuden puolesta kaiken tuhon ja taistelun keskellä. Vaikka ihmiskunta tiedostaa alienien hyökkäävän hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa uudelleen, niin leffan alussa maapallon asukkailla näyttää pyyhkivän melko hyvin. Filmin visio vaihtoehtoisesta nykyhetkestä on mukavan positiivinen – valtiot ovat lopettaneet turhanpäiväiset sotansa ja tekevät yhteistyötä. Toisten ihmisten tappaminen on vihdoinkin loppunut uuden vihollisen edessä. Rauhan puolesta! Kuole, kuole penteleen avaruusolio!

Vanhan koulukunnan toimintaseikkailuun kuuluu tietysti myös huumori. Suurin osa vitseistä on yläasteikäisille suunnattua mukahauskaa hölmöä sanailua, mutta onnistuu naurattamaan ihan kunnolla ääneen muutaman kerran. Leffa osaa irvailla myös itselleen, esimerkiksi Jeff Golblumin tokaistessa kaiken tuhon keskellä: ”aina niiden on pakko tuhota tunnettuja maamerkkejä.”.

Ohjaaja Emmerich on elementissään päästessään laittamaan kokonaisia kaupunkeja palasiksi jättibudjetin mahdollistamalla tavalla. Alukset ovat isompia, teknologia on kehittynyt kummallakin osapuolella ja avaruusoliot ovat entistä verenhimoisempia.

Promopätkissä ja mainoksissa tietokone-efektit eivät näytä kovin kummoisilta, mutta kolmiulotteisena jättikankaalta katsottuna ne toimivat jopa omituisen hyvin. Fiilis on koko ajan niin sarjakuvamainen pateettisessa tuhovimmassaan, ettei tehosteiden odotakaan näyttävän realistisilta

Traileri löytyy tuosta alempaa, mutta sitä tai varsinkaan vielä pidempää kansainvälistä versiota ei todellakaan kannata katsoa. Jälkimmäinen spoilaa liiankin tuttuun nykytyyliin suunnilleen kaikki leffan jo muutenkin arvattavissa olevat juonenkäänteet. Yksi syy miksi leffa yllätti näin positiivisesti oli taatusti se, että en ollut nähnyt siitä sekuntiakaan liikkuvaa kuvaa ennakkoon.

Vastoin kaikkia odotuksia Independence Day: Uusi uhka on ensimmäistä elokuvaa viihdyttävämpi tekele, vaikka tuntuukin vähän uusintaversiolta. Sarjaa on tarkoitus jatkaa, joka tulee enemmän kuin selväksi leffan lopussa. Se lupaa mahdollisesti vielä näyttävämpää ja järjettömämpää menoa.

PlusMiinusNolla:

+ Suurempi, näyttävämpi, pöhkömpi, kalliimpi ja täysin överiksi vedetty ensimmäisen osan toisinto
+ Ei edes yritä teeskennellä olevansa muuta kuin ammattitaidolla tehtyä viihdettä
+ Ei ota itseään liian vakavasti
– Miksi avaruusolioilla ei ole käytössään Windows 10 -käyttöjärjestelmää!?
– Bill Pullman, hei kamoon, koita nyt pysyä hereillä! Ihan kohta pääset kotiin, yksi kohtaus vielä.
0 Tämä jos joku vaatii oikean mielentilan ja perinteisen aivojen narikkaan jättämisen viihdyttääkseen.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat