Isiemme liput

Clint Eastwood on vanhoilla päivillään käynyt ahkeraksi. Nyt hän on ohjannut kaksi elokuvaa, jotka kertovat eräästä toisen maailmansodan tärkeimmistä Tyynellä valtamerellä käydyistä taisteluista. Myöhemmin teattereihin saapuva Kirjeitä Iwo Jimasta esittelee konfliktia japanilaisten näkökulmasta. Sitä ennen Likainen Harry saattoi valmiiksi Isiemme liput, joka seuraa Joe Rosenthalin kuuluisassa valokuvassa esiintyneiden sotilaiden elämää ennen ja jälkeen lipunnoston.

Elokuva pomppii aikatasoissa edestakaisin kuin hätääntynyt jänis. Se alkaa nykyhetkestä, jossa eräs sotilaiden pojista haastattelee veteraania. Sitten loikataan sotaan, josta hypätään eteenpäin aikaan taisteluiden jälkeen, jonka jälkeen palataan taas juoksuhautaan. Siellä tutustumme päähenkilöihin: arvostaan epävarma Ira Hayes (Adam Beach), lääkintämies John ”Doc” Bradley (Ryan Philippe) ja lipevän oloinen Rene Gagnon (Jesse Bradford).

Alussa he ovat viattomia poikasia, jotka eivät tiedä, mihin ovat joutumassa. Laivasto saapuu Iwo Jimaan, kun elokuvasta on kulunut 45 minuuttia. Sen hiljainen hiekkaranta ennakoi veristä maihinnousua. Kun helvetti lopulta repeää, veri ja raajat lentävät ympäriinsä tavalla, joka tuo mieleen Pelastakaa sotamies Ryanin. Kuvat ovat raakoja ja järkyttäviä, mutta eivät lopultakaan mitään ennennäkemätöntä. Eastwoodin vakielokuvaaja Tom Stern on yhdessä tuotantosuunnittelija Henry Bumsteadin ja puvustaja Deborah Hopperin kanssa koonnut Isiemme lipuille niin tumman ja pestyn ilmeen, että se tuo mieleen mustavalkoisen valokuvan. Se on taatusti ollut tekijöiden tarkoituskin.

Toiset kolme varttia myöhemmin lippu nostetaan salkoon. Valokuvaaja Joe Rosenthal ehtii paikalle vasta, kun lippu korvataan toisella. Siitä alkavat sekaannukset. Lipunnostosta otettu kuva leviää Yhdysvalloissa kaikkien lehtien etusivuille, ja esikunta haluaa tuoda sankareiksi kohonneet omat pojat takaisin emomantereelle keräämään rahaa sotaponnistuksen eteen. Enää ei vain ole selvää, ketkä kuvassa oikein ovat. Sitä paitsi siihen mennessä kuudesta kuvassa olleesta sotilaasta kolme on kuollut, eivätkä loput ole erityisent halukkaita ratsastamaan kuolleiden tovereidensa maineella.

Kuva otettiin taisteluiden viidentenä päivänä, mutta kamppailu saaresta jatkui vielä yli kuukauden, Bradley huomauttaa. Mikä on oikeutettua, mikä propagandaa? Tätä totuuden, valheen ja oikeudentunnon verkkoa selvitellään pitkään ja hartaasti. Käsikirjoittajat Paul Haggis ja Williams Broyles Jr korostavat moneen otteeseen, etteivät he ole sodan vaan sotamiesten puolella. Lopputulos on kuitenkin turhankin sotkuinen, sillä sodanaikaisten flashbackien lisäksi koko elokuva on itse asiassa kerrottu nykyhetkessä työskentelevän, isänsä armeijakavereita haastattelevan Bradleyn pojan tarinana. Näkökulman ja aikatasojen vaihtelu syö voimaa elokuvalta, joka olisi voinut olla tehokkaampi, jos se olisi vain todennut asioita niiden selittelyn sijaan.

Isiemme liput
Yhdysvallat 2006
K-15

Ohjaus Clint Eastwood
Käsikirjoitus Williams Broyles Jr., Paul Haggis
Pääosissa Ryan Phillippe, Jesse Bradford, Adam Beach, Paul Walker, Jamie Bell, Barry Pepper, John Benjamin

Kesto 135 minuuttia