Haastattelu: Laura Birn ja Perttu Leppä jälleen yhdessä

Kaista kohtasi 8 päivää ensi-iltaan -leffan tähden Laura Birnin ja ohjaaja-käsikirjoittaja Perttu Lepän. Luonnonlahjakkuutena valkokankaat valloittanut Birn kertoi, mikä on paras kehu näyttelijälle ja kolmannen elokuvansa viimeistellyt Leppä puolestaan vinkkasi, miten näyttelijän työstä tehdään mahdollisimman helppoa.

Laura Birn on imarreltu. Perttu Lepän uusin elokuva 8 päivää ensi-iltaan on mittatilaustyö Birnille ja Mikko Leppilammelle.
”Se on näyttelijälle suurin kunnianosoitus, että joku on työskenneltyään meidän kanssa inspiroitunut. Ei paljon tarvinnut harkita, lähteekö mukaan”, Birn sanoo.

Kyseessä on kolmas ja viimeinen osa Lepän trilogiassa, joka sai alkunsa melkein vuosikymmen sitten Pitkästä kuumasta kesästä ja saapui Helmien & sikojen kautta tähän, 8 päivää ensi-iltaan -elokuvaan. Matkalla on siirrytty joensuulaisesta poikalaumasta kohti pääkaupunkia ja kahden näyttelijän pääosaparia, vaikka heidän ympärillään pyöriikin edelleen porukkaa.

”Olen tykännyt tehdä brittityyppistä komediaa, jossa porukka pyörii yhteisen lähtökohdan ympärillä. Mutta toisaalta taas Helmien ja sikojen yhteydessä Lauran ja Mikon välillä oli orastava romanssi. Siitä jäi hyvä fiilis, että mietin jos jatkaisi samalla mallilla, mutta tekisi pienen twistin eli nostaisi päähenkilöiksi naiset ja romanttisen aspektin mukaan”, Leppä muistelee.

Lopputuloksena oli kertomus Vilmasta, joka haluaisi näytellä – ja on hyvä siinä – mutta ei nuorempana kokemansa auto-onnettomuuden takia uskalla avautua. Hänen vastaparinaan on sarjahurmaaja Lauri, joka huomaa mitä Vilman pinnan alla piilee.

Birn ei hermoile

Suomeen ei mahdu samaan aikaan kovin montaa todellista elokuvatähteä, mutta Laura Birniä voidaan pitää yhtenä heistä. Roolit Helmissä ja sioissa ja lottaelokuva Lupauksessa nostivat hänet nopeasti esille, mutta Birn ei tunne siitä stressiä.

”Musta tuntuu, että elän vieläkin urani alkuvaihetta. En ole tähän mennessä ajautunut kriisiin, vaan nautin siitä tosi paljon. Välillä tuntuu hassulta, että tämä on ammatti eikä vain… että on kivaa”, hän sanoo.

Hieman yllättävää on se, että vaikka Birn tunsi ennalta jo monet 8 päivää ensi-iltaan -elokuvan työryhmästä, hän oli hieman epävarma vanhojen tuttujen tapaamisesta. Helmien ja sikojen kuvaukset olivat sujuneet mainiosti, mutta siitä oli kulunut jo muutama vuosi, joten ehkä välit olisivat saattaneet ehtiä kylmentyäkin.

Huoli osoittautui turhaksi.

”Kun perusporukalla on hyvä fiilis, siihen on helppo tulla mukaan. Se ei ole sisäänpäin lämpiävä. En ole koskaan tavannut itsekästä näyttelijää”, Leppä selittää.

Vaikka iso osa ihmisistä oli vanhoja tuttuja, Leppä harjoitutti heitä silti normaalin määrän eli kuukauden verran. Ohjaajan huoleksi jäi varmistaa, että siirtymä rennon tuntuisista harjoituksista hyvinkin kiireiseen kuvaustilanteeseen ei tuntunut liian suurelta. Elokuvassa on ajottain rento, lähes improvisoitu tunnelma, josta on tullut Lepän tavaramerkki.

”Luulen että se perustuu enemmänkin siihen, että meille annettiin tilaa, jotta saadaan teksti sopimaan omaan suuhun. Perttu pyrki siihen, että kaikki vaikuttaa luontevalta. Jos se vaikuttaa, että ei edes näytellä, sehän on paras palaute mitä voi saada”, Birn sanoo.

Valkoisen paperin pelko

Perttu Leppä käsikirjoittaa ja ohjaa elokuvansa itse. Ehkä se osaltaan selittää, miksi niiden välillä on toisinaan pitkäkin tauko. Edellisestä työstä pitää ehtiä toipua kaikessa rauhassa, ennen kuin pää on tarpeeksi selvä uusien asioiden pohtimista varten.

Sitä paitsi Leppä on hyvä välttelemään kirjoittamista, aivan kuten kaikki ammatikseen kirjoittavat.

”Perinteisesti paperikammo on sellaista luokkaa, etten pysty kirjoittamaan kuin iltayhdeksän jälkeen. Tälläkin kertaa kun tuli viimeinen kirjoitusvaihe, muutin työhuoneelle käytännössä asumaan”, hän kertoo.

”Nyt huomasin, että kun heti herättyä ryhtyi hommiin, pystyi tekemään toisen stintin. Pisti vain kahvin tippumaan ja radion päälle. Heti kun tuli muuta maailmaa ajatuksiin, alkoi ajatus harhailla.”

Kun paperia alkoi löytyä muualtakin kuin paperikorista, oli aika näyttää tekstiä luottolukijoille. Heitä olivat dramaturgi Jukka Asikainen ja Lepän avopuoliso Kitu. Palaute oli välillä ankaraakin.

”Oli sellainen versio, että kun odottelin kapakassa avovaimoani, niin jo askeleista näin, että nyt meni mettään. Kamalinta oli tietysti se, että sen tiesi koko ajan itsekin”, Leppä kertoo.

Aina täytyy uskaltaa lisää

Perttu Leppä aikoo jatkaa kokoillan elokuvien parissa. Ehdokkaita seuraavaksi projektiksi on jo muutama, mutta ideoita täytyy hautoa kaikessa rauhassa, jotta ne kestävät pitkän elokuvan paineet.

Laura Birn on puolestaan hakemassa uusia haasteita ulkomailta. Hän lähtee Espanjaan, vaikka kielen kanssa on vielä vähän niin ja näin.

”Jokaisessa projektissa tulee lisää itsetuntemusta. Espanja tuntuu vähän pelottavalta, haastavalta”, hän sanoo.

Näyttelijän välineet ovat kokonaisvaltaisia: oma elämä kaikkine kauheuksineen, oma keho kaikkine muhkuroineen. Uskallus ja itsetuntemus kasvavat kuitenkin työn myötä, ja aina riittää opittavaa. Birnin mukaan tärkeintä on uskaltaa olla läsnä omana itsenään, heikkouksia myöten.

”Joka kerta kun aloittaa uuden jutun, se vaatii omien kynnysten ylittämistä. Tein ensimmäiset juttuni 19-vuotiaana. Nyt olen 26. Itseluottamus kasvaa elämässä ja ammatissa.”