Suden vuosi

Virpi Hämeen-Anttilan romaaniin perustuva Suden vuosi on nykyaikaista suomalaista elokuvaa: pohjalla on tunnettu teos, kameran taakse on palkattu hyväksi tiedetyt ammattimiehet ja pääosiin yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta. Ainekset ovat siis kasassa, mutta millainen elokuva niistä on saatu?

Krista Kosonen esittää Saria, tyrmäävän älykästä ja kaunista kirjallisuudenopiskelijaa. Nuori nainen tahtoisi itsenäistyä, mutta hänen vanhempansa eivät tahdo päästää epilepsiaa sairastavaa tytärtään pois ulottuviltaan. Kari Heiskanen on Mikko Groman, pölynpuremiin kirjoihin rakastunut dosentti, joka on niin uppoutunut työhönsä, ettei hän huomaa elämänsä murenevan samalla ympäriltä.

Alkumetreillä elokuva kahlaa symboliikassa turhankin raskaasti. Dialogi sisältää lausuntoja tyyliin ”kaikki mitä haluat on jo täällä” ja Gromaneiden koti on niin tarkkaan suunniteltu, että se näyttää melkein sisustuslehden parodialta. Yliopistoväellä on rusetit ja sikarit, opiskelijoilla puolen vuoden opintotuen hintaiset vaatteet. Kyse on kuitenkin vain siitä, että elokuvantekijöiden valitsema tyylilaji ei ole arkirealismia, vaan tyyliteltyä todellisuutta.

Aivan viime hetkillä tarina tuntuu loikkivan eteenpäin turhan nopealla tahdilla. Sitä ennen ristiriitoja ja ongelmia oli rakennettu huolella, mikä saa loppuratkaisun osaltaan tuntumaan liian helpolta. Product placementin piikkipaikka on myönnetty epilepsialle. Vaikka kyseessä on olennainen osa tarinaa, hyppäävät valistavat tietoiskut silti ajoittain silmille.

Parhaimmillaan elokuva on yksittäisissä kohtauksissa, kuten Sarin ja Mikon istuessa jälkimmäisen huoneessa. Siinä vältetään genren kliseet ja annetaan tilalle jotain todentuntuisempaa. Sitä paitsi Kosonen ja Heiskanen toimivat parina hyvin yhteen: kun toinen antaa, toinen malttaa ottaa ja toisin päin. Molempien roolit on kirjoitettu sen verran moniulotteiseksi, ettei kumpikaan hallitse elokuvaa yksin. Se on hyvä.

Olli Saarela on osoittanut jo aiemmin osaavansa yhdistää populaarin muotokielen ja hyvän henkilöohjaamisen – tai onnistuneen roolittamisen, miten vain. Suden vuosikin näyttää ja kuulostaa hyvältä, mistä on varmasti kiittäminen Saarelan uutta työryhmää, Ruotsissa ansioitunutta kuvaajaa Robert Nordströmiä, äänisuunnittelija Kyösti Väntästä, lavastaja Päivi Kettusta ja pukusuunnittelija Anne-Maria Ylitapiota.

Tuottaja Ilkka Matila on intoillut Suden vuoden olevan Suomen olosuhteissa uudenlainen elokuva. Trailerissa Suden vuotta markkinoitiin melkeinpä jännärinä, mikä ei kyllä ihan pidä paikkaansa. Hieno rakkaustarina se kuitenkin on.