Requital (PC)
Jo lähes kuolleeksi julistettu PC-roolipelien genre on viimeisen parin vuoden aikana saanut paljon kaivattua tekohengitystä useiden laadukkaiden pelien muodossa, etenkin viime vuoden lopussa julkaistun puolalaisperäisen Witcherin kautta.
Tässä tohinassa voi helposti unohtua, että myös vähemmän laadukkaita roolipelejä julkaistaan. Venäläisvalmisteinen Requital on surullinen muistutus tästä tosiasiasta.
Requitalia markkinoidaan toimintapainotteisena roolipelinä. Tämä pitää paikkansa, suurin piirtein. Pelaaja on Wolfhoundiksi kutsuttu yksinäinen soturi, heimonsa viimeinen eloonjäänyt. Pelin taustatarinaa ei juuri selvitellä, eikä sellaista pahemmin edes ole. Wolfhoundin tehtävänä on kostaa perheensä murhanneelle ilkiölle. Matkan varrella autetaan fantasiamaailman ihmisiä mitä moninaisimmissa ongelmissa ja pistetään paloiksi vino pino pienempiä pahiksia.
Paperilla ja ensisilmäyksellä hommaan on haettu hieman diablomaista tatsia. Hahmon liikuttelu hoidetaan hiirellä ruudulla klikkaamalla ja näppäimistön tehtäväksi jää kameratyöskentely ja menutoiminnot. Tuttua hommaa lajityypin veteraaneille.
Fantasiamaailma itsessään luo illuusiota avoimuudesta ja pitkistä välimatkoista, mutta tosiasiassa pelaajan liikkuminen on rajoitettu läpinäkyvillä seinillä alueita yhdistäville teille ja näiden välittömään läheisyyteen. Free-roam meininkiin ja lajin nykystandardeihin tottuneelle ratkaisu tuntuu tökeröltä ja halvalta, eikä varsinaisesta tutkimisen riemusta voi puhua.
Jos pelin sankari ei varsinaisen seikkailun lomassa pääse metsään, niin valitettavasti peli itsessään menee sinne lähes jokaisella mahdollisella osa-alueella. Lupaava meininki alkaa jo ennen pelin aloittamista: pelin installointiohjelma on installoitava, ennen kuin varsinaisen pelin installoinnin pariin pääsee. Tämän jälkeen meno onkin sitten tasaisen jyrkkää alamäkeä.
Ei laatua, ei mukavaa
Roolipelejä ei perinteisesti arvioida pääsääntöisesti teknisten ominaisuuksien perusteella, joten miten peli pärjää roolipelinä? Tutkimisen ja löytämisen riemua ei juuri ole, hahmonkehitys rajoittuu sankarin neljän perusominaisuuden kasvattamiseen ja tehtävät ovat perinteistä ”tapa mökkö/hae esine X ja tule takaisin” ja englanninkielinen dialogi parhaimmillaan siedettävää, pääosin sekä lapsellista että huonosti kirjoitettua.
Graafisesti peli on karu, ja suhteettoman raskas maailman laajuuteen ja grafiikan laatuun nähden. Erityisesti läheltä ihmiset ja esineet näyttävät todella ankeilta, ja asutuskeskukset ovat säälittäviä ja puoliautioita hökkelikyliä joissa esimerkiksi taloihin ei pääse sisälle.
Heikon ja tahmaisen graafisen toteutuksen vielä ehkä kestäisi, mutta peli on myös käsittämättömän buginen. Pitkät lataustauot, ruudun satunnaisen jäätymiset ja esimerkiksi inventaarioruutuun siirtymisestä aiheutuvat pelin kaatumiset alkavat olla jo täysin anteeksiantamatonta touhua. Päivitystä vissiin luvattiin joskus mutta ei ole näkynyt. Rehellisyyden nimissä en usko että sekään olisi pelastanut tarpeeksi.
Requital on epäonnistuja lähes jokaisella osa-alueella. Se on jo peruselementeiltään heikosti toteutettu roolipeli jota näiden fundamentaalisten ongelmien lisäksi piinaavat täysin anteeksiantamattomat bugit. Ainoa asia mikä pelissä ei ärsytä on musiikki. Ääninäyttelykin on pääosin todella karmivaa. Osa repliikeistä on efektin tehostamiseksi vedetty Darth Vader -henkisen äänensärkijän läpi.
Maailma on pullollaan hyviä PC-ropeja, eikä Requitalin olemassaololle ole juuri minkäänlaista oikeutusta. Se näyttää ja haisee sovhoosilla kaalipalkalla koodatulta roskalta, ja myös on sitä. Välttäkää.
Tekijä: Akella
Julkaisija: Excalibur Publishing
Testattu: PC Q6600, 4 Gt muistia, Geforce 8800 GTS 512 Mt, Vista 64bit
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: 1 GHz prosessori, 512 Mt muistia, Geforce 2 tai vastaava
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.excalibur-publishing.co.uk/requital.htm
![]()
Lue lisää eDomesta
Lue lisää eDomestaAGON: The Lost Sword of Toledo (PC)
Assassin’s Creed Director’s Cut (PC)
Fable 2 -haastattelussa peliguru Peter Molyneux
Pirates of the Burning Sea (PC)
Sacred2 Fallen Angel – haastattelussa tuottaja Peter Kullgard
