Uusimmat

Rock’n’Roll Never Dies

31.12.2006 18:51 Olli Sulopuisto

Rock'n'Roll Never DiesRock’n’Roll Never Dies on aluksi pirun hauska elokuva Tigeristä (Samuli Edelmann), pienestä pojasta ison miehen kehossa. Sitten siitä kehkeytyy pirun vakava Forrest Gump -mukaelma, josta hauskuus tippuu pois.

Tiger, jonka nimi muuten lausutaan ’tiker’, pitää rockista ja opiskelee kirjoittamista työväenopistossa. Nuoruusvuosista kirjoitetut muistelmat avaavat Tigerin maailman katsojalle, ensin epämääräisemmin ja loppua kohti yhä selvemmin. Tigerin tärkeimmät ihmiset ovat isä (Risto Tuorila) ja äiti (Marjukka Halttunen), jotka ovat ehdottoman ylpeitä erikoisesta pojastaan.

Elokuvan kirjoittanut ja ohjannut Juha Koiranen antaa näyttelijöille tilaa ja aikaa. Pitkät ja vakaat otot korostavat esiintyjien välisiä suhteita, katseita ja asentoja. Samalla se korostaa alkupuolen deadpan-huumoria kohtauksissa, joissa muilla ihmisillä on ajoittain vaikeaa suhtautua maailmaan samalla stoalaisella asenteella kuin Tigerin perhe. Pientä metahupia kaivetaan myös kertojana toimivan Tigerin tavasta ennakoida sanatarkasti muiden hahmojen repliikkejä. Katsojalle alleviivamattomuus on herkkua, koska se ei tyrkytä tulkintoja valmiina.

Kovin komediallisena alkava elokuva saa vähitellen vakavampia sävyjä, kun Tigerin tilanne käy ilmeisemmäksi. Samalla kun päähenkilön forrestgumpismi käy ilmeisemmäksi, elokuvan ote katsojasta lipsuu. Esimerkiksi sinänsä mainio opettajan (Seppo Halttunen) monologi nöyryyden opettamisesta leffan keskivaiheilla käy yksinkertaisesti yksitoikkoiseksi, kun se vain jatkuu ja jatkuu. Se, mikä aluksi tuntui elokuvantekijän itseluottamukselta, onkin loppua kohden vain kyvyttömyyttä karsia ylimääräistä.

Rock’n’Roll Never Diesin 131 minuutista voisi tiputtaa pois ainakin 30. Parhaiten sen voisi tehdä loppupäästä, jossa lapsuudenystävät palaavat kuvaan ja Tigerin tapaus selvitetään katsojalle pohjamutia myöten. Toki elokuvalle pitää saada päätös, mutta nyt se on samaan aikaan sekä liian yksityiskohtainen (Tigerin tila) että liian ylimalkainen (kaikki muut).

Hapanimelät makuyhdistelmät ovat vaativia valmistettavia. Koiranen on ryhmineen saanut ainekset hyvin kasaan, mutta kypsennysvaiheessa olisi pitänyt olla enemmän malttia. Tässä muodossaan Rock’n’Roll Never Dies ei pidä aromeja erillään, vaan sotkee niistä epämiellyttävän keitoksen.


Rock’n’roll Never Dies
Suomi 2006
S

Ohjaus ja käsikirjoitus Juha Koiranen
Pääosissa Samuli Edelmann, Marjukka Halttunen, Risto Tuorila, Seppo Halttunen

Kesto 131 minuuttia