Riisuttu mies
Käsikirjoituskiista siivitti Aku Louhimiehen uuden elokuvan ilmestymistä. Keskusteluohjelmat yhä päivittelevät ja pohdiskelevat elokuvan kuvaa maailmasta, jossa papitkin ovat vain ihmisiä. Uskomattomasta ennakko- ja jälkipromootiosta huolimatta Riisuttu mies on ennen kaikkea pettymys. Louhimiehen edellinen ohjaus Paha maa osui ja upposi sydämeen. Riisuttu mies ei jätä jälkeäkään.
Antti Virtanen on turkulainen pappi, joka on naimisissa entisen piispan tyttären kanssa. Kuuliainen ja kiltti pappivaimo Tuula kannustaa miestään hakemaan avautuvaa piispan virkaa. Matka piispan saappaisiin astumiseen ajaa Antin kriisiin itsensä, valintojensa ja ihmissuhteidensa kanssa. Oman mausteensa soppaan tuo seurakunnan uusi työntekijä Vilma, joka poikkeaa perinteisen papin klaanista ja saa Antin kiinnostuksen heräämään. Kun mies joutuu asettamaan vaa’alle ystävyytensä Markku-papin kanssa ja uuden imagonsa, Antin on pakko katsoa itseään peiliin.
Riisutun miehen suurimmaksi ongelmaksi muodostuu päättämättömyys siitä, onko elokuva komedia vai draama. Vaikka elokuvan tekijät luokittelevat tuotoksensa komedian piiriin, häivähtää elokuvassa dramaattisia pätkiä, joiden olisi toivonut kairaavan aihetta pintaa syvemmälle. Elokuvasta jää maku, että tulenarasta aiheesta on pyöräytetty komedia, jotta aihetta voi ja uskaltaa käsitellä. Draaman olisi pitänyt tarttua aiheeseen jykevämmin kuin komedian.
Kirkon, papin ja uskon kyseenalaistaminen ja arvostelu on vielä arka aihe Suomessa. Siksi Louhimieheltä olisi voinut odottaa jotakin syvällisempää kuin pissikakkahuumorin sävyttämää perinteistä ihmissuhdesähläystä. Pappien maailma toimii elokuvassa valitettavasti vain kulissina, jonka puitteissa käsitellään liikaa suuria aiheita pinnallisesti. Alkoholismin, avioliiton, pettämisen, ystävyyden, hyväksymisen ja erilaisuuden ymppääminen samaan parituntiseen on liian tuhti paketti komedialle.
Vaikka aihepiiri ja käsikirjoitus ei sinänsä vakuuta, näyttelijäkaarti tekee loistavaa työtä. Samuli Edelmann ansaitsee aplodit juustohampurilaisia mässyttävänä Anttina, joka myöhästelee häistä ja hautajaisista. Matleena Kuusniemi vakuuttaa kilttinä aviovaimona, Jussi Parviainen onnistuu limaisessa roolissaan ja Pentti Siimes naurattaa vanhuksena. Laura Malmivaaran stereotyyppisen erikoisen ihmisen rooli on ainoa, joka tuntuu liian tutulta ja turvalliselta. Roolikehikot eivät anna Malmivaaralle mahdollisuutta revitellä. Neonpunainen tukka ja tummaihoinen poika eivät riitä tekemään roolista vallankumouksellista.
Vaikka Riisuttu mies ärsyttää, sen parissa voi viihtyä. Elokuva rullaa kiitettävästi eteenpäin, vaikka juonenkäänteet eivät saa hurraamaan. Kaiken ontuvan ihmissuhdekriiseilyn lomassa ainoastaan Antin ja Markun ystävyyden kuvaus koskettaa ajoittain. Jos Louhimies olisi tehnyt Riisutusta miehestä varteenotettavan ja vakavan papin rooliin kunnolla pureutuvan draaman, olisi se ehkä kerännyt median huomiota hieman eri merkeissä. Tällaisen mediafarssin jälkeen voi heittää ainakin hetkeksi hyvästit maailmanvalloitukselle.
Riisuttu mies. Suomi 2006.
Ohjaus: Aku Louhimies.
Näyttelijät: Samuli Edelmann, Matleena Kuusniemi, Mikko Kouki, Laura Malmivaara.
119 min. K15.
