Ruokala Lokki
Kesällä 2005 Helsingin Punavuoressa kuhisi. Yksi kaduista oli päivänä jos toisenakin täynnä kuvauskalustoa ja suosittu lounasravintola virallisesti lomalla. Suomessa nyt tehdään muutenkin liki kaikki elokuvat kesäisin, mutta tämän tuotantoryhmän tarina oli hieman toinen: se oli nimittäin japanilainen. Käytännössä Ruokala Lokkia oli toki tekemässä liuta suomalaisia ja pääkolmikkoa lukuun ottamatta näyttelijät ovat myös kotimaisia.
Japanilainen Naoko Ogigami (Yoshino’s Barber Shop) halusi kertoa tarinan yritteliäästä japanilaisesta, joka aikoo menestyä ruokapaikkaa pitämällä kaukana kotoaan. Tämä tomera nainen on Sachie (Satomi Kobayashi), jonka Ruokala Lokki pyrkii markkinoimaan suomalaisille diner-tyyppistä rentoa ruokailua ilman sen suurempia ravintola-hienosteluita. Mutta me suomalaisethan olemme epäluuloisia ja juroja. Sachien ensimmäinen asiakaskin, Tommi Hiltunen (Jarkko Niemi), on Japani-hullu, jonka kanssa kommunikaatio sujuu pojan hyväntuulisen asenteen ja japanin kielen taidon ansiosta.
Kehiin ilmaantuu hiljalleen toinen japanilaisnainen ja vielä kolmaskin. Sachien rinnalla sekä Midori (Hairi Katagiri) ja Masako (Masako Motai) vaikuttavat hieman omalaatuisilta. Kaikkia kuitenkin yhdistää halu paeta kotimaasta jonnekin kauas. Mielenkiintoisimmaksi henkilöksi nousee Masako, joka tätimäisine tyyleineen ilmaantuu lähes tyhjästä Helsinkiin ilman matkatavaroita. Suomeen ilmakitaran MM-kisojen innostamana matkannut Masako pistää kuntoon sydänsuruisen alkoholisti-naisen elämän ja marssii suomalaiseen sienimetsään rauhoittumaan poimimalla kantarelleja käsiveska tiukasti kainalossa.
Jotenkin toivoisi, että jos ulkomaalainen kerrankin Suomea ja suomalaisuutta sivuavan elokuvan tekee, näkyisi ruudussa muutakin kuin Marimekkoa ja Helsingin kauppatorin lokkeja, eikä kuva kansanluonteesta toistaisi sitä ikuista kaavaa melankolian ja sisäisen rauhan romanttisesta sekoituksesta. Mutta ehkä tässäkin on miettimisen paikka. Jos sekä Yôko Muren alkuperäisromaani että Ogigamin muokkaama käsikirjoitus asiat näinkin kliseisesti näkevät, on niissä pakko olla jotain perää.
Elokuvassa on tiettyjä häiritseviä piirteitä, jotka voivat johtua myös kahden elokuvatuotantokulttuurin törmäämisestä. Dialogi ei ole kovin luontevaa etenkään suomalaisten lauseiden osalta, ja japanittarista kyllä näkee, etteivät he replikoidessaan täysin ymmärrä kaikkea sanomaansa. Tarina on myös pirstaleinen, lapsenomaisella logiikalla etenevä, ja jotkut ihmiskohtalot jäävät harmillisesti toisten jalkoihin.
Ruokala Lokki jättää ristiriitaisen tunteen ainakin suomalaiselle katsojalleen. Päähenkilö Sachie on henkilönä yhtä suuri arvoitus lopussa kuin alussakin, eikä arvoituksellinen herttaisuus aivan vakuuta. Myönnettäköön kuitenkin, että leffan jälkeen muutamallekin katsojalle tuli käsittämätön himo japanilaisiin riisiruokiin.
Kamome Shoduko
Japani 2006
Ohjaus ja käsikirjoitus Naoko Ogigami
Rooleissa Satomi Kobayashi (Sachie), Jarkko Niemi (Tommi), Masako Motai (Masako), Hairi Katagiri (Midori), Markku Peltola
Kesto 102 min
