Uusimmat

Onni von Sopanen

15.08.2006 23:22 Olli Sulopuisto

Onni von SopanenOnni Sopanen (Kaarlo Somerto) on yksitoistavuotias poika, jolla menee omasta mielestään huonosti. Eettisesti ylivalveutunut teini-ikäinen sisko (Oona Linnasalmi) huutaa päin naamaa, isän autoa joutuu häpeämään koulukavereiden edessä ja koulun kivoin tyttökin tuntuu ihastuneen luokan uuteen tulokkaaseen Miroon (Alex Anton), joka kiusaa Onnia. Itse asiassa asiat ovat niin vinksallaan, että Onni alkaa epäillä syntyperäänsä. Ehkä hän onkin vaihdokas, hyvän perheen lapsi.

En tiedä teistä muista, mutta ainakin minä olin nuorempana varma siitä, että kaltaiseni fiksun lapsen täytyy olla adoptoitu. Toisin sanoen Onni von Sopanen on yleismaailmallinen tarina yhteenkuuluvuudesta ja -kuulumattomuudesta, kouluelämän karikoista ja rasittavista siskoista.

Sympaattisen elokuvan vahvin puoli on Johanna Hartikaisen käsikirjoitus, joka on yhtä aikaa fiksu, hauska ja uskottava. Rautalangasta vääntäminen jää vähälle, mikä on miellyttävää. Lapset eivät ole hassuja siksi, että he puhuvat tyhmiä, vaan koska he puhuvat kuten lapset. Kouluelämää kuvataan rehellisesti, eikä kiusaamista moralisoida etusormi pystyssä, vaan huomattavasti hienovaraisemmin. Lällättelyä kuullaan juuri sellaisista omituisista pikkuasioista, joista lapset toisiaan kiusaavat.

Ohjaaja Johanna Vuoksenmaa saa lapsinäyttelijöistä irti melkoisesti, ja aikuisetkin pärjäävät hyvin. Kari Väänäsen esittämä karrikoitu liikunnanopettaja jää heikoille, sillä hänellä ei yksinkertaisesti ole mitään näyteltävää. Prometheus-leirillä hurahtanut sisko on yhtä uskottava ja hauska kuin rippileiriltä lahkolaiseksi kääntynyt fundamentalisti. Hahmo ei mene silti hukkaan, sillä sisarusten välinen konflikti näyttää kuitenkin valkokankaalla tutulta. (Ihan totta, siskot ovat rasittavia.)

Minua elokuva nauratti useaan otteeseen, eikä kertaakaan hahmojen kustannuksella, vaan aina heidän mukanaan. Ensimmäinen puolituntinen onkin elokuvan hauskin. Ei loppukaan ole nauruja vailla, mutta draama valtaa alaa.

Kenties kyse on vain sävynvaihdosta, mutta dramaturgisesti loppuelokuva hapuilee hieman. Onnin ongelma esitellään varsin myöhään, ja sitten se jakautuu moneen suuntaan. On epävarmuus omasta lapsuudesta, kränä siskon kanssa ja koulukiusaaja. Toki ne sopivat kaikki temaattisesti yhteen, mutta juonenkuljetus kärsii hajaannuksesta hieman. Siitä seuraa, että kaikki vaikeudet ratkeavat varsin nopeasti. Se tuntuu hieman liian helpolta, kun pulmien kasautumista ja kehittymistä on kuitenkin seurattu kaikessa rauhassa.

Lopuksi toivomus opettajainkoulutuslaitoksille kautta maan: Miksei kaikilla voi olla samanlaista opettajaa kuin Jarkko Pajusen esittämä VP? Rauhallinen, oikeamielinen ja hassua kirjakieltä puhuva opettaja on lihaksi tullut pedagoginen unelma.

Onni von Sopanen
Suomi 2006

Ohjaus Johanna Vuoksenmaa
Käsikirjoitus Johanna Hartikainen
Pääosissa Kaarlo Somerto, Oona Linnasalmi, Julius Vakkuri, Alex Anton, Minna Suuronen, Robin Svartström, Jarkko Pajunen, Kari Väänänen, Meri Nenonen ja Tobias Zilliacus

Kesto 95 minuuttia

Muropaketin uusimmat