Kingdom Under Fire: Circle of Doom (360)
Sanakirjasta katsomalla löytää tylsistymiselle pitkän ja hienon määritelmän, mutta sellaista ei oikeastaan edes tarvita, sivulle voisi vain liimata kuvan Kingdom Under Fire: Circle of Doomista. Peli on nimittäin kuin tiivistettyä tylsyyttä.
Kyllästymisen verhon takaa paljastuu toimintaroolipeli, josta on unohdettu niin roolipelielementit kuin toimintakin. Jäljelle jää käsittämätön todistekappale, jonka perusteella korealaisilta voisi kieltää pelien tekemisen.
Ei voi kuin ihmetellä tätä logiikkaa. Kingdom Under Fire -sarjan aiemmat osat olivat Dynasty Warriors -tyyppisiä, toimitnapainoitteisia strategiapelejä, joissa pelaaja komensi valtavia armeijoitaan sotakentillä. Metallimusiikki pauhasi ja ruumispinot kasvoivat vähälukuisen faniporukan hykerrellessä. Nyt tulee se looginen harppaus, sillä pelisarjan kolmas osa on yksinkertainen ja puiseva toimintaroolipeli. Mitä ihmettä välissä tapahtui?
Tämä kysymys on myös pelin juoni, sillä kuusi Kingdom Under Fire -pelisarjan legendaarista sankaria on kadonnut johonkin. Heidän oletetaan kuolleen, mutta tosiasiassa he ramppaavat seesteisessä maailmassa, jossa unen ja todellisuuden välinen verho on äärimmäisen hatara. Periaatteessa mielenkiintoinen lähtökohta, josta otetaan hyöty irti vain yrittämällä raottaa pelien ja unen välistä verhoa nukuttamalla pelaaja.
Kingdom Under Fire: Circle of Doom on nimittäin käsittämättömän tylsä peli. Se on graafisesti pätevä, mutta täysin sieluton. Sen musiikki on mitäänsanomatonta huiluttelua, joka saa silmäluomet lerppumaan. Melkoisena sankaritekona myös taistelu kymmeniä vihollisia vastaan on saatu käsittämättömän tylsäksi puuhaksi tiivistämällä sankarin elämä toistuvaksi hyökkäysnapin paineluksi. Mitään muuta ei ole tehtävissä, sillä sankarit eivät osaa torjua, eivät väistellä, eivätkä taktikoida.
Eivät tosin osaa hirviötkään, sillä onnettomat hilautuvat sankarin viereen seisoskelemaan ja odottavat sangen säyseinä väistämätöntä kuolemaansa. En voi kyllä syyttää, sillä itsekin toivoisin kuolemaa, jos olisin syntynyt pelin maailmaan.
Kaverinkarkotin
Jos ei halua kärsiä yksin, mukaan voi kutsua myös kolme kaveriaan Xbox Liven välityksellä, jolloin pelin todelliset juuret paljastuvat – tämähän on todella kevyen luokan nettiroolipeli! Sankarikvartetti komppaa täysin lineaarisissa kentissä tappamassa satoja pikkumosia ja kenttien lopusta löytyviä pomoja, toivoen jatkuvasti saavansa mahdollisimman kovia satunnaisesineitä.
Tässäkin tosin mennään metsään, sillä esineistä puuttuu niinikään kaikki mielikuvitus ja into. Missä ovat legendaariset, tulta syöksevät miekat, kokonaisia hirviömuodostelmia ilmaan lennättävät tykit ja eeppiset panssarit? Ainakaan minun innostusmittarini ei värähdä montakaan pykälää ylemmäs, jos tunnin työn palkintona saan panssarin, joka on yhtä kestopistettä lukuun ottamatta identtinen jo omistamani kanssa.
Tuntuukin pahasti siltä, että peliä ei ole suunniteltu niinkään innokkaan kehitystiimin, kuin virkamiehistä ja insinööreistä koostuvan komitean toimesta. Korealaisten massiivimoninpelien pelaajat tuntevat ilmiön – teknisesti pätevä, mutta täysin sieluton ja innoton tekele, joka tuntuu enemmänkin toiselta työpaikalta, kuin videopeliltä. Sopisi kenties maanisten potilaiden rauhoitteluun hullujenhuoneilla, mutta ei viihdekäyttöön.
Tekijä: Blueside
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1-4 (Xbox Live)
Pelin kotisivu: http://www.kufcod.com/
Lue lisää eDomesta
Dark Messiah of Might & Magic – roolipeliklassikosta synkäksi toimintapeliksi
Genji: Dawn of the Samurai -ennakko (PS2)
Kingdom Under Fire: The Crusaders (Xbox)
Ninety-Nine Nightsissa tunteillaan 360:n taistelukentillä
Toimintaa ja seikkailuja – Neverwinter Nights 2 ja Hellgate: London
Untold Legends: The Warrior’s Code (PSP)
