Naapurini Totoro

Paras teattereissa tänä vuonna nähtävä piirroselokuva on lähes kaksikymmentä vuotta vanha japanilaisanimaatio. Naapurini Totoro on ohjaajalegenda Hayao Miyazakin puhdasverisin lastenelokuva. Samalla se on oppitunti siitä, kuinka tehdä elokuvaa samaan aikaan niin lapsille kuin aikuisillekin ilman, että edellisiä kohdellaan alentuvasti ja jälkimmäisiä huvitetaan Matrix-viittauksilla.

1950-luvulle sijoittuvassa tarinassa isästä ja kahdesta tytöstä koostuva perhe muuttaa maalle, samalla kun heidän äitinsä on toipilaana sairaalassa. Lapsille uusi ympäristö on täynnä seikkailuja: on pelottavan oloinen mutta turvalliseksi osoittautuva puutalo, lähellä kasvava valtava puu ja ennen kaikkea metsän siimeksessä asustava Totoro, metsän kuningas.
Totoro ei ole maailman hienoin animaatio. Se ei ole edes Miyazakin paras anime, sillä siitä tittelistä kisaavat Prinsessa Mononoke (1997) ja Henkien kätkemä (2001). Molemmat ovat komeampia ja monisyisempiä elokuvia kuin Totoro, jonka draama on pienempää ja piirrosjälki yksinkertaisempaa.
Silti Totoro on ainutlaatuisen viehättävä. Ehkä se johtuu karvapeitteiseltä Esko Nikkarilta näyttävästä jättimäisestä Totorosta. Kenties siitä, että jännitys ei synny väkivallan uhasta, kuten niin monessa Disney-tuotannossa. Päähenkilöt, 4-vuotias Mei ja hänen 10-vuotias Satsuki-siskonsa, ovat täydellisen uskottavia. Suomenkielisen version ääninäyttelijät Iida Malinen ja Roosa Viitanen ovat rooleissaan mahtavia tavalla, josta edes alkukieliseen elokuvaan ihastunut animefani ei voi valittaa.
Hauskana detaljina myös Totoron ääni on dubattu, vaikka karvainen metsän kuningas ei sano yhtään ymmärrettävää sanaa.

Miyazakin luontosuhde on näytillä monissa hänen elokuvistaan, niin myös Totorossa. Itse metsän kuningas on kunnioitettava olento, seikkailut tapahtuvat metsässä ja pikku-Mei tahtoo ehdottomasti viedä potevalle äidilleen maissintähkän. Totorosta puuttuu kuitenkin teknologian demonisointi, joka on esimerkiksi Mononoken syvin konflikti.
Tärkeimmäksi teemaksi kohoaa lasten välinen suhde. Samaan aikaan kun lapset ihastelevat Totoroa, aikuiset voivat nauttia kenties kaikkien aikojen realistisimmasta lapsikuvauksesta. Siskojen välinen ystävyys ja kisailu on vangittu filmille tavalla, jonka kuka tahansa voi tunnistaa.
Elokuvan hidas tahti voi hämmentää ripeämpään kerrontaan tottuneita, mutta kun Totoron rytmiin kerran pääsee mukaan, ei sen tahtoisi loppuvan.

Naapurini Totoro (Tonari no Totoro)
Japani 1988

Käsikirjoitus ja ohjaus Hayao Miyazaki.
Pääosissa Iida Malinen, Roosa Viitanen, Ville Haapasalo, Titta Jokinen ja Minna Haapkylä.

Kesto 86 minuuttia.