Super Smash Bros. Brawl (Wii)

23.09.2008 14:10 Petteri Kaakinen

Harvoille peleille asetetaan niin suuret odotukset kuin GameCuben parhaiten myyneen pelin jatko-osalle. Super Smash Bros. Brawlia odotettiin innokkaasti vuosia, monien puolesta ehkä enemmän kuin yhtäkään muuta Wii-peliä. Onko siis edes mahdollista, että se täyttäisi kaikki toiveet ja sille asetetut odotukset?

Super Smash Bros. -sarjan peleissä on aina ollut vain ja ainoastaan yksi tavoite: nöyryyttää vastustajansa pahemmanpuoleisesti Nintendon hahmojen välisissä taisteluissa. Sama meno jatkuu myös Brawlissa. Tämän tavoitteen voi yrittää saavuttaa 35:llä eri hahmolla, lukemattomilla erilaisilla kentälle tipahtavilla esineillä ja entistäkin useammilla kentiltä löytyvillä vaaroilla.

Vaihtoehtoja

Hahmovalikoima on laajentunut ja muuttunut kiitettävästi, vaikka iso osa uusista hahmoista onkin vain enemmän tai vähemmän suoria kopioita aikaisemmista. Nintendon omien hahmojen lisäksi Brawl esittelee pelaajille ensimmäistä kertaa myös Nintendon pelisarjojen ulkopuoleisia hahmoja. Mario ja Link saavat vastustajikseen Sonicin ja Metal Gear Solid -sarjasta tutun Solid Snaken, jotka tuovat omat erikoisuutensa taistelemiseen.

Kentistä löytyy myös aikaisempaa enemmän myös tavaroita, joita voi käyttää vastustajiensa elämän vaikeuttamiseksi. Melkein kaikki vanhastaan tutut laatikot, tykit, Pokémon-pallot ja lyöntiaseet löytyvät Brawlistakin. Niiden lisäksi tarjontaan on tullut uutuuksia, kuten täysin epätasapainoisesti suunnitellut Final Smash -liikkeet aktivoiva leijuva pallo sekä tilapäisesti erilaisia avustajia kentälle tuova palkintopokaaleja. Osa tavaroista tulee melkein automaattisesti säädettyä pois moninpeleistä ensimmäisten kokeilujen jälkeen, koska ne ovat yksinkertaisesti aivan liian ylivoimaisia ja tekevät taisteluista liian sattumanvaraisia.

Vaikka päällisin puolin saattaakin vaikuttaa siltä, että varsinainen pelaaminen on pysynyt samanlaisena, se ei ole täysin totta. Nintendo on hidastanut liikkeitä, mutta samalla nopeuttanut iskuista palautumista, mikä on saanut aikaan sen, että liikesarjojen väistäminen on aikaisempaa helpompaa. Tämän lisäksi hahmot tuntuvat leijuvammilta, jolloin pahoista tilanteista selviää entistäkin helpommin. Näin on ilmiselvästi tehty, jotta vähemmän vakavissaan pelaavat pelaajat voisivat pärjätä kokeneempia pelaajia vastaan. Se kuitenkin toimii itseään vastaan, sillä liikevalikoiman yksinkertaistaminen ja helpottaminen tekee pelaamisestakin yksinkertaisempaa. Se johtaa lopulta siihen, että pelaaminen käy tylsäksi nopeammin. Kontrollit toimivat muuten kyllä erinomaisesti, vaikka pelattavuudessa ollaankin otettu muuten hieman takapakkia.

Nintendo on lisännyt viisaasti mahdollisuuden käyttää Wiin Classic- ja GameCuben ohjaimia. Etenkin veteraaneille GC:n ohjain sopii parhaiten. Lähinnä VC-pelejä varten tarkoitettu Classic Controller toimii sekin hyvin, muttei aivan GC:n ohjaimen veroisesti. Wiimoten käyttö ei sen sijaan ole yhtä helppoa. Jopa kokeneet pelaajat voivat olla hukassa Wiimote-ohjauksen kanssa, eli Nintendo ei ole onnistunut tekemään niistä niin intuitiivisia kuin olisi tarpeen. Jos huushollista ei löydy vielä joko GC- tai Classic-ohjainta, viimeistään Brawlin pelaamiseen kannattaa hankkia jompikumpi.

Tuhottomasti tehtävää ja kerättävää

Heti ensimmäisistä paljastuksista lähtien kävi selväksi, että Nintendo aikoo ängätä Brawliin aivan uskomattoman paljon tavaraa. Sitä tässä onkin. Pelkästään kaikkien yksinpelivaihtoehtojen läpikäyminen vie aikaa useita kymmeniä tunteja, minkä lisäksi moninpelitila moninkertaistaa monilla tuon määrän.

Suurimpana uutuutena ja samalla Meleen Adventure Moden korvaajana toimii Subspace Emissary -niminen kevyellä tarinalla varustettu yksinpelitila. Siinä käydään läpi tarinaa, jonka varrella on ennalta asetettuja taisteluita. Matkalla tulee eteen myös entistä enemmän loppareita eikä ainoastaan vähäisempiä vastustajia. Subspace Emissary on kuin aikaisempi Adventure Mode, joka on saanut hieman enemmän lihaa ylleen. Jokaisen hahmon yksilöllistä roolia on lisätty eikä kaikilla käydä läpi täsmälleen samoja kenttiä täsmälleen samoja vihollisia vastaan taistellen.

Kun yksinpeli on kaluttu loppuun, voi siirtyä pelaamaan nettimoninpeliä ensimmäistä kertaa Smash Bros. -sarjan historiassa. Kokemusta häiritsevät hieman surullisenkuuluisan kömpelöt ystäväkoodit, mutta kunhan Brawlin omistavat pelikaverit on kerran saanut lisättyä kaverilistaan, pelaamaan pääseminen on helppoa. Tästä syystä onkin harmi, ettei nettipeliä voi hyvillä mielinkään väittää lagittomaksi kokemukseksi. Vaikka suomalaisia vastaan pystyy yleensä pelaamaan sulavasti pyöriviä pelejä, ulkomaalaisten kanssa verkkoviive häiritsee jo huomattavasti useammin. Välillä pelaaminen saattaa yltyä varsinaiseksi dia-show’ksi, mutta se on onneksi harvinaisempaa. Kaiken tämän lisäksi kommunikointimahdollisuudet ovat mitättömät, joten lopulta peliä pelaa mieluummin samassa huoneessa kavereiden kanssa kuin netin välityksellä.

Tarjolla olevan sisällön määrä ei rajoitu vain eri taistelukenttiin ja niissä käytettäviin tuhovoimaisiin esineisiin ja hahmoihin. Brawlissa on myös hirveästi kerättävää. Eri ehtoja täyttämällä ja tarjolla olevaa minipeliä pelaamalla voi saada muun muassa Meleestäkin tuttuja pokaaleita ja musiikinkuuntelun mahdollistavia levyjä, joiden keräämiseen saa tuhlata hirveästi pelitunteja.

Enemmän ja isommin, muttei paremmin?

Nintendo on panostanut paljon myös audiovisuaaliseen puoleen. Kaikki hahmomallit on päivitetty uuteen uskoon ja kentistä löytyy entistäkin enemmän yksityiskohtia. Ruudunpäivitys pysyy tasaisena tiukimmankin mättämisen aikana. Hahmojen liikkeet on nekin animoitu sulavasti. Silti, jopa kaikkien parannusten jälkeen Brawl näyttää edelleen enemmän GameCube-peliltä kuin tärkeältä julkaisulta, jonka on tarkoitus olla yksi Wiin lippulaivoista.

Audion puolella ääniefektit ovat sitä tyypillistä ähkimistä ja iskujen osumisesta aiheutuvaa mäiskettä, mutta taustamusiikki onkin jo jotain erikoista. Nintendo on haalinut kasaan Japanin parhaimpia ja kuuluisimpia pelimusiikin säveltäjät, joista jokainen on säveltänyt ainakin yhden Nintendon klassikkokappaleen uusiksi peliä varten. Näiden joukoista löytyy sellaisia arvostettuja nimiä kuin Nobuo Uematsu, Koji Kondo, Yoko Shimomura ja Yasunori Mitsuda. Jälkikin on sen mukaista, kun toinen toistaan eeppisemmät tai tietyissä tapauksissa hilpeämmät uudistetut klassikot siivittävät taisteluita.

Päivän päätteeksi ei voi olla tuntematta pientä pettymyksen karvasta makua. Brawlin viat eivät ole suuria, eivätkä viat olekaan pettymyksen alkulähde. Se harmittaa enemmän miten varman päälle Nintendo on pelannut Brawlin kanssa. Se ei ole niinkään Super Smash Bros. Melee 2:n kuin Melee 1.5, jos sitäkään.

Brawl tarjoaa sitä samaa mitä Melee tarjosi jo vuosia sitten, mutta vain höystettynä entistäkin suuremmalla hahmokatraalla ja moninkertaisella sisältömäärällä. Tästä syystä Brawl ei jaksa innostaa aivan samalla tavalla kuin Melee aikoinaan. Siinä missä Melee piti otteessaan monta kuukautta putkeen ja sitä tuli pelattua suhteellisen säännöllisesti vielä vuosia, Brawl ei jaksanut pitää otteessaan kuukautta pidempään. Wiin takana oleva ideologia alleviivaa innovaatiota ja uudenlaisia pelikokemuksia, joita näin samanlaisena pysynyt jatko-osa ei tarjoa. Samalla peliin tehdyt pienet muutokset ovat tehneet sen pelaamisesta yksitoikkoisempaa.

Tekijä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Nintendo Wii
Saatavilla: Nintendo Wii
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: http://www.smashbros.com