Kamera, suorituskyky ja akkukesto

Kamera, suorituskyky ja akkukesto

Kuten edellä kerrottiin, taittuvanäyttöisen puhelimen runkoon ei saa mahdutettua yhtä syviä kameraelementtejä kuin perinteiseen älypuhelimeen, minkä vuoksi kameroiden polttovälit ja siten kuvakennojen koot jäävät varsin pieniksi. Kaikki puhelinvalmistajat yrittävät peittää kameroidensa teknisiä heikkouksia ja parantaa kuvan laatua ohjelmallisesti esimerkiksi yhdistämällä useita valotuksia yhdeksi lopulliseksi kuvaksi. Lisäksi kuvia prosessoidaan monin eri tavoin ennen tuloksen paketointia käyttäjän näkemäksi kuvaksi.

Vertasimme Honor Magic V3:n kuvia iPhone 14 Pro Max -puhelimeen. Alta löydät vertailukuvapareja erilaisista kuvaustilanteista sekä havaintoja kuvanlaadusta.

Tässä kuvaparissa näkyy hienoinen rajausero, sillä iPhonen 1x-kamera taltioi aavistuksen Honoria leveämmän näkymän. Koiran karvoja tutkimalla voidaan todeta, että molempien kameroiden kyky erotella yksityiskohtia hyvässä valossa on hyvin samanlainen. iPhonen tuottamassa kuvassa koiran turkin värit vastaavat huomattavasti paremmin todellisuutta, kun taas Honorin kuvassa niin turkki kuin mäntyjen rungot sekä kanervan kukat ovat korostetun punertavia.

Kuvapari on kuvattu molemmilla puhelimilla Muotokuva-tilassa, jossa laitteen ohjelmisto pyrkii imitoimaan suurikennoisella järjestelmäkameralla ja suuriaukkoisella objektiivilla otetun kuvan lyhyttä syväterävyyttä. iPhone onnistui tässä kuvassa selvästi paremmin, sillä kuvan yksityiskohtia tutkimalla on hyvin vaikea löytää kohtia, joissa kuva paljastuu keinotekoisesti toteutetuksi.

Honorin kuvassa koiran turkin reunat leikkautuvat huomattavasti jyrkemmin ja osa karvoista katkaistaan tylysti poikki. Kuvan vasemmassa reunassa myös osa kanervan varsista katkeaa epäluonnollisella tavalla.

Hieman kauempaa telekameralla kuvattu pari kääntää tilanteen toisin päin. iPhonen telekameran resoluutio on merkittävästi Honorin 50 megapikselin kennoa pienempi, joten iPhonella on vähemmän tietoa käytössä syvyyskartan laskemiseen. Tämän näkyy pahoina ongelmina niin kanervissa kuin koiran turkin reunoissa.

Honorin kuvassa on muutamia pieniä prosessoinnin jälkiä, mutta yleisesti kuva on kaksikosta parempi. Erikoisesti telekameralla Honor sai koiran turkin värin myös huomattavasti paremmin kohdilleen.

Pihlajan oksasta otettu lähimuotokuva menee pahasti pieleen kummallakin kameralla, sillä terävän ja pehmeän alueen rajat vaihtelevat todella oudosti, eikä kumpaakaan kuvaa voi pitää luonnollisena. Värintoistollisesti kuvat ovat hyvin lähellä toisiaan.

Honorin taittuva rakenne mahdollistaa sen, että näytön päälle sijoitetun pikkuisen selfie-kameran sijaan omakuva on mahdollistaa ottaa myös puhelimen pääkameraa käyttäen. Tällöin esikatselu esitetään kätevästi kameran vierellä laitteen etunäytöllä.

Oheinen kuvapari osoittaa, että selfie-kuvien ottamiseen tai videopuhelun puhumiseen on syytä käyttää puhelimen pääkameraa aina kun mahdollista. Kuvan erottelukyky, yleinen värintoisto sekä kontrasti ovat pääkameran otoksessa merkittävästi pientä selfie-kameraa paremman.

Tällä testikuvaparilla testasimme kameroiden kykyä yhdistää useita eri valotuksia tilanteessa, jossa kuvan dynamiikka (kirkkaiden ja varjoisten alueiden ero) ylittää kameran kuvakennon kyvyn taltioida suuria valaistuseroja. Tässä testissä Honor tuotti selvästi iPhonea luonnollisemman lopputuloksen, sillä iPhonen kuvassa kirkkaan polun ylipalaneet kohdat ovat muuttuneet oudon keltaiseksi. Honorin kuvasta on vaikea löytää kovin pahoja jälkiä prosessoinnista.

Tässä maisemakuvassa nähdään taas, kuinka iPhone taltioi hieman Honoria leveämmän kuva-alueen laajakuvakameralla. Honorin on jättänyt kuvan varjoalueet hyvin tummiksi, kun taas iPhone on avannut niitä huomattavasti enemmän. Honorin kuvassa taivas on oudon värinen, mutta sentään koko alueelta tasainen. iPhonen kuvan yläreunan sininen vastasi paremmin muistikuvaa tilanteesta, mutta puulinjan lähellä sininen muuttuu häiritsevästi sinivihreäksi. Kumpikaan puhelin ei onnistunut tässä kuvassa hyvin.

Metsän syvässä varjossa otetussa kuvaparissa nähdään merkittävä tulkintaero. iPhone on jostain syystä korostanut vaahteran lehtien vihreää aivan hohtavaksi, ja samalla vähentänyt ruskeiden lehtien värit liki harmaaksi. Honorin kuva on merkittävästi luonnollisempi.

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että Honorin kameroiden kuvanlaatu on yleisesti hyvä, mutta ei loistava. Vaikka pääkameran kuvakenno on hieman pienempi kuin monissa perinteisen mallisissa älypuhelimissa, sen tuottamat kuvat ovat miellyttäviä myös vähässä valossa kuvatessa. Honor on ottanut kuviensa prosessointiin varsin maltillisen ja neutraalin linjan, mikä on hyvä asia.

Laajakuvakameran ja telekameran kuvia sen sijaan ei voi kehua, sillä miniatyyrikokoisten kuvakennojen takia niiden tuottamat kuvat eivät kestä lähempää tarkastelua edes hyvässä valossa kuvatessa. Kummankaan kameran kohdalla suuresta resoluutiosta (laajakulma 50 megapikseliä, tele 40 megapikseliä) ei ole käytännössä mitään iloa, sillä kuvien käytännön erottelukyky ei ole yhtään parempi kuin iPhone 14 Pro Maxissa (12 megapikseliä). Kuvissa ei näy kohinaa, sillä se on siivottu pois ohjelmallisesti, mutta eipä sinne juuri jää yksityiskohtiakaan.

Kameraohjelmistosta löytyy myös kohdetta seuraava automaattitarkennustoiminto, jossa käyttäjä lukitsee kuvasta haluamansa kohteen ja kameran ohjelmisto pyrkii sen jälkeen pitämään tarkennuksen kohteessa, vaikka kuvaa rajaisi voimakkaastikin uusiksi. Testeissämme kamera osasi seurata pienellä neliöllä merkittyä kohdetta varsin hyvin, mutta itse tarkennus ei valitettavasti muuttunut lainkaan toiminnon mukana.

Magic V3:n käyttö videokamerana vastaa kokemusta valokuvatesteistä. Pääkameraa käyttäen videokuvan laatu on värien ja kontrastin osalta yleisesti hyvin miellyttävä, vaikkakin värikylläisyys voi olla jopa hieman liioiteltu.

Ohjelmisto vakauttaa videokuvaa todella voimakkaasti. Itse videota kuvatessa etsinkuva jumiutuu niin voimakkaasti paikoilleen, että käyttäjästä voi tuntua, että kamera ei salli liikettä lainkaan. Onneksi tallennetussa video kuva liikkuu luonnollisemmin, vaikka digitaalista vakautusta käytetään varsin paljon.

Pääkameralla videokuva on kuitenkin yleisesti ottaen hyvä ja käyttökelpoinen. Hyvin hämärässä kuvatessa kamera tuottaa hyvin tummaa kuvaa ja antaa varjojen leikkautua suosiolla mustaksi. Vertailukohtana käytetty iPhone 14 Pro Max erotti samoista varjoista vielä jotain yksityiskohtia.
​
​Laajakulmakameralla ​kuvan värintoisto on selvästi vaaleampi ja latteampi, ja kameran liikkuessa kuvassa näkyy selvästi enemmän digitaalisia häiriöitä. Kuvan dynamiikka ei myöskään riitä estämään puun oksien välistä pilkistävää sinistä taivasta palamasta puhki. Ero pääkameran kuvaan on suuri.

Telekameran kuva poikkeaa sekin molemmista edellä mainituista. Kuvan kontrasti on liioiteltu, ja kameran liikuttaminen näkyy kuvassa häiritsevinä nykäyksinä ja kuvan hetkellisenä pehmenemisenä. Telekameran käyttöä suosittelemme välttämään, sillä sen tuottaman kuvan laatu ei kestä tarkempaa tarkastelua.
​
​Hyvälaatuista videota tavoiteltaessa on syytä pitäytyä pääkameran käytössä aina kun mahdollista, varsinkin jos ei kuvaa kirkkaassa päivänvalossa. Laajakulmakameraa voi käyttää hyvässä valossa silloin tällöin tarpeen mukaan, mutta silloin ylivalotusta on varottava tarkasti säätämällä valotuskorjausta manuaalisesti. Tämä onnistuu täsmälleen samoin kuin iPhonessa eli pitämällä sormea ruudulla halutun valotuskohteen päällä ja säätämällä sitten kuvaan ilmestyneen neliön viereltä valotuskorjaussäädintä ylös tai alas.
​
Esimerkkivideossa on kuultavissa muutamia tuulesta aiheutuneita matalataajuuksisia häiriöitä. Testipäivä oli kohtuullisen tuulinen, joten häiriöitä olisi luullut esiintyvän enemmänkin. Puheääni kuulostaa luonnolliselta ja selkeältä

Puhelimen raakaa laskentatehoa mittaavissa testeissä totesimme, että puhelimen suoritus riippuu melko paljon sekä laitteen lämpötilasta että siitä kumpi näyttö on käytössä. Tämä tuntuu toki loogiselta, sillä laitteen suoritin ja grafiikkapiiri sijaitsevat vain puolen normaalin puhelimen paksuisessa rungossa, jonka kyky johtaa lämpöä pois on rajoitettu. Lisäksi päänäyttöä käytettäessä kuvan pikseliresoluutio on puolet pienempi kuin tablet-näytöllä, mikä rasittaa näytönohjainta enemmän.

Lisäksi puhelimen Snapdragon 8 Gen 3 -suoritin mahdollistaa kaksi erilaista suorituskykytilaa. Laitteen asetuksista voi Akku-osiosta ottaa käyttöön Suorituskykytilan, joka antaa sovelluksille mahdollisuuden lukita CPU-pääsuorittimen kellotaajuuden, pyytää lisää CPU-ytimiä käyttöön sekä hallita näiden asetusten kestoa. Kyseessä ei siis ole ylikellotus, sillä kellotaajuutta ei kasvateta normaalin maksimin yli. Toiminto ei vaikuta GPU-grafiikkasuorittimen toimintaan tai muistin nopeuteen, joten peleissä toiminnolla ei pitäisi olla merkittävää vaikutusta.

Alla esitetyt mittaustulokset on saatu poimimalla paras tulos useista mittauksista, jotta lämpötilan vaikutus saataisiin minimoitua. Magic V3:n tulokset on esitetty erillisiä palkkeina niin näyttö avattuna kuin suljettuna. Lisäksi useimpien palkkien kohdalla on esitetty kaksi tulosta, joista parempi edustaa edellä mainittua suorituskykytilaa (merkitty SK-tilaksi).

Geekbench-testiohjelmalla Honor Magic V3 löi pöytään korkeimman mittaamamme tuloksen, kun näyttö oli suljettuna ja käytössä oli Suorituskykytila. Normaalitilassa laitteen tulos oli hyvä, mutta ei poikkeuksellinen. Tulos oli hyvin positiivinen, sillä ohut rakenne ei tunnu merkittävästi rajoittavan laitteen suorituskykyä. Ero suljetun näytön ja avatun näytön välillä ei ollut merkittävä.

Sama jatkui AnTuTu-testissä, sillä laite saavutti huipputuloksen riippumatta siitä, oliko Suorituskykytila päällä tai ei. Tässä testissä mitattu suorituskyky oli selvästi parempi näytön ollessa suljettuna.

Graafista suorituskykyä mittaavassa GFXBench-testissä Honor Magic V3 sen sijaan ei pärjää kuin keskinkertaisesti. Kaikissa osatesteissä perinteisen muotoinen OnePlus 12 on suurella marginaalilla Honoria parempi. Erikoisesti myös edeltäjämalli Honor Magic V2 pesi V3:n. Testi ajettiin useita kertoja, mutta tulos ei muuttunut. Tulokset olivat lähes identtiset kummallakin näytöllä.

PCMark-testissä Magic V3:n tulos on taas hyvä, mutta ei aivan poikkeuksellinen. Suorituskykytilalla on merkittävä vaikutus tulokseen, mutta käytettävällä näytöllä ei ole suurta vaikutusta.

Akun kapasiteetin ja sen keston osalta Honorilla on taskussaan merkittävä etu. Laitteessa käytetään Honorin kolmannen sukupolven Silicon-Carbon-akkua. Kyseessä on edelleen litiumioni-tyyppinen akku, mutta sen anodimateriaalina käytetään grafiitin sijaan piistä ja hiilestä koostuvaa materiaalia. Tämän luvataan nostavan akun energiatiheyttä sekä laajentavan lämpötila-aluetta, jossa akku toimii parhaiten.

Oli syy sitten missä tahansa, Honor on saanut mahtumaan ohueen puhelimeensa selvästi etenkin taittuvanäyttöisiä kilpailijoita suuremman akun (ilmoitettu kapasiteetti 5150 milliampeerituntia). Tämä näkyy myös akkumittauksissa, sillä näytön ollessa suljettuna laite saavutti jälleen huipputuloksen. Akku latautuu varsin nopeasti, sillä täysin tyhjästä pääsee 80 prosentin varaukseen noin tunnissa.

Tablet-tilassa akkua kuluu selvästi enemmän, mikä on toki ymmärrettävää suuren näyttöpinta-alan vuoksi. Mutta silloinkin tulos on muihin testaamiimme puhelimiin verrattuna vähintäänkin hyvä.

Poikkeuksellisen ohut rakenne ei siis missään mittauksessa ollut Honor Magic V3:lle merkittäväksi haitaksi. Yhteenvetona voimme todeta, että kyseessä on erinomaisen suorituskykyinen älypuhelin niin näyttö suljettuna kuin avattuna tablet-muotoon. Ja runsaasta tehosta huolimatta laitteen akkukesto on erittäin hyvä. Tulokset eivät juuri jätä toivomisen varaa.