Arvostelu | Syvälle Marvelin sarjakuvahistoriaan sukeltava Marvel’s 616 on paras Disney Plus -palvelussa julkaistu dokumentti

22.11.2020 10:56 | Aki Lehti

Disney Plussan Marvel’s 616 -dokumenttisarja on harmittavan epätasainen. Parhaat jaksot sukeltavat syvälle Marvelin omituisimpien hahmojen historiaan ja kehnommat ovat melkein kuin dvd-bonusmateriaalia.

Disney Plus -palvelu on ehtinyt julkaista jo Suomessakin muutaman dokumenttisarjan, joissa kurkistetaan kulissien taakse, esitellään sarjojen sekä elokuvien historiaa ja näytetään millaista on työskennellä jättiyhtiön palveluksessa erilaisissa duuneissa.

Kahdeksasta jaksosta koostuva Disney Gallery: The Mandalorian oli parhaimmillaan todella mielenkiintoinen dokkari The Mandalorian -sarjan ensimmäisestä tuotantokaudesta. Disney Insider esitteli vähän kaikkea huvipuistoista leluihin ja kaikkeen siltä väliltä, mutta muistutti liikaa mainosta. Kiehtova rekvisiittamaailma oli todellakin aiheensa puolesta kiehtova, mutta kiersi liikaa kehää.

Yhteistä kaikille Disney-dokumenteille, making of -pätkille ja tekijöiden esittelyille on aina ollut se, että ne suhtautuvat aiheisiinsa melkein täysin vailla kritiikkiä. Paras tuore esimerkki taitaa olla Star Wars: The Rise of Skywalker -Blu-raylta löytyvä The Skywalker Legacy, kolmen tunnin mittainen kertomus elokuvan teosta. Se sisältää runsaasti todella mielenkiintoista materiaalia, mutta on melkein pelkkää selkääntaputtelua ja toisiaan kilpaa kehuvia näyttelijöitä ja tekijöitä. Pätkä on silti parempi kuin itse elokuva.

Toissa päivänä 20. marraskuuta Disney Plussaan kokonaisuudessaan tarjolle tullut kahdeksasta jaksosta koostuva Marvel’s 616 -sarja vaikuttaa muutaman ensimmäisen jakson perusteella loistavalta dokumentilta. Se tuntuu olevan suunnattu vähän varttuneemmille Marvel-sarjakuvien ystäville, nörteille joilla on Marvel Comicsin historia jo ainakin auttavasti hallussa. Muutaman jakson jälkeen ainakin tämä Marvel-sarjisten intohimoinen fani sai kuitenkin pettyä.

Sarja on turhan epätasainen. Siinä ei ole mitään vikaa, että aiheita käsitellään positiivisen kautta, mutta useampi jaksoista on tyylin takia pelkkiä pintaraapaisuja.

Joka jaksolla on eri ohjaaja, joka tietysti vaikutttaa lopputulokseen vähintään yhtä paljon kuin käsiteltävä aihe. Heti alkuun on isketty koko paketin paras episodi, esimerkiksi Sushimestari Jiron unelma -ohjaajana tunnetun David Gelbin katsaus vuosina 1978 ja 1979 Japanissa esitettyyn Spider-Man-sarjaan, jolla ei ole juuri mitään tekemistä alkuperäisen Hämähäkkimiehen kanssa.

Gelp päästää ääneen mahdollisimman monta 41 jaksoa sisältäneen japanilaisen Spider-man-sarjan tekijöistä ja näyttelijöistä.

Supaidāman oli rehellinen lastenohjelma ja jo yli 40 vuotta sitten aikuiskatsojalle aivan täyttä campia. Siitä vastasi Toei-tuotantoyhtiö, joka sai melko vapaat kädet tehdä mitä huvittaa. Mukana onkin lafkalle tuttuja robotteja, toineen toistaan kahjompia pahiksia ja pikkubudjetin johdosta huimaa mielikuvitusta vaatineita erikoistehosteita sekä vaarallisia stuntteja.

Japanilaisen Spider-Manin tekijät vaikuttavat aidosti otetuilta ohjaajan kiinnostuksesta aihetta kohtaan. Päähenkilö Takuya Yamashiroa / Hämähäkkimiestä näytelleen Shinji Tōdōn innostus on tarttuvaa. Myös Hirofumi Koga -stuntmiehen tarinat tempaavat mukaansa, sillä hänen temppujaan ei taatusti tehtäisi nykypäivänä. Suurin osa niistä oli hengenvaarallisia.

Aikoinaan japanilaisesta Spider-Manista ei tiedetty juurikaan maan rajojen ulkopuolella, sillä sen esittäminen muualla oli kiellettyä. Vuonna 2009 Marvel julkaisi kaikki 41 jaksoa nettisivuillaan englanninkielisillä teksteillä varustettuna. Supaidāman ei tietenkään ole koskaan ollut suuren yleisön juttu, mutta jonkin verran syvemmällä Marvel-nörtteilyssä olevat tietävät sen.

Sarjasta kertovan jakson pääpointti on lopulta se, että vaikka monet sarjakuvien hahmoista toimivat alkuperäismuodossaan maassa kuin maassa, niin niitä voidaan rukata ja säätää radikaalistikin eri kulttuureihin sopiviksi.

Toivottavasti Disney Plus julkaisee jossain vaiheessa kaikki Supaidāman-jaksot, sillä virallinen dvd on myyty ajat sitten loppuun ja nettikaupoista löytyy lähinnä piraattiversoita.

Yksi Marvel’s 616 -sarjan parhaista jaksoista nähdään heti toisena. Korkeammalle, pidemmälle, nopeammin kertoo naisista, joiden rooli Marvel Comicsin historiassa on paljon suurempi kuin moni ehkä tietää. Paremmin näyttelijänä tunnetun Gillian Jacobsin ohjaama jakso on myös todella syväluotaava.

Marvel Entertainmentin varapääjohtaja Sana Amanat kertoo aluksi lapsuudestaan 1980-luvun New Jerseyssä, jossa supersankarisarjiksia diggaava muslimityttö oli melkoinen outolintu. 82-vuotias kuvittaja Trina Robbins selittää kuinka asiat olivat toisin 1940-luvulla, jolloin suunnilleen kaikki amerikkalaislapset sukupuolesta riippumatta lukivat sarjakuvia. Vuosikymmenen lopussa lehtiä julkaistiin niin mielipuolisia määriä, että niistä löytyi suosikki kenelle tahansa. Noin 70 miljoonaa amerikkalaista luki sarjiksia säännöllisesti ja noin puolet heistä oli tyttöjä ja naisia.

Jakso esittelee useita eri vuosikymmenillä sarjakuvia tehneitä naisia. Loppupuolella Amanat kertoo vielä tarkemmin lapsuudenkokemuksistaan, joista hän sai innoituksen luoda Kamala Khan -sarjakuvahahmon. Teini-ikäinen tyttö on myös Ms. Marvel -sankari, mutta muuten hahmo on kuin Amanat nuorena. Hän ja G. Willow Wilson työstivät hahmoa pidemmälle ja lopputuloksena oli yksi viime vuosien parhaista Marvel-sarjakuvista. Uuden Ms. Marvelin ja samalla Marvelin ensimmäisen muslimisankarin lehti alkoi ilmestyi vuonna 2013 ja siitä tuli jättihitti, johon pohjaava sarja nähdään Disney Plussassa ensi vuonna.

Marvel’s 616 -sarjan jaksojen pituudet vaihtelevat 38-71 minuutin välillä.

Lelujen ja sarjakuvien suhteeseen keskittyvä Pakkaukseton on harmittavan lyhyt, eikä ehdi esitellä aihettaan tarpeeksi laajalti. Näyttelijä Sarah Ramosin ohjaama jakso esittelee muun muassa valokuvaaja Mitchel Wun, joka ottaa upeita kuvia leluista. Vaikka Wu saakin kiitettävästi ruutuaikaa, niin hänen omalaatuinen taiteensa tuntuu menevän ohjaaja Ramosilta yli hilseen. Pääosiin nostetaan lelujen suunnittelijat ja Marvel-pamput. Useat Marvelin johtavissa asemissa olevista ihmisistä ovat rehellisiä faneja, mutta heidän päästessä ääneen sarja tuntuu turhan usein mainokselta.

Joka jaksossa on mukana reippaasti tunnetta, mutta usean episodin kohdalla lähestymistapaa olisi voinut miettiä tarkemmin.

Esimeriksi dokumentaristi Andrew Rossin cosplaysta kertova Asu päälle! -jakso avaa sen 1930-luvulle asti yltävää historiaa tarkemmin vain muutaman minuutin ajan. Sen jälkeen jakso keskittyy vain neljään todella intohimoiseen cosplay-harrastajaan. He ansaitsevat tietysti tulla nähdyiksi, mutta jakso ei kerro aiheestaan tavalliselle tallaajalle tarpeeksi uutta, vaan näyttää suunnilleen kaikille tuttuja asioita.

Cosplay-harrastajille jakso on todennäköisesti todella tylsä, avatessaan aihetta suunnilleen yhtä syvällisesti kuin siitä kertovan Wikipedia-artikkelin ensimmäinen lause. Ross onnistuu myös näyttämään tuhansien ihmisten cosplay-tapahtumista kuvia, joissa harrastajat ovat pukeutuneet pelkästään Disneyn omistamiksi hahmoiksi.

Marvel’s 616 ei missään tapauksessa ole huono sarja, mutta turhan moni sen jaksoista tuntuu hukatulta mahdollisuudelta. Kaikki episodit ovat oikein viihdyttäviä, mutta sarja harhailee sarjakuvahistorian keskellä ehkä turhan moneen suuntaan. Vioistaan huolimatta se on Disney Plussan paras dokumentti tähän mennessä.

Jos 616 sarjan nimessä ihmetyttää, niin suosittelen lukemaan Marvelin juuri julkaiseman kirjailija ja sarjakuvantekijä David Thorpen haastattelun, jossa hän avaa keksimäänsä 616-termiä hauskan monimutkaisesti.

MAINOS | Disney+ nyt Suomessa! Tilaa hintaan 6,99 € / kuukausi tai 69,99 € / vuosi

Muropaketin uusimmat